Rahan orja

ꑮ
Rahan orja, by Eino Leino

The Project Gutenberg EBook of Rahan orja, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Rahan orja
Author: Eino Leino
Release Date: December 20, 2004 [EBook #14386]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAHAN ORJA ***

Produced by Tapio Riikonen

RAHAN ORJA
Kirj.
Eino Leino
1912.
[Orja-romaanien j?rjestys: Ty?n orja, Rahan orja, Naisen orja, Onnen orja.]

1.
Toukokuu oli kylm? ja sateinen. Ajurinhevoset olivat liukkailla puukaduilla kompastelleet, matkailijat v?risseet autioissa ja vetoisissa hotellihuoneissaan.
Mutta nyt oli kes?kuu koittanut ja l?mmin, aurinkoinen laine yli maailmankaupungin kattojen laikahtanut.
Siksi olikin koko Parisi liikkeell?.
Kihisiv?t kansaa suuret bulevardit, vieri ajopelien lakkaamaton jono leve?ll? valtatiell? kohti Boulognen mets??.
Oli ylh?isen maailman m??r?tunti. Koko kansainv?linen kapitalismi edusti itse??n. Automobilin nurkkaan nojautuen istui tuossa ranskalainen rahamies, jonka sanoja kautta Europan pankkimaailman kuunneltiin kunnioituksella. Mutta muhkealla kaksivaljakolla h?nen takanaan ajoi amerikalainen miljard?ri, joka h?nkin oli hetkeksi trustihuolistaan vapautunut ja tehnyt tuon v?ltt?m?tt?m?n virkistys- ja sivistysmatkan Seinen kimmelt?v??n tulikaupunkiin.
Useimmilla heist? oli nainen rinnallaan. Kenell? oma, kenell? ostettu, kenell? el?m?n yst?v?, kenell? tuokion s?ken?iv?ksi huviksi jalokivill? koristettu.
Paljon oli Johannes Tamminen n?hnyt maailmaa. Mutta Parisi, mutta vanhan maailman suuri sulatusuuni, h?nelt? oli viel? j??nyt n?kem?tt?.
Nyt h?n oli ollut viisi vuotta naimisissa. Viisi pitk?? vuotta h?n oli tehnyt ty?t? ja ahertanut, ei ty?t? ty?n vuoksi en??, vaan ty?t? rahan ja keltaisen kullan vuoksi kuuluakseen kerran el?m?ss??n n?ihin muutamiin tuhansiin etuoikeutettuihin, jotka maanpiiri? hallitsevat ja joiden tahdosta joka hetki nousi ja kaatui myrjadien el?m?n-onni.
Ei h?n ollut p??m??r??ns? p??ssyt viel?. Mutta h?n oli jo pitk?ll? ja toivoi jumalan ja vuorineuvos Rabbingin avulla aina pitemm?lle p??sev?ns?.
H?n oli Rabbingin miljonaliikkeen osastop??llikk? Helsingist?.
Rabbing oli aikonut k?ytt?? h?nt? hyv?kseen, ja k?ytt?nytkin. Mutta my?skin Johannes Tamminen oli osannut olla varoillaan. H?n oli tehnyt my?skin ominp?in er?it? onnistuneita osakekauppoja ja ansainnut niill? siev?n omaisuuden.
Nyt h?n oli omaksi ja ehk? viel? enemm?n vaimonsa virkistykseksi l?htenyt lyhyelle huvimatkalle Parisiin. Ja nyt h?n vieri tuossa samassa ajopelien py?rrytt?v?ss? paljoudessa kohti Boulognen mets??, vaimo vierell??n, lapsi ja t?m?n hoitajatar vastap??t??n.
Toisella istuimella heit? vastap??t? istui Signe, h?nen vaimonsa serkku ja Johanneksen ensimm?isen, pettyneen lemmen esine, jonka is?n, vapaaherra Carpin, samoin kuin Rabbinginkin, he tiesiv?t tuolla puistoravintolassa tapaavansa.
Johanneksen katse viipyi t?ll? hetkell? h?nen lapsessaan. Herttainen, suurisilm?inen tytt? se oli, Seidi nimelt??n. ?idin piirteet, is?n p??nmuoto. Ja kun h?n nauroi, oli kuin olisi itse aurinko nauranut vastaan h?nelle ja vanhat puurivit tien kahdenpuolen vertyneet toisen verran vihre?mmiksi.
