Postikonttorissa | Page 6

n?en min?! H?n!
HELMI (kylm?sti ja lyhyesti) Taisin unhottaa t?nne hansikkaani? Onko se t??ll??
KIRJURI. Hansikkasi? En tied? varmaan; en min? ole sit? n?hnyt --
HELMI. Vai niin, sitten min? olen pudottanut sen muualle --
(Aikoo menn?).
KIRJURI. Ei, kuule, kyll? se t??ll? onkin --
HELMI. No, mit? sin? sitten valehtelet! Anna se t?nne!
KIRJURI. Min? aioin sen pit?? vaan siksi kun olisin tavannut sinua mutta --
HELMI. Joutavata! Anna se t?nne vaan!
(Ottaa sen ja aikoo menn?).
KIRJURI. ?l?h?n -- kuulehan --!
HELMI. Ei ole aikaa.
KIRJURI. Helmi, yksi sana vaan --!
HELMI. En jouda.
KIRJURI. Yksi ainoa sana vaan!
HELMI (pys?htyy): No, mit? nyt sitten?
KIRJURI. Tuota -- hm -- min? taisin v?h?n loukata sinua t?ss? ?sken.
HELMI. Niin, viel?k? kehtaat siit? puhua! Milloinka min? olen sinun edess?si koketteerannut? Sano se, ole niin hyv?!
KIRJURI. Et milloinkaan, se on totta --
HELMI. Ja olenko min? muille koketteerannut sitten, mit?? Ei, sanokoot minusta mit? tahansa, mutta koketti en ole, sen tied?n varmaan.
KIRJURI. No, koeta nyt unhottaa nuo pahat sanat. Mutta kun tekee semmoisen ?kkiarvaamattoman huomion, mink? min? vastik??n, niin -- --
(Vaikenee).
HELMI. Mink? huomion? Sin? puhut arvoituksilla.
KIRJURI. Ei se mit??n ollut. Ja mit? siit? en?? on puhumistakaan. Voimmehan sent??n olla yst?vi?, yht? hyvi? yst?vi? kuin ennenkin -- eik? niin?
HELMI. Sin? olet todellakin kummallinen! Ovatko kenties ihmiset kertoneet sinulle jotain pahaa minusta --?
KIRJURI. Ei suinkaan, toista se on. Mutta en min? sit? nyt t?ll? kertaa voi selitt?? --
HELMI. No, parasta se taitaa ollakin. Toimita nyt hum??risi hauskemmalle kannalle ja muista, ett'et unhota pois postista tuota kirjett? luutnantti Saabelhjelmille! Se on t?rke? kirje.
KIRJURI (kylm?sti): Jahah, kyll?! (H?neen katsomatta) Vai on se niin t?rke??
HELMI. Se on tietty. Se on karhumakirje meid?n puodista, oikein ankara lis?ksi.
KIRJURI. Mit??! Karhumakirje?
HELMI. Niin, kahdestakymmenest? hansikkaparista, jotka herra kauniisti j?tti maksamatta, kun h?n t??lt? matkusti, Luuli kai p??sev?ns? velastaan sill? tavoin ett? v?list? minua hienosteli, mutta eip? onnistunutkaan; sill? pappa k?ski minun kirjoittamaan, ett? jos ei rahaa heti tule, niin j?tet??n ne uloshaettavaksi. Saa n?hd? nyt, mit? tuo hieno sotaherra siihen vastaa.
KIRJURI. Onko se mahdollista? Sin? et siis -- sin? et siis olekaan -- --?
HELMI. Mit??
KIRJURI. Et siis olekaan kihloissa?
HELMI. Kihloissa!? Min??
KIRJURI. Niin, tuon luutnantin kanssa?
HELMI. Luutnantin kanssa?! Oletko sin? aivan --?
KIRJURI. Siin? ei siis ollutkaan per??! (Ottaa h?nt? k?dest?) Helmi! Kultaseni --!
HELMI (irroittaa itsens?) Herra Jumala, mit? nyt!
KIRJURI. Helmi! Sin? tunnet minun; me olemme lapsuuden toveria. Olisiko se mahdollista, ett?, jos kysyisin sinulta -- jos sin? --?
HELMI. Herra jestan, laske minut -- laske minut --!
KIRJURI (jatkaen): Niin, jos kysyisin sinulta, pid?tk? minusta sen verran -- luotatko minuun niin paljon, ett? uskaltaisit -- ett? tahtoisit --?
