Postikonttorissa | Page 7

totta! Helmi! Morsiameni! Armahani!
(Suutelee häntä vaikka hän vastustelee).
HELMI. Etkö sinä sitä jo kauan ole huomannut? Luulin että se liiankin
selvään olisi tullut näkyviin. Mutta mitä tuosta kumminkaan voi tulla,
kun olemme niin köyhiä, ja kun sinun tulevaisuutesi on niin hämärä ja
epävarma --
KIRJURI. Ei hätää, ei ollenkaan hätää; kyllä asiat itsestään selviävät,
kun vähän odotamme. Pääasia on vaan, että rakastamme toisiamme ja
että sinä olet minun oma, kiltti --
(Yrittää häntä suudella, mutta samassa kuorsaa postiljooni oikein
kovasti ja monilla »rulaadeilla»).
HELMI. Taivas, mitä se oli?
KIRJURI. Lundqvist vaan. Ei se tee mitään -- älä mene!
HELMI. Minun täytyy, minun täytyy --
KIRJURI. Jäähän nyt hetkeksi! Yksi muisku -- yksi ainoa vaan!
HELMI. Ei nyt -- toinen kerta -- iltasella. Hyvästi!
(Katoo).
KIRJURI. Vai niin, nyt se siis on tehty, tuo jota niin kauan aikaa olen
miettinyt. Vähän kummalliseltahan tuo tuntuu, mutta kuitenkin niin
rauhalliselta, niin onnelliselta! Niin, nyt on minullakin joku, joka
minusta pitää. Hei vaan, pois tieltä! Nyt on tämä poika kihloissa, hei!
(Postiljooni kuorsaa hiljaa tämän repliikin kestäessä).
KAUPPANEUVOS (astuu sisään. Hän tervehtii kohteliaasti, mutta
kylmästi): Hyvää päivää! Voisinko saada tavata herra postimestaria?
KIRJURI. Jahah, kyllä, herra kauppaneuvos. (Menee ovelle) Jos

postimestari olisi niin hyvä ja --
POSTINHOITAJA (sisältä muristen): Minä tulen, minä tulen.
KIRJURI. Olkaa hyvä ja istukaa, herra kauppaneuvos! Tässä olisi tuoli
-- --
KAUPPANEUVOS. Kiitos! Älkää vaivatko itseänne!
(Jää seisomaan).
KIRJURI. Kaunis ilma tänään, kaunis ilma!
KAUPPANEUVOS. Onhan tuo satanut koko päivän?
KIRJURI (katsoo ikkunaan päin): Onko satanut? Kas, kun en
huomannutkaan, kun luulin että --
POSTINHOITAJA (tulee sisään): No, mitä nyt? (Erikseen)
Kauppaneuvos!
KAUPPANEUVOS. Herra postimestari, minä tulen tänne eräässä
ikävässä asiassa. Noin puoli tuntia sitten lähetin tänne kirjeen, jota
seurasi viisi markkaa, mutta rahoja ei otettu vastaan.
POSTINHOITAJA. Minä en ole velvollinen vaihtamaan.
KAUPPANEUVOS. Tuota uskon sen verran kuin se ansaitsee; mutta se
ei olekaan pääasiani. Te olette epäkohteliaasti kohdellut minun
palvelustyttöäni ja lisäksi hänen ja tämän nuoren herran kuullen
haukkunut minua pässinpääksi ja lurjukseksi.
POSTINHOITAJA. Se -- se on valhe!
KAUPPANEUVOS (kirjurille): Te voitte sen todistaa. Eikö
postimestari niin sanonut?
KIRJURI. En, enhän minä -- en minä kuullut --

KAUPPANEUVOS. No, kyllä tuosta kohta selkoa otetaan. Sillä asia on
sitä vaikeata laatua, ett'en millään muotoa voi sitä jättää, minä kun olen
pakoitettu tuosta kunnianloukkauksesta viemään teidät oikeuteen.
POSTINHOITAJA. Mitä? Oikeuteen? Se on sikamaista!
KAUPPANEUVOS. Minä myönnän teille kuitenkin yhden ehdon.
POSTINHOITAJA. Minä en huoli ehdoista --
KAUPPANEUVOS. Minä lausun sen kumminkin. Jos nimittäin tämän
päivän kuluessa vieraiden miesten läsnäollessa pyydätte minulta
anteeksi, niin --
POSTINHOITAJA. Minä en pyydä anteeksi, en kuuna päivänä, ei
vaikka minut vietäisiin Siperiaan!
KAUPPANEUVOS. Niinkuin sanottu, minä odotan tämän päivän.
Hyvästi! (Kirjurille) Hyvästi, herra!
(Menee).
POSTINHOITAJA. No, onko ennen mokomata kuultu! Vai
kunnianloukkauksesta! Enhän minä ole hänestä mitään sanonut!
Tuommoinen tukkijunkkari! Keinottelija! Varas!! Rosvo!!! Ryöväri!!!
Huh, missä on vettä? Antakaa tänne lasi vettä, vettä -- pian!
KIRJURI. Tässä, kas tässä!
(Antaa hänelle läkkitolpon).
POSTINHOITAJA (yrittää juomaan): Oletteko järjeltänne, ihminen!
Läkkiähän tämä on!
KIRJURI. Läkkiä! Anteeksi, Herran nimessä!
(Postikello kuuluu).
KIRJURI (juoksee ikkunaan): Kas tuossa tulee posti! Ja kolmella

hevosella! Lundqvist, herää, herää!
POSTILJOONI. Mitä? Kuka minua huusi?
(Kaatuu lattialle).
POSTINHOITAJA. No, nyt on maailma mullin mallin! Sihteeri on
tullut hulluksi, postiljooni makaa humalassa lattialla, ja posti tulee
kolmella hevosella! Piru olkoon postimestarina, enkä minä!!
(Peräovi avataan selälleen, ja matkustavainen postiljooni sekä kaksi
kyytimiestä kantaa laukkuja sisään. Lundqvist nousee ja auttaa heitä.
Samassa tulvaa huoneeseen paljon muitakin ihmisiä, kirjeitä ja pakettia
kädessä, niiden joukossa Kaupunginpalvelija, Reppunen,
Talonpoikaisvaimo ja Neiti Eufrosyne. Yksi tahtoo ostaa postimerkkejä,
toinen kysyy kirjettä, kolmas on saanut väärin takaisin, neljäs kysyy,
mistä posti on tullut, viides pyytää vaihtamaan sadanmarkan setelin, ja
Neiti Eufrosyne vaatii ulos pakettiaan. Postinhoitaja raapii päätään ja
huutaa että »vasta tunnin päästä, vasta tunnin päästä» ja käskee
postiljoonin ajamaan heidät ulos kaikki tyyni. Postiljoonit koettavat
kyytimiesten avulla tyrkätä heitä ovea vastaan, mutta he panevat
vastaan.
Neiti Eufrosyne pyytää vielä kerran pakettiaan: »Mutta kun
postimestari lupasi -- kun se on niin tärkeä -- ja kun se sisältää aivan
uudenaikaisen [salaperäisesti] tournyyrin.» Keskellä tätä melua
laskeutuu esirippu, mutta Eufrosyne ehtii vielä huutamaan: »minun
tournyyrini, minun tournyyrini!»)

End of the Project Gutenberg EBook of Postikonttorissa, by Robert
Kiljander
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
POSTIKONTTORISSA ***
***** This file should be named 20376-8.txt or 20376-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:

http://www.gutenberg.org/2/0/3/7/20376/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm