Postikonttorissa | Page 4

minä ole siitä mitään tiennyt. -- Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko
minun kaunis unelmani!
HELMI (tulee).
KIRJURI (kuin edellä): Helmi!
HELMI. Hyvää päivää taas! Nyt teille on tapahtunut pikkuinen erehdys,
setä.
POSTINHOITAJA. Mitä? Erehdys? Kuinka niin?
HELMI. Te annoitte minulle väärin takaisin, kun äsken jätin tänne
kirjeeni.
POSTINHOITAJA. Väärinkö takaisin? En suinkaan. Minulla ei ole
tapana erehtyä.
HELMI (hymyillen): En tiedä, mitenkä lienee, mutta ainakin se tällä
kertaa on tapahtunut.
POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei se ole mahdollista. Sinä olet pudottanut
rahat, siinä kaikki. Olisit lukenut ne, ennenkuin läksit, tyttöseni!
HELMI. Ei, kyllä ne ovat minulla vielä tallessa kaikkityyni; sillä 50
pennin sijasta annoitte minulle kokonaista 10 markkaa.
POSTINHOITAJA. Kymmenen markkaa! No, kaikkea! Annappas
tänne! Niin, enkös aina ole sanonut että noista uudenaikaisista
kultarahoista on vaan harmia ja vastuksia kunnollisille ihmisille.
(Antaa Helmille 50 penniä ja rupeaa työskentelemään maistraatin
postin kanssa).
HELMI (lähestyy kirjuria): Kuuleppas, Janne -- tuota -- menetkö sinä

todellakin noihin tanssiaisiin tänä iltana?
KIRJURI (häneen katsomatta): Josko tanssiaisiin menen?
HELMI. Niin, olihan, muistaakseni, vähän kysymystä siitä, kun
viimein tapasimme toisiamme.
KIRJURI. Oliko niin? En muista enää. Ja mitä se muuten sinuun
koskee, menenkö sinne vaiko en?
HELMI. Suutuitko sinä oikein totta noista sanoista, joita äsken tuolle
ukolle tuossa --?
KIRJURI. En suinkaan. Mikä oikeus minulla olisi siitä suuttua? Mikä
oikeus minulla olisi siihen, senpä tahtoisin tietää.
HELMI. Sinä olet huonolla tuulella tänään, sen huomaan.
KIRJURI. Paljon mahdollista. Eihän sitä jokainen voi ottaa elämätä
niin iloiselta kannalta kuin sinä -- varsinkaan ei tämmöinen köyhä ja
halpa mies kuin minä olen.
HELMI. No, älä nyt joutavia puhu! Tule vaan pois tanssiaisiin! Sinne
tulee paljon väkeä, torviseptetti soittaa, ja me saamme oikein hauskaa.
Tule nyt vaan!
KIRJURI (lyhyesti ja pontevasti): En tule!
HELMI (närkästyneenä): No, ole tulematta sitten! En minä tuommoista
jöröä paljon kaipaa, se on vissi!
KIRJURI. Niinkö, että sinä sitä ennen olet tehnyt? Ei, kyllä minä sinut
nyt tunnen; kyllä sinut nyt tunnen perinpohjin.
HELMI. Mutta mitä tämä on? Olenko sinua jollakulla tavalla loukannut,
koska sinä --?
KIRJURI. Eihän semmoista voi loukkaukseksi sanoa, ei millään
muotoa. Onhan se jokaisen omassa vallassa käyttäytyä siinä asiassa

mielensä mukaan. Minä vaan olen ollut tuhma narri.
HELMI. Sinä olet hupsu!
KIRJURI. Ainakin tähän asti olen semmoinen ollut, mutta nyt ovat
silmäni auenneet. Kuule, sanonko sinulle jotakin?
HELMI. No --?
KIRJURI (suurella pontevuudella): Koketti!
(Rupeaa kirjoittamaan niin että kynä räiskyy).
HELMI. Tuo on hävytöntä! Semmoisen miehen kanssa en enää tahdo
olla minkäänlaisessa tuttavuudessa, tiedä se!
(Menee kiivaasti).
POSTINHOITAJA (kaupunginpalvelijalle) Mitä? Vielä yksi kirje
postitunnin perästä? No, tuohan nyt sitten! Te olette auttamattomia!
KAUPUNGINPALVELIJA Pa-pa paljon ki-ki -- -- kiitoksia --
(Menee).
KULEKSIVA KAUPPIAS (repaleisissa vaatteissa, sikaripätkä suussa,
pieni puulaatikko kainalossa ja vähän päissään; täyttää ovessa
kaupunginpalvelijaa vastaan).
KAUPUNGINPALVELIJA (säikähtynyt): Ku-ku-kuka sillä tavalla --!
KULEKSIVA KAUPPIAS. Yrsekta, sanoo ruotsalainen. -- Päivää,
herra postimestari, päivää! Onkohan kirjeitä kauppa-asioitsijalle Risto
Reetanpoika Reppuselle?
POSTINHOITAJA. Reppuselle? Ei ole.
REPPUNEN. Senhän arvasinkin. (Aukaisee laatikkonsa) Ei herra
postimestari sattumaltaan tarvitse kiiltopulveria, maailman parasta

