Rahan orja | Page 8

ij?ss? olevat ty?v?en tytt?ret ja ett? h?n oli jo tullut toisesta maailmasta ja toisesta el?m?st? osalliseksi.
Mutta opillinen sivistys oli j??nyt h?ness? vain pinnalle. Siell? alhaalla piiliv?t h?nen olentonsa syv?t l?hdesuonet.
H?n n?ki ja kuuli siell? alhaalla kaikenlaista, jota h?nell? saamansa kasvatuksen mukaan ei en?? suinkaan olisi ollut lupa n?hd? ja kuulla. Siksi tuo kaikki teki h?neen kielletyn hedelm?n houkuttavan vaikutuksen.
My?skin sen puusta h?n oli jo varhain sy?nyt. Alhaalla joenvarrella, halkopinojen takana, olivat pahantapaiset pojat h?nelle jo keskenkasvuisena tytt?n? opettaneet sen, mit? h?n luonnonj?rjestyksen mukaan olisi saanut tiet?? vasta paljon my?hemmin ja josta h?nell? yhteiskunnan mielipiteen mukaan ei ilman valtion ja kirkon apua olisi koskaan el?m?ss??n saanut olla edes mit??n aavistusta.
H?n itse ei ollut tiennyt siin? mit??n erikoista pahaa tekev?ns?.
Se oli yhtynyt vain aines-osana tuohon ep?m??r?iseen, houkuttelevaan synnillisyyden tuntoon, joka her?si h?ness? aina, kun astui tuota m?ke? alas ja huomasi palattuaan vaaleiden sukkiensa ja hele?n kes?hameensa likautuneen.
Koulunk?ynti oli ollut vaiva ja v?ltt?m?t?n kiusa h?nelle, johon h?n oli alistunut ainoastaan sen tuottaman el?m?nmukavuuden vuoksi. H?n oli syd?mess??n oikein iloinen sen keskeytyksest?.
H?n oli jo silloin antautunut monelle koulupojalle ja ylioppilaalle.
Er?s liikemies otti h?net konttoriinsa. Mutta t?m?n t?ytyi jo muutaman kuukauden j?lkeen h?net palveluksestaan erottaa, sill? h?n oli jo itse langennut syntiin h?nen kanssaan, eik? Liisalla ollut kyllin tahtia tuota suhdetta muun konttoriv?en l?sn?ollessa peitt??kseen.
H?n oli siit? saakka luisunut asteettain alasp?in. Ensin kassanhoitajattareksi er??seen kapakkaan, sitten bodega-naiseksi, sitten pienen maaseutuseurahuoneen tarjoilijattareksi.
H?ness? oli jotakin, joka vastustamattomasti vaikutti miehiin. H?n olisi voinut olla nyt rikas, jos h?nell? olisi ollut mit??n k?sityst? rahan arvosta tai ollut ylimalkaan laskevampi luonteeltaan, Mutta h?n nautti itse liian paljon paheistaan voidakseen kyllin tehokkaasti mynt?t? rahaksi niit?.
Johannes oli kirjoittanut h?nelle useasti siihen aikaan kuin h?n oli ollut tarjoilijattarena. Liisa oli milloin vastannut h?nen kirjeisiins?, milloin ei. Mit? oli h?nell? en?? tuon miehen kanssa tekemist??
Kuuluihan Johannes maailmaan, jonka kanssa h?n jo aikoja sitten oli kaikki siteens? katkaissut.
Johannes olisi ollut valmis h?nt? j?lleen oikealle tielle johdattamaan. Mutta Liisa ei ollut tahtonut sit?. H?n ei tahtonut olla kiitollisuuden velassa kenellek??n.
Lopuksi oli tuo pikkukaupungin ymp?rist? kuitenkin k?ynyt liian yksitoikkoiseksi h?nelle. H?n oli j?tt?nyt toimensa ja l?htenyt seikkailemaan Helsinkiin.
Ollen ilman paikkaa ja viett?en entist? vapaata el?m??ns?, joka ei aina aivan yhteiskunnan kukkuloilla liikkunut, h?n oli piankin kiinnitt?nyt siveyspoliisin huomiota. Mik??n ei olisi en?? h?nt? sen k?sist? pelastanut, ellei h?n h?diss??n olisi muistanut Johannesta, joka silloin oli jo naimisissa ja joka heti olikin ottanut h?net vastasyntyneen lapsensa hoitajattareksi.
Ilman vastustusta Irenen puolelta se ei ollut k?ynyt. Irene ei tosin onneksi tiennyt kaikkia yksityiskohtia Liisan el?m?st?, mutta kuitenkin kyll?ksi pit??kseen h?nen tuloaan kunnialliseen perheeseen sangen ep?ilt?v?n?.
