Rakkauden komedia | Page 9

saa: Mut Te, Te hengen
töihin syntynyt -- tyydytte runon pilviretkeen rentoon. On rihman
varass' elontyönne nyt, min mielivalloin saatan päästää lentoon.
FALK
äkkiä.
Mist' alotamme?
SVANHILD
lempeämmin.
Kaunis päätös tää; nyt käänne tulkoon Teille tästä yöstä; mut omin
siivin aina lentäkää, vaikk' kantaa vois ne Teidät taikka syöstä.
Paperi-runot pankaa pulpettiin, vain elävä on omaisuutta elon; *se*
voittaa korkeuden ja kuilun pelon; valitkaa nyt, ei aikaa aatoksiin.
Lähestyy häntä.

Nyt täyttänyt ma olen pyyntönne; ma lauloin viime virren oksaltani;
oon tyhjä nyt, ol' ainoani se; nyt kivi tähdätkää mun rintahani!
Menee sisälle rakennukseen; FALK jää liikkumatta seisomaan ja
katsoo hänen jälkeensä; kaukana vesillä häämöttää venhe, josta kuuluu
etäisenä ja hillittynä seuraava laulu:
KUORO.
Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, ma kotkana käyn yli vyöryvän
veen; lokit jäljessä kirkuen kiitää. Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ!
Kenties karit purteni pirstaksi lyö; mut sorjaa *on* laineilla liitää!
FALK
hajamielisenä, ajatuksistaan heräten.
Vai laulua? Se Lindin kuoro on, harjoittaa huomiseen se ilohon!
GULDSTADILLE, joka tulee ulos päällystakki käsivarrella.
No, kauppaneuvos, -- poisko hiivitte?
GULDSTAD.
Ma päällysnutun ensin ylle viskaan; ei arki-älyt viimaa sietäne, tää
ilta-ilma koskee kovin niskaan. Hyv' yötä!
FALK.
Sana yksi ensin vain! Tekoa *suurta* yhä turhaan hain! mi miestä
kysyy -- --!
GULDSTAD
pilkallisella äänenpainolla.
Olkaa ensin miesi, niin miestä kyllä aina kysytään.

FALK
katselee häneen mietteissään ja lausuu verkkaan:
Ohjelman täyden lausua hän tiesi.
Puhkee vilkkaasti puhumaan.
Unesta valveennuin nyt elämään, nyt heittänyt oon elon suuren arvan,
näät -- piru vie -- nyt --
GULDSTAD.
Kirota ei saa, se tuskin kärpästäkään pelottaa.
FALK.
Nyt työn on aika sekä sanan harvan! Lyön Luojan suunnitelmat
kumohon; -- ei elinvoimat turhaan enää vuoda; maailmanrakenteeni
tyhjä on; -- huomenna, sunnuntaina -- tahdon luoda!
GULDSTAD
hymyillen.
Niin, näyttäkää, ett' teette myöskin työtä; mut ensin nukkumaan, siis
hyvää yötä!
Menee ulos vasemmalle, SVANHILD näyttäytyy huoneessa kuistin
yläpuolella, hän sulkee ikkunan ja vetää alas uutimet.
FALK.
Toimintaan; pois on aika unen armaan.
Katselee ylös SVANHILDIN ikkunaan ja puhkee puhumaan kuin
voimakkaan päätöksen vallassa:
Suloisest' uneksi! nyt hyvää yötä; huomenna, Svanhild, kihlaan sinut

varmaan.
Menee reippaasti ulos oikealle; vesiltä kuuluu jälleen:
KUORO.
Kenties karit purtesi pirstaksi lyö; mut sorjaa *on* laineilla liitää!
Vene liukuu hitaasti edelleen esiripun laskeutuessa.

TOINEN NÄYTÖS.
Sunnuntai-iltapäivä. Juhlapukuiset naiset ja herrat juovat kahvia
parvekkeella. Avonaisten lasi-ovien läpi näkyvät useimmat
puutarhamajassa olevat vieraat; sieltä kuuluu seuraava laulu:
KUORO.
Pois käykää joukkohon kihlattujen! Nyt on lempenne julkinen, vapaa,
sylitysten nyt istua armastaen koko päivän voitte te suudellen; -- ei
urkkijat teitä nyt tapaa.
Nyt kaksin kauniisti haaveksikaa; lupa siihen on kaikkialla. Kotipaikan
rakkautenne nyt saa; sitä hellien voitte te kasvattaa; orastanne ei viedä
saa halla!
NEITI SKÄRE
sisällä majassa Lindille.
Tuot' etten tiennyt; Teidät suutuksiin ois --!
MUUAN NAINEN
samassa paikassa.
Ihan kaivelee se sydänalassa!