kiiltopulveria? Ensimmäisen palkinnon saanut Londonissa, Pariisissa,
Filadelfiassa ja Moskovassa. Sopii kaikille metalli-esineille. Kirkastaa
silmänräpäyksessä mitä tahansa, niinkuin veitsiä, kahvelia, saksia,
kynttiläjalkoja, sormuksia -- -- --
POSTINHOITAJA. En, en -- en minä semmoista tarvitse.
REPPUNEN. Vai ei. Mutta ehkä pullo ootekolonjia? Sata prosenttia
parempaa kuin Farinan. Palkinnon saanut maailman näyttelyissä -- --
POSTINHOITAJA. Se on tarpeetonta, älkää vaivatko itseänne.
REPPUNEN. Sitten minulla on saippuata myöskin, ehta
ruusunsaippuata. Hurmaava haju, verraton vaahto! -- ainoastaan 50
penniä kappale -- --
POSTINHOITAJA. Ettekö kuule? Olenhan minä jo sanonut teille,
ett'en mitään huoli. Sitä paitsi rouvanikaan ei ole kotona, niin ett'en --
REPPUNEN. Ooh, täytyykö herra postimestarin kysyä tuommoista
rouvaltaan? Mitä joutavia! Minä en milloinkaan kysy rouvaltani. No,
minulla ei semmoista olekaan. (Lukitsee laatikkonsa) Herra
postimestari, olkaa hyvä ja antakaa köyhälle matkustavaiselle viisi
penniä sikariksi!
POSTINHOITAJA. Sikariksi? No, tuoss'on sinulle, hassu!
REPPUNEN. Kiitoksia hyvin paljon! Ehkä kumminkin saisi olla pieni
laatikko kiiltopulveria? Maailman parasta kiiltopulveria, palkinnon
saanut --
POSTINHOITAJA (ärjäsee): Pötki paikalla tiehesi, tahi kyllä minä
sinut -- --!
REPPUNEN. No, no, minä ymmärrän yskän. Atjöö, atjöö! (Menee
hyräillen). Hyvästi, hyvästi!
POSTINHOITAJA. Kaunis poika tuo! (Vasemman puoleista ovea
avataan puoleksi) Mitä se on? Jassoo, aamiainen. Hyvä, hyvä, minä

tulen.
VANHANLAINEN TALONPOIKAISVAIMO (Niiaa): Hyvää päivää,
herra postimestari, hyvää päivää! Tulin hakemaan tuota kirjettä, joka
olisi tuleva Eeva Stiina Antikaiselle Puuppolan kylästä.
(Niiaa uudestaan).
POSTINHOITAJA. Niin, kyllä semmoinen löytyy. (Ottaa
pöytälaatikosta kirjeen) Evastiina Antikaiselle Puuppolan kylässä.
Hutikkalan talossa, Rantamäen torpassa -- niinkö?
VAIMO. Juuri niin, aivan niin, herra postimestari.
POSTINHOITAJA. Se on rahakirje.
VAIMO. Niin, rahakirjehän sen piti oleman. Sillä kanttori, joka kävi
täällä kaupungissa viime markkinoilla, oli kotiin tultuaan sanonut
Muikkulan muorille, että postikonttorissa on semmoinen kirje, jota ei
saa lähettää löysälaukussa, kun se sisältää rahaa, ja käskenyt muoria
siitä ilmoittamaan kyläläisille; ja kun minulla oli muitakin asioita
kaupunkiin, niin päätin pistäytyä sitä hakemassa, jos herra postimestari
olisi niin hyvä ja -- --
POSTINHOITAJA (keskeyttäen): Mistä sen pitäisi tuleman? Sano se
ensin.
VAIMO. Pietarista, hyvä herra po