Seidi oli heid?n ainoa lapsensa. Irene ei ollut suostunut useampia synnytt?m??n.
Sekin oli ollut joskus riidan-aihe heid?n v?lill??n, sitten Johannekselle pitk?n, kalvavan kaunan syy.
Nyt he eiv?t riidelleet en??. Nyt ei Johannekselle olisi en?? p?l?ht?nyt p??h?nk??n tuntea kaunaa tuota vierasta naista kohtaan, joka istui h?nen vierell??n, jonka kosketuksen h?n tunsi, mutta joka oli h?nest? sielullisesti niin kaukana kuin on taivas maasta erotettu.
Oli Johannes ollut yksin?inen ennenkin. Mutta yksin?isemm?ksi h?n oli tuntenut itsens? vasta avioliitossaan.
Kuitenkin h?n oli jatkanut ja jatkoi edelleen aviollista yhdys-el?m?? vaimonsa kanssa.
Se juuri muodosti h?nen sis?llisen h?pe?ns?. Sill? Johannes h?pesi, h?pesi niinkuin voi ihminen h?vet?, joka tuntee hetki hetkelt? syvemm?lle lokaviem?riin sy?ksyv?ns?, joka huomaa kurjuutensa, n?kee perikatonsa, mutta jolla ei kuitenkaan ole voimaa eik? tahtoa kyll?ksi temmatakseen irti itse??n ja suurimmankin sielullisen tuskan uhalla itse??n korkeammalle el?m?nportaalle kohottaakseen.
Eik? h?n h?vennyt itse??n ainoastaan nyt, vaan aina. Eik? ainoastaan y?ll?, vaan my?skin p?iv?ll?, ei vain vaimonsa seurassa, vaan kaikkialla, miss? h?n liikkui, kotona ja kaduilla, kahviloissa ja liikekonttoreissa.
Toiset ihmiset kulkevat tuska, toiset el?m?ntoivo tai riemu kantap?ill??n. Johannes oli saanut ainaiseksi saattajakseen h?pe?n ja j?yt?v?n itse-inhon, jonka keralla h?n nukkui ja joka j?lleen aamulla avosylin kohtasi h?nt?.
Eik? h?n kuitenkaan voinut pit?? itse??n ulkokohtaisesti suurempana syyllisen? kuin muutkaan ihmiset. Niin pian kuin h?n rupesi omia tekojaan ja sielunliikkeit??n niihin vertaamaan, joita h?n alituisesti n?ki ja kuuli ymp?rill??n, t?ytyi h?nen tunnustaa, ett? h?nell? sittenkin mahtoi olla viel? yht? ja toista kadotettavaa omasta sis?isest? jumalankuvastaan.
My?skin muut olivat luonnon syntiinlangenneita lapsiparkoja, mutta he eiv?t siit? v?litt?neet. My?skin muut olivat alastomat, mutta eiv?t h?venneet.
Miksi siis h?nen, Johanneksen, t?ytyi alituisesti kantaa t?t? h?pe?nkuormaa, jonka h?n ei n?hnyt ket??n ymp?rist?ss??n raskauttavan? Miksi siis h?n yksin k?rsi asemasta ja asioista, jotka useimpien muiden mielest? olivat aivan luonnollisia, viel?p? olisivat jollekulle toiselle voineet olla ylimp?n? autuutena?
Se mahtoi johtua h?nen liian l?hell? piilev?st? talonpoikaisesta sukuper?st??n.
Johannes oli usein ep?illyt tuota. Mutta silloin h?n oli aina suuttunut itselleen ja p??tt?nyt olla asiaa enemp?? ajattelematta.
Sill? t?ytyih?n ihmisen voida sen verran omasta alkuper?st??n vierautua. T?ytyih?n voida kasvaa, kehitty? ja muuksi muodostua. Olihan koko maailmankehitys tuota tiet? k?ynyt. Eih?n voitu palata takaisin en?? alku-ihmisiin.
Oltiinhan nyt yhteiskunta-el?imi?. Ja olihan avioliitto yhteiskunnallinen laitos, jolla sellaisenaan oli vain v?h?n tai ei mit??n rakkauden kanssa tekemist?.
Ja raha oli yhteiskunnan perustus. Se hallitsi, jolla sit? oli. Ja jolla sit? ei ollut, tuli hallituksi. N?in oli raha my?skin kaiken onnellisen avio-el?m?n perustus. Sill? eih?n voinut el?tt?? vaimoaan ja lapsiaan omaamatta edes