HELMI. Olethan sin? ihan vimmattu --! T?ss? kaikkein kuullen --! Laske -- laske --!
KIRJURI. En, min? en sinua laske ennenkuin sin? sanot, rakastatko minua?
HELMI. No, Janne, mit? se nyt on? P??st? minut -- p??st? paikalla --!
KIRJURI. Sano ensin, tahdotko tulla omakseni!
HELMI. Voi, voi, p??st? minut, p??st? minut --
KIRJURI. Sano, tahdotko tulla omakseni?
HELMI. Tahdonhan, tahdonhan, mutta --
KIRJURI. Se on siis totta! Helmi! Morsiameni! Armahani!
(Suutelee h?nt? vaikka h?n vastustelee).
HELMI. Etk? sin? sit? jo kauan ole huomannut? Luulin ett? se liiankin selv??n olisi tullut n?kyviin. Mutta mit? tuosta kumminkaan voi tulla, kun olemme niin k?yhi?, ja kun sinun tulevaisuutesi on niin h?m?r? ja ep?varma --
KIRJURI. Ei h?t??, ei ollenkaan h?t??; kyll? asiat itsest??n selvi?v?t, kun v?h?n odotamme. P??asia on vaan, ett? rakastamme toisiamme ja ett? sin? olet minun oma, kiltti --
(Yritt?? h?nt? suudella, mutta samassa kuorsaa postiljooni oikein kovasti ja monilla ?rulaadeilla?).
HELMI. Taivas, mit? se oli?
KIRJURI. Lundqvist vaan. Ei se tee mit??n -- ?l? mene!
HELMI. Minun t?ytyy, minun t?ytyy --
KIRJURI. J??h?n nyt hetkeksi! Yksi muisku -- yksi ainoa vaan!
HELMI. Ei nyt -- toinen kerta -- iltasella. Hyv?sti!
(Katoo).
KIRJURI. Vai niin, nyt se siis on tehty, tuo jota niin kauan aikaa olen miettinyt. V?h?n kummalliseltahan tuo tuntuu, mutta kuitenkin niin rauhalliselta, niin onnelliselta! Niin, nyt on minullakin joku, joka minusta pit??. Hei vaan, pois tielt?! Nyt on t?m? poika kihloissa, hei!
(Postiljooni kuorsaa hiljaa t?m?n repliikin kest?ess?).
KAUPPANEUVOS (astuu sis??n. H?n tervehtii kohteliaasti, mutta kylm?sti): Hyv?? p?iv??! Voisinko saada tavata herra postimestaria?
KIRJURI. Jahah, kyll?, herra kauppaneuvos. (Menee ovelle) Jos postimestari olisi niin hyv? ja --
POSTINHOITAJA (sis?lt? muristen): Min? tulen, min? tulen.
KIRJURI. Olkaa hyv? ja istukaa, herra kauppaneuvos! T?ss? olisi tuoli -- --
KAUPPANEUVOS. Kiitos! ?lk?? vaivatko itse?nne!
(J?? seisomaan).
KIRJURI. Kaunis ilma t?n??n, kaunis ilma!
KAUPPANEUVOS. Onhan tuo satanut koko p?iv?n?
KIRJURI (katsoo ikkunaan p?in): Onko satanut? Kas, kun en huomannutkaan, kun luulin ett? --
POSTINHOITAJA (tulee sis??n): No, mit? nyt? (Erikseen) Kauppaneuvos!
KAUPPANEUVOS. Herra postimestari, min? tulen t?nne er??ss? ik?v?ss? asiassa. Noin puoli tuntia sitten l?hetin t?nne kirjeen, jota seurasi viisi markkaa, mutta rahoja ei otettu vastaan.
POSTINHOITAJA. Min? en ole velvollinen vaihtamaan.
KAUPPANEUVOS. Tuota uskon sen verran kuin se ansaitsee; mutta se ei olekaan p??asiani. Te olette ep?kohteliaasti kohdellut minun palvelustytt??ni ja lis?ksi h?nen ja t?m?n nuoren herran kuullen haukkunut minua p?ssinp??ksi ja lurjukseksi.
POSTINHOITAJA. Se -- se on valhe!
KAUPPANEUVOS (kirjurille): Te voitte sen todistaa. Eik? postimestari niin sanonut?
KIRJURI. En, enh?n min? -- en min? kuullut --
KAUPPANEUVOS. No, kyll? tuosta kohta selkoa otetaan. Sill? asia on sit? vaikeata