Rakkautta

苸Rakkautta

The Project Gutenberg EBook of Rakkautta, by Maiju Lassila This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Rakkautta
Author: Maiju Lassila
Release Date: April 5, 2004 [EBook #11916]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUTTA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

RAKKAUTTA
Traagillinen lemmen tarina
Kirj.
Maiju Lassila
1912

a) TUTUSTUMINEN.
"Tek? sit? olette se Maiju Lassila ... t??n Tohmaj?rven vallesmannin tytt??" kysyi minulta tuntematon, lihavahko is?nt?mies, tyhm?n n?k?inen ukon kellukka, joka tuli Sortavalan seurahuoneelta kadulle juuri kun min? astua sipsuttelin siit? ohi. En ollut kuulevinanikaan. Niin tungetteleva oli mielest?ni se kysymys.
"Vai tuliko t?ss? erehdys?" arveli siihen mies h?lm?n n?k?isen?, ly?tt?ytyi jo matkaani ja toisti: "Niin jotta ettek?s te todellakin ole se vallesmanni Lassilan tytt??"
Nyt katsahdin min? h?neen, py?r?ytt?? kiepautin sitte takapuoltani n?rk?styneen?, ylpe?sti, mutta tietysti samalla sirosti ja viehke?sti, keikautin nen??ni ynse?sti ja ??nsin sit? kyyti? poistuessani halveksivasti:
"Fyi!"
Mutta tuo ukon pahuus vaan ei hellitt?nytk??n. H?n ei ymm?rt?nyt tarkotustani, vaan pysytteli mukanani kuin mik? ker? ja hyvitteli:
"Sit?h?n min?, jotta oikeaanhan min? osasin... Tunteehan teid?t jo vanhempienne ulkomuodostakin."
Minua h?n suututti, varsinkin kun n?kem?ss? oli joukko Sortavalan kaupungin herroja kuten: pormestari, seminarilaiset ja Nissisen ylioppilaspoika. Koetin tekeyty? semmoiseksi, ett? tuo tungetteleva muka ei puhelekaan minulle, eik? kuulu seuraani. Kokosin hameeni oikeaan k?teeni, niin ett? pienet, korkeakantaiset kenk?ni n?kyisiv?t ja astua sipsuttelin sitte hyvin lyhyin askelin, nen? hieman pystyss?, veikistelin ja koetin hymyill? niin huolettomasti, veike?sti ja nen? pystyss? kun vaan voin ja niin sit? sitten menn? heiluttelin.
Mutta mies vain pysyttelihe muassani, eik? ole tiet?vin??nk??n. Ajatelkaa sit? takkiaista! Nyt se jo selitteli:
"Min? olen se entinen Kiteen Haaraj?rven Ikonen, joka osti t?m?n Peijonniemen M?kitalon kahdeksalla kymmenell? tuhannella markalla."
Vilkasin taakseni ja olin harmista haleta huomatessani Nissisen pojankin katsovan miten min? nyt k?velin t?m?n tuhman n?k?isen ukko runtuksen kanssa. Mutta rauhallisena jatkoi vain t?m?:
"Kyll? kai olette jo siit? talon kaupasta kuullut puhuttavan?"
No en min? mokomassa leikiss? ollut viel? ennen ollut! Katselin toisaalle ja koetin jouduttaa kulkuani Vakkosalmea kohti, p??st?kseni pois n?kyvist? ja eroon t?st? Ikosesta. Mutta se vain jatkoi:
"Se oli huokea hinta niin hyv?maisesta talosta... Hirsimets? yksist??n jo maksaa yli kuusikymment?tuhatta ja halkoja kasvava mets? antaa aikanaan rahaa, mink? vain ilke?? tinki?."
Vihdoinkin saavuimme toki Vakkosalmelle. Ikonen oli kaivanut piipun taskustansa ja selvitteli sit?, puhaltamalla varteen niin voimakkaasti ett? posket pullistuivat punaiseksi ja n?yttiv?t halkeamaisillansa olevan. H?n selitteli viel?:
"Arvelin ostaa uuden piipun varren, mutta se Kotilaisen pahennus olisi nylkenyt kolmatta markkaa korttelin pituisesta lankivarresta, niin p??tin tuhertaa viel? t?ll? vanhalla."
Nyt oli minun mittani t?ysi. Vilkasin n?kyyk? ket? ja kun ei n?kynyt, k??nnyin p?in ja sanoin Ikoselle jyrk?sti ja suoraan:
"Jos te ette nyt jo eroa minusta sukkelaan, niin min? kutsun poliisin."
Ikonen n?ytti h?lmistyv?n. H?n raapasi korvallistansa ja yritti:
"Ka..."
"No mit? asiaa teill? on minulle, kun siin? j?lest? k??pytte?" keskeytin min? jo suuttuneena, tiuskaisemalla. Nyt selitti h?n h?lm?n?:
"Ka enh?n min? itse... Mutta kun se meid?n poika on ik?ns? k?ynyt papinkoulua ja nyt t?n? kev?nn? p??si ylioppilaaksi, niin se ?mm?, se pojan ?iti on ruvennut toivomaan, jotta se naisi teid?t ... niin jotta ei joutuisi ihan talonpoikaistyt?n kanssa..."
Min? en jaksanut suuttua, niin h?lm?lt? h?n n?ytti. Hymy?ni salatakseni puristin huuleni yhteen ja keikistelin p??t?ni. Sill? aikaa ehti Ikonen selvit?, tuhraili jo piippunsa vartta ja puheli:
"Ja siivo poikahan se on se meid?n Petteri. Ei polta viel? tupakkaakaan, eik? juo, niin kuin muut h?nen ik?isens? herrat t??ll?kin Sortavalassa juovat."
Heilautin taas lanteitani ylpe?sti ja l?hdin hiljakseen k?vell? tepsuttamaan. Itse asiassa min? halusin nyt jo kuulla enemm?n, en tosin asian ja pojan t?hden mutta kun t?m? h?per? ukko minua huvitti. H?nen typer?t puheensa ja eleens? panivat minut hyv?lle tuulelle. H?nen pojastansa min? tietysti en yht??n v?litt?nyt, enk? sen vuoksi kuunnellut.
Tai oikeastaan... Kyll? min? nyt valehtelin lukijalle... Mutta kuka sit? nyt rohkenisi ihan suoraan puhua t?mm?isiss? asioissa... Naisia lemmen asiathan ujostuttavat. Suoraan sanoen on asia niin ett? min? olin jo kuullut Petterist? ja t?st? ukosta puhuttavan: He olivat ?sken muuttaneet Tohmaj?rvelle ja kaikki Tohmaj?rven rouvat--jopa jotkut herratkin--puhuivat Petterist?, sovitellen h?nt? jo milloin kenenkin sulhaseksi. Is?nikin oli kerran sanonut:
"Onhan se rikas poika ... kun ei sen is? ukko olisi semmoinen t?rkyl?j?!"
Kaikki t?m? oli minut tehnyt uteliaaksi ja ehk? oli jo alkanut syd?mess?ni varttua pieni, tiedoton uteliaisuusmainen taipumus. N?in on nyt asia, vaikka valalle viet?isi.
Siksip? toivonkin nyt saavani n?hd? mink? n?k?inen on Petteri. Tekeydyin toki v?linpit?m?tt?m?ksi. Astua keikuttelin huolettomasti, iloisesti. Ikonen seurata kuhnustelikin mukanani ja selitteli:
"Eik? sill? pojalla itsell?ns?k??n ole mit??n vastaan. Mutta kun se on ?itiins? niin ujoluontoinen, jotta ei rohkea itse puhua, niin se ?mm? sanoi, jotta vaikka min? alottaisin ... jos sattuisi vaikka vallesmannia itse??n tapaamaan."
Sit? puhuessansa pani h?n isosta nahkakukkarosta tupakkaa, yh? rinnallani pysytellen. Minun teki jo mieleni n?hd? mink? n?k?inen h?nen poikansa on. Ukko veteli jo savuja ja jatkoi kuin itsekseen:
"Tuleekin t?m? lapsen kouluttaminen maksamaan, jotta ei sit? v?h?-varaisen