T?ss? asiassa oli Johannes kuitenkin ollut j?rk?ht?m?t?n.
Irene oli taipunut n?hty??n, miten v??j??m?t?n toisen p??h?npisto oli. Johanneksella ei niit? ollut monta, mutta h?n oli silloin sit? itsep?isempi. Irene tiesi, ettei siin? kuitenkaan ollut mit??n tekemist?.
N?in oli Liisa tullut Johanneksen perheeseen. Eik? Irenell? itse asiassa ollutkaan ollut mit??n h?nt? vastaan erikoista muistutettavaa. Liisa oli hoitanut hyvin h?nen lastaan ja toimitellut samalla ik??nkuin em?nn?itsij?n teht?vi?.
Samaan ruokap?yt??n ei Irene kuitenkaan ollut miss??n tapauksessa suostunut h?nt? ottamaan. Liisa sai sy?d? keitti?n p?yd?ll?. T?ss? taas oli Johannes saanut taipua vuorostaan.
Liisa oli usein itsekin ihmetellyt, miten n?yr? ja kuuliainen h?nest? oli tullut. H?n tuskin tunsi entist? itse??n.
Miss? oli h?nen uhmanhenkens?? Miss? h?nen tinkim?t?n, lannistamaton ylpeytens? ja itsen?isyystunteensa?
Niist? ei h?nen jokap?iv?isess? el?m?ss??n en?? n?kynyt j?lke?k??n.
Tosin oli siveyspoliisin uhka h?net syd?njuuriin saakka s?ik?hytt?nyt. Tosin h?n tunsi itsens? turvalliseksi Johanneksen kodissa ja oli oppinut my?s entist? alennustilaansa kammolla katsomaan. Mutta se ei kuitenkaan olisi yksin riitt?nyt h?nt? kauankaan t?ss? satamassa pid?tt?m??n.
Liisa tunsi itsens? liian hyvin uskoakseen silm?nr?p?yst?k??n, ett? mik??n todellinen, sis?llinen mielenmuutos olisi en?? ollut h?nelle mahdollinen.
Synti oli sy?pynyt jo liian syv?lle h?neen. Tai kenties se oli siinnyt jo h?nen kerallaan. Kyll? h?n oli sama Liisa kuin ennenkin. H?n ei vain voinut tai ei tahtonut p??st?? en?? entist? luontoaan pinnalle pulpahtamaan.
Ainoa, mik? h?nelle oli ollut mahdollista, oli el?m?nmuutos.
Sen h?n oli tehnyt. Muuttanut tapansa ja koko ulkonaisen olentonsa, niin ett? ne todellakin sopivat porvarillisen yhteiskunnan kahleisiin, vaikkakin vain er??ll? sen vaatimattomimmista porraspuista. Mutta sekinh?n oli jo saman yhteiskunnan silmill? katsottuna ??ret?n onni ja ylennys h?nelle.
Liisa ei ollut voinut olla usein itsekseen ylenkatseellisesti hym?ht?m?tt?, kun tuo kaikki yksin?isin? hetkin? oli kulkenut l?pi h?nen aivojensa.
Miksi h?n viipyi t?ss? talossa? Miksi h?n viihtyi t?ss? h?kiss?? H?n, vapaan ilman lintu!
Jos h?n oli el?m?lt? vain turvallista, yhteiskunnallista asemaa tahtonut, miksi h?n sitten ei ollut mennyt naimisiin ja perustanut omaa kotiaan?
Avioliitto-tarjouksia h?nell? oli aikoinaan ollut kuinka paljon tahansa. Ja olisi viel?kin siell? t??ll? ollut, sill? Liisa tiesi, ett? miehet, joiden kanssa h?n kerran oli ollut tekemisiss?, eiv?t h?nt? yleens? voineet helposti unohtaa.
Rakastuneiden avioliitto-ehdokkaiden joukossa oli ollut monta sivistynytt?kin. Virkamiehi?, liikemiehi? ja muita.
Kuinka h?n tuli toimeen t?ss? pes?ss?? T?ss? riippuvassa asemassa, joka sit?paitsi joskus Irenen puolelta tuotti h?nelle hyvinkin tuntuvia n?yryytyksi??
Pelk?sik? h?n, ett'eiv?t h?nen siipens? en?? kannattaisi? Oliko h?nest? tullut h?kkilintu, koti-el?in, joka ei en?? olisi voinut omin voimin suoriutua el?m?n taistelusta?
Vai ajatteliko h?n vanhanp?iv?n varaa? Ruhtinaalliseen palkkaan n?hden, jonka Johannes maksoi h?nelle, olisi