Rakkauden komedia

毰
Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen

The Project Gutenberg EBook of Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Rakkauden komedia (1862) 3-n?yt?ksinen komedia
Author: Henrik Ibsen
Translator: Aarni Kouta
Release Date: January 12, 2007 [EBook #20344]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN KOMEDIA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

RAKKAUDEN KOMEDIA
(1862)
3-N?YT?KSINEN KOMEDIA
Henrik Ibsen
Suomentanut Aarni Kouta
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1915.

Esitt?misehdoista sovittava suomentajan kanssa.
Os. Rautalampi.

HENKIL?T:
ROUVA HALM, virkamiehen leski. SVANHILD, } ANNA, } h?nen tytt?ri??n. FALK, nuori kirjailija. } LIND, jumaluusopin ylioppilas. } h?nen asukkaitaan. GULDSTAD, tukkukauppias. STYVER, kopisti. NEITI SK?RE, h?nen morsiamensa. STR?MAN, maalaispappi. ROUVA STR?MAN, h?nen vaimonsa. YLIOPPILAITA, VIERAITA, PERHEIT? ja KIHLATUITA PAREJA. PAPIN PERHEEN KAHDEKSAN TYT?RT?. NELJ? T?TI?, SIS?KK?, PALVELIJA, PALVELIJATTARIA.
(Tapahtuu *rouva Halmin* maakartanossa Drammensvejenin varrella.)