TOINEN NAINEN
ovella Annalle.
Hän *kirjoitti*?
MUUAN TÄTI.
Ei!
NEITI SKÄRE.
*Styver* teki niin.
MUUAN NAINEN
parvekkeella.
Mitenkä kauan kihlaus oli salassa?
Juoksee majaan.
NEITI SKÄRE.
Sormuksen ostanet kai huomenna.
USEAT NAISET
innokkaina.
Lindistä mitta!
NEITI SKÄRE.
Mitä hupsua; sen Anna tekee.
ROUVA STRÅMAN
parvekkeella, eräälle sukkaa kutovalle naiselle.

Putos silmukka!
SISÄKKÖ
ovella, kädessään tarjotin.
Pien kupponen?
MUUAN NAINEN.
Vain tilkka lomaan jutun.
NEITI SKÄRE.
Niin hauskaa, että saat sa uuden nutun ens viikoks, jolloin käytte
vieraissa.
VANHAHKO NAINEN
majassa ikkunan luona.
Milloinka käymme talousostoksilla?
ROUVA STRÅMAN.
Nyt hyvät hinnat lienee porsliinilla?
MUUAN HERRA
muutamille naisille parvekkeella.
Lind hyväilee tuoll' Annan hansikasta.
MUUTAMAT NAISET
äänekkäällä ilolla.
Hän sitä suuteli!
TOISET

samoin, hypähtävät pystyyn.
Ken uskoisi!
LIND
näyttäytyy ovella, punehtuneena ja hämillään.
Tuo lörpötyst' on!
Poistuu.
NEITI SKÄRE.
Näin sen selvästi!
STYVER
ovella toisessa kädessä kahvikuppi, toisessa korppu.
Nyt väärän kuvan annat asiasta; sa todistuksessasi erehdyt.
NEITI SKÄRE
sisällä näkymättömänä.
Käy, Anna, kuvastimen eteen nyt!
MUUTAMAT NAISET
huutaen.
Te myöskin, Lind!
NEITI SKÄRE.
Nyt selkä selkään! Tiukemmin!
NAISET PARVEKKEELLA.

Pituutta Annalla lie vähän niukemmin.
kaikki juoksevat sisään puutarhamajaan, josta kuuluu naurua ja
äänekästä puhetta hetken ajan.
FALK
joka edellisen kohtauksen aikana on kävellyt ympäri puutarhassa, tulee
nyt etu-alalle, pysähtyy ja katselee sisälle, kunnes melu on
jonkunverran asettunut.
Tuoll' lemmen runoutta surmataan. -- Mies kerran joutui syömään
leipää, vettä, kun naudan teurasti hän siten, että se kitumaan jäi
henkitoreissaan; mut nuo -- nuo tuolla --, käyvät valloillaan. Ois mieli
--; ei, on sana tyhjää, valan ma vannoin, että toimia nyt alan.
LIND
astuu nopeasti ja varovaisesti ulos ovesta.
On vihdoin vuoro muoti-asioiden; nyt pääsen pakoon --
FALK.
Varma olla voit onnesta; taajasti kuin sääsket, koit tääll' lentää laumat
onnittelijoiden.
LIND.
He hyvää tarkoittavat varmasti, vaikk' kyllä vähempikin riittäisi. Saa
osanotto moinen voimat voipumaan; pois hetkeks pakenin ma tänne
toipumaan.
Aikoo mennä ulos oikealle.
FALK.
Sa minne menet?

LIND.
Kojuhumme pois. Koputa, lukossa jos ovi ois.
FALK.
Mut etkö Annaa luokses tahdo hetkeksi?
LIND.
Ma moisen katson ihan turhaks retkeksi. Istuimme yöllä kauan puhellen;
sain hälle sanotuksi tähteellisimmän; minusta muutoin aina onnen
sisimmän parissa oltava on säästäen.
FALK.
Oot oikeassa; liian vapaa, avoin ei olla saa --
LIND.
Pois