Postikonttorissa | Page 5

--?
POSTINHOITAJA. Johan sin? kuulit, ett'et sit? ilman kuittia voi saada, sen r?p?kk?!
VAIMO. Jahah, kyll?! No, mik?s t?ss? muu auttaa sitten. Antakaahan t?nne, niin koetan, muistaisinko viel?, kuinka noita koukeroita piirustellaan. Mit?s sit? kirjoitetaan?
POSTINHOITAJA. Kirjoita nimes t?h?n lappuun -- t?ss' on kyn?.
VAIMO. Jahah, kunhan nyt vaan tuota alkua muistaisin, niin kyll?h?n sitten loput -- (Kirjoittaa ja mutisee itsekseen) Niin ensin tuo viiva noin -- sitten tuo noin -- ja a sanoo a -- ?rr? -- i -- kas niin --
POSTINHOITAJA. N?yt?pp?s t?nne! Mit? sin? sinne oikeastaan kirjoitat?
VAIMO. Nimeni, niinkuin herra postimestari --
POSTINHOITAJA. Onko nimesi Maria my?skin?
VAIMO. Onhan se.
POSTINHOITAJA. Maria Evastiina Antikainen?
VAIMO. Eik? mit?; min? olen Maria Minkkinen.
POSTINHOITAJA. Maria Minkkinen?! Oletko hullu? Juurihan sanoit olevasi Evastiina Antikainen?
VAIMO. E-e -- en suinkaan -- enh?n min? sit? ole sanonut --
POSTINHOITAJA. No, miksi sin? sitten tulit sen kirjeen noutamaan? Onko sinulla mik??n oikeus siihen? Onko sulla valtakirja, h?h?
VAIMO. Ei -- eih?n minulla --
POSTINHOITAJA (jatkaen): Ja tied?tk?s, mik? edesvastaus tuommoisesta on? Jos tekisin oikein, niin hakisin poliisin ja antaisin vied? sinun putkaan, ett? siell? saisit mietti?, mit? se on virkamiest? sill? tapaa --
VAIMO. Voi voi, hyv? herra postimestari, antakaa anteeksi! Se on Evastiinan syy! Kun h?n n?ki minun tulevan kaupunkiin, huusi h?n per?st?ni: ?Kuuleppas, Mari, sieppaapas samassa pois tuo rahakirje postista, niin saat kahvikupin ja viinaryypyn, kun tulet takaisin!? -- niin ett? enh?n min? tiennyt muuta kuin --
POSTINHOITAJA. Pois, tuoss' on ovi! ?l?k? n?yt? naamaasi t??ll? vast'edes, muista se, mokoma!
VAIMO. Kyll?, kyll? -- (Menness??n) Jeesus, tuommoista ?k?pussia, joka aivan kuoliaaksi s?ik?ytt??!
POSTINHOITAJA. Katsos, noin h?n nyt pilasi tuon kuitin. No, kaikenlaisia harmia sit? pit?? olemankin!
(Juo lasin vett?). Postiljooni (kuorsaa).
POSTINHOITAJA (huutaa t?ytt? kurkkua): Lundqvist, sin? riivattu mies! Jos et sin? pysy valveilla, niin min?, niin totta kuin el?n, annan sinulle rangaistusreissun ja kirjoitan posti-tireht??rille, ett? sin? olet suuri juoppo ja ett? --
POSTILJOONI. E-e-enh?n min?. Pidin vaan silm?ni kiinni, kun tuo p?iv?n paiste niin kovasti -- --
(Vasemmanpuolista ovea avataan taas).
POSTINHOITAJA. Min? tulen, min? tulen. (Kirjurille) Menen v?h?n tuonne sis??n. Jos tarvitaan, niin tulkaa hakemaan!
(Menee).