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Kaunis puutarha ep?s??nn?llisine, mutta aistikkaine laitteineen; taka-alalla vuono saarineen. Vasemmalla p??rakennus lasisein?kuisteineen, ja sen yl?puolella avoin ullakko-ikkuna; oikealla etu-alalla avonainen huvimaja p?ytineen ja penkkeineen. Voimakas iltavalaistus. Alkukes?; hedelm?puut kukkivat.
Esiripun noustessa istuvat kuistilla ROUVA HALM ja ANNA tehden k?sit?it? sek? NEITI SK?RE kirja k?dess??n. Huvimajassa FALK, LIND, GULDSTAD ja STYVER; p?yd?ll? punssikannu ja laseja, SVANHILD istuu yksin taka-alalla vuonon rannalla.
FALK
nousee, kohottaa lasinsa ja laulaa:
Riemun, leikin lempee paikka puisto t?? on paahteinen; mit? siit?, syksy vaikka murtaa toivot kev?imen. Yll?si kuin valkosumu h?ilyy kukat oksillaan, -- huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.
HERROJEN KUORO.
Huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.
FALK.
Miksi kesken kukoistusta ajatella hedelm??? Miks on mieles murheen-musta, huokaat elon hy?rin??? Linnunpel?tit miks soivat p??ss? rumain riukujen? Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen!
HERROJEN KUORO.
Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen!
FALK.
Suojasta miks kukkatarhain karkoittaisit lintusen? Suo sen vied? toivees parhain palkaks sulo-laulujen. Heelm? my?h?inen jos vaihtuu lauluun, niin sa voitat vaan: muista, ett? hetket haihtuu; kohta halla hyyt?? maan.
HERROJEN KUORO.
Muista, ett? hetket haihtuu, kohta halla hyyt?? maan.
FALK.
Tahdon el??, riemurinnoin laulaa, kunnes kuihtuu maa, -- heitt?? sitten nuoruus-innoin, mi ol' kerran ihanaa! Portti auki; laitumelle k?yk??t laumat n?lk?iset; kukan taitoin; sama kelle j??v?t kuolleet t?htehet!
HERROJEN KUORO.
Kukan taitoin; sama kelle j??v?t kuolleet t?htehet!
He kilist?v?t ja tyhjent?v?t lasit.
FALK
naisille.
Kas t?ss? laulu, jota pyysitte; -- ei juossut aatos, anteeks suokaa se.
GULDSTAD.
V?h?t, kun soi ei vain se sorakielin.
NEITI SK?RE
ymp?rilleen katsoen.
Mut l?ksik?h?n Svanhild lentohon --? Alussa kuunteli h?n intomielin; *nyt* on h?n poissa.
ANNA
osoittaa taka-alalle.
Ei, h?n *tuolla* on.
ROUVA HALM
huoaten.
Ei koskaan k?ytt?ydy h?n muiden tavoin!
NEITI SK?RE.
Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin, niin -- runollinen -- laulu lopussaan ei ollut kuin sai alku toivomaan.
STYVER.
Sovittaa helposti ois viimeisiin s?keihin voinut viel? lis?? hiukan.
FALK
kilist?? h?nen kanssaan.
Kuin kitti? puun syviin halkeemiin, se kyll? kiillon saa, kun tekee tiukan.
STYVER
antamatta itse??n h?irit?.
Se hyvin k?y; ma kokemuksestain sen tied?n.
GULDSTAD.
Tekin runotarten miesi?
NEITI SK?RE.
Armaani? Kautta taivaan!
STYVER.
Hiukan vain.
NEITI SK?RE
naisille.
Romanttinen h?n on.
ROUVA HALM.
Niin huhu tiesi!
STYVER.
En en??; pitk?t ajat on jo siit?.
FALK.
Ei romantiikan kiilto kauan riit?. Mut ennen siis --?
STYVER.
Kun rakastunut ma viel' olin.
FALK.
Ehtik? jo sammua sun lemmenkiihkos? v?h?np? se kesti!
STYVER.
Olenhan *kihloissa* nyt julkisesti; *se* paljon enemm?n on mielest?ni!
FALK.
Oot aivan oikeassa, yst?v?ni! Suur edistys on tapahtunut varmasti, kun lemmityks' se k?y, mi ennen armasti.
STYVER
muinaisille muistoille suloisesti hymyillen.
Mitenk? outoa, kun muisto palaa menneeseen aikaan! Tokko uskotkaan?
Falkin puoleen k??ntyen.
on siit? seitsem?n nyt vuotta vaan, kun konttorissa runoja tein salaa.
FALK.
*Sa?* Pulpetillas?
STYVER.
Luona p?yd?n parhaan.
GULDSTAD
naputtaa lasiinsa.
Vait, ?lk?? johtako nyt h?nt? harhaan.
STYVER.
Vapaana varsinkin ma iltaisin runoja suuret m??r?t kirjoitin, viis, kuuskin liuskaa ilman lepoa!
FALK.
Kun potkaisit vain runohepoa, se laukkaan l?ks --
STYVER.
Ol' yht? hyv?? sille paperi leimaton ja leimattu.
FALK.
Ain' yht? hyvin sujui runoilu? Mut kuinka l?ysit laulun temppelille?
STYVER.
Avulla lemmen, kuinka sanoisin! H?n mulle temppelihinp??syn takas, jost' tuli lemmittyni my?hemmin, mut silloin oli --
FALK.
Ainoastaan *rakas*.
STYVER
jatkaen.
Niin kumma aika; unhoon joutui laki; *tunnelmaa* yksinomaan kyn? haki juostessaan paperilla rapisten, soi ilmassa kuin s?vel vapisten; -- ja vihdoin l?hetin ma kirjehen h?nelle -- h?n --
FALK.
Jonk' olet sulhanen.
STYVER.
H?nelt? saapui heti vastaus; t?ys selvyys, -- hyv?ksytty hakemus!
FALK.
Ja -- luona pulpettis sa kasvoit heti; kuivalle maalle poika lempens veti!
STYVER.
Tietysti.
FALK.
Siihen p??ttyi runo-virkas?
STYVER.
Sen koommin tarvetta en tuntenut; samassa kuivi laulun l?hde kirkas; my?hemmin joskus olen kokeillut, mut synny ei vain rivi?k??n en??, rupeevat soinnut tekem??n nyt ten??, en ymm?rt?? voi, mink? takia ei synny *runoa*, vaan *lakia*.
GULDSTAD
kilist?en h?nen kanssaan.
Mies silti ootte, kautta kunniain!
Falkille.
Te luulette, ett' Teit? varten vain on valmistettu onnen virran pursi; mut varokaa, tuo matka monen mursi. Ma laulustanne v?itt?? tohdi en se runollinen onko kaikin puolin. Mut moraaliltaan, muusta v?h?t huolin, se tosiaan on *ala-arvoinen*. Millaista taloutta oisikaan, kun kaikki linnut vapahasti saisi hedelm?nalut sy?d? oksiltaan; kun karja puistosta sais laidunmaan, kun lehm?t, lampaat t??ll? taivaltaisi? Ens kev?nn? ois t??ll? ihanaa!
FALK
nousee.
Ens, tulevainen! Kuinka painostaa tuon ?tulevainen? sanan veltto aate, se riemun-rikkaalle on mieron vaate! Jos kielen valtiaana olla saisin hetkenkin, sielusta ja mielest? armotta sanan tuon ma karkoittaisin kuin x:?n, z:an kirjakielest?.
STYVER.
Sanassa toiveen pahaa en ma n??.
FALK.
Jumalan kauniin maan se piment??. ?Seuraava rakkautemme?, ?em?nt?mme?, ?ens eine?, ?tulevainen el?m?mme?, -- syy on tuon aatteen, opin *varovaisen*,