poikani?? H?n kaapasi Eeron syliins?.
Eero karkasi punaiseksi ilosta ja ujoudesta. Elinan l?hdetty? ei kukaan noin ollut syliins? ottanut.
Tohtorikin tuli omasta huoneestaan katsomaan, mit? nyt oli tapahtunut, eik? h?n p??ssyt sinne palaamaan niin pian kuin tavallisesti. H?nt? pid?ttiv?t Elinan iloiset puheet ja rupatukset.
Kun tohtorinna sitte rupesi tiedustelemaan mit? Elina nyt aikoi, selvisiv?t asiat pian. Elina j?i taloon entiseen virkaansa arvossa vain yleten toisten palvelijain valvojaksi ja kaitsijaksi.
Amerikasta palatessaan oli Elina entisen ty?kykyns? lis?ksi tuonut hiukan amerikkalaista hienostumista, entist? monipuolisempia tietoja, etenkin omalta alaltaan, ja suuren joukon iloisia juttuja, joista h?n mielell??n antoi muillekin osaa.
Siit?, mit? h?n itse siell? oli kokenut, ei h?n puhunut mit??n. Naimisissa h?n oli siell? ollut, niin sanottiin, mutta millaista se naiminen oli ollut ja mit? h?n muuten oli Amerikassa-olostaan pit?nyt, siit? ei kukaan p??ssyt perille. Sormuksia h?n ei ainakaan pit?nyt. Mutta syyt? siihen, ei h?n selitt?nyt enemm?n kuin muutakaan. Ja jos joku utelemaan rupesi, osasi h?n kohta antaa puheelle toisen suunnan.
Samalla kun tieto Elinan paluusta levisi pit?j?lle, saavutti tohtorintalon keitti? takaisin entisen vetovoimansa. Ensi aikoina, jolloin uteliaisuus viel? lis?ksi oli houkuttelemassa, k?vi tulva vallan rasittavaksi. Mutta uteliaisuuden lakattuakin teki Elinan vetovoima teht?v?ns?. Em?nn?t katselivat ihastuneina, miten ripe?sti askareet h?nelt? sujuivat, samalla kun iloinen puhe vilkkaasti ja mielt?virkist?v?sti luisti h?nen huuliltaan. Nuoret tyt?t ihailivat Elinan sukkelasanaisuutta ja h?nen pulskaa ulkomuotoaan. Nuoret miehet k?viv?t mielell??n kaloja tai lintuja kauppaamassa, saadakseen hekin ihailunsa suitsutusta sytytt?? keitti?ss?. Ja