KIRJURI. Jahah, kyll? min? --. Hyv? ett? h?n meni, niin saan olla rauhassa, sill? kovin tuntuu nyt mieleni raskaalta. -- Niin, kyll? se nyt taitaa olla loppu minun ja Helmin v?lill?, ja eih?n se kumma olisikaan, kun h?nt? niin pahasti loukkasin. Miksi en voinutkaan paremmin hillit? itse?ni? Sill? jos h?n olisikin kihloissa luutnantin kanssa, niin syyt?nh?n h?n on siihen, kun min? en koskaan ole rohjennut puhua suutani puhtaaksi. Niin, aika p?ll? olin, se on vissi! Mutta olemmehan tuttuja jo lapsuudesta saakka, ja pit?isih?n Helmin jokseenkin tiet?? mink?laisia tunteita minulla on h?nt? kohtaan. Saakeli soikoon! Jos vaan varmaan tiet?isin, mit? tuo kirje tuossa sis?lt??, niin antaisin mielell?ni vaikka koko vuosipalkkani! -- Mutta katsoppas, eik? h?n unhottanut tuonne hansikkaansa? Aivan oikein, h?nen se onkin. Ah, kuinka hieno ja pehmoinen se on! Mik? vieno tuoksu siit? l?htee! Ja kuinka suloisesti se h?nest? muistuttaa! Ja h?n, h?n siis nyt olisi minulta ij?ksi kadonnut -- tullut toisen omaksi! Ei, se on mahdotonta, min? en voi sit? ajatellakaan, en, vaikka kuinka koettaisin!
ER?S POIKA. Antakaa minulle kahdenkymmenen pennin merkkej? markan edest?.
KIRJURI (omissa ajatuksissaan): En, ennenkuin n?en sen omilla silmill?ni, tahi kuulen sen h?nelt? itselt??n, sill? --
POIKA (kovemmin): T?m?n edest? 20 pennin merkkej?!
KIRJURI (kuin edell?): Sill? niin kummalliselta, niin kaikin puolin oudolta tuntuu minusta, ett? h?n ottaisi -- --
POIKA (huutaa): Markan edest? 20 pennin merkkej?!
KIRJURI (s?ik?htyen): Ole huutamatta, hunsvotti!
(Antaa pojalle postimerkkej?).
POIKA. Kiitos! Morjesta vaan!
(Katoo).
KIRJURI. Niin, oudoltahan se tuntuu, se on totta, mutta kuinka selitt?? tuota kirjett? tuossa? Sill? mist? muusta kuin rakkauden asioista nuori tytt? voi kirjoittaa nuorelle miehelle! Niin, kuta kauemmin tuota ajattelen, sit? enemm?n vaan p??ni siit? py?r?lle k?ypi.
NEITI EUFROSYNE (pist?? p??ns? sis??n per?ovesta): Herra postimestari! -- herra sihteeri! min? saan ilmoittaa teille jotakin: posti tulee, posti tulee!
KIRJURI (v?linpit?m?tt?m?sti): Vai niin --
NEITI. Niin, se on viel? hyvin kaukana -- tuolla Jyrkk?m?en kohdalla vasta kuuluu kello -- mutta se tulee semmoista hirmuista vauhtia, ett? kyll? se tuossa tuokiossa on t??ll?. Mutta miss? postimestari itse on?
KIRJURI. Miss? lienee.
NEITI. Vai niin, mutta kuulihan sihteeri ett? h?n lupasi antaa minulle tuon paketin heti postin tultua? Eik? totta, kuulihan sihteeri sen --?
KIRJURI (k?rsim?tt?m?sti): No, kyll? --
NEITI. Niin, ett? jos h?n rupeisi kronglaamaan, eik? tahtoisikaan sit? antaa, niin te voitte muistuttaa h?nt? tuosta h?nen lupauksestaan ja puhua minun puolestani. (Kiekailevasti) Tahdotteko sit? -- tahdotteko puhua puolestani, herra sihteeri --?
KIRJURI. Mit? min? --
NEITI. Ei, vastatkaa nyt! Tahdotteko puollustaa minua, jos postimestari panisi vastaan? Min? olisin teille sitten niin ??rett?m?sti kiitollinen. Tahdotteko sit?, sanokaa -- sill? se olisi niin sanomattomasti t?rke?? --
KIRJURI (?rj?see): Menk?? hiiteen! Min? en viitsi lorujanne kuunnella!
NEITI. Fyy! Mit? se on? Kuka sill? tapaa yleis?? kohtelee? Min? kirjoitan t?st? sanomalehtiin, niin saatte n?hd?, mit? siit? seuraa! Fyy, semmoista raakuutta! Fyy!
(Katoo).
KIRJURI. Kirjoita vaikka keisarille, min? en siit? v?lit?! Niin, min? en en?? v?lit?! Niin, min? en en?? v?lit? koko maailmasta. Jos olisi minulla t?ss? myrkky?, niin pist?isin suuhuni, ett? p??sisin t?st? el?m?st?. Hoh hoo sent??n!
HELMI (tulee).
KIRJURI. Ah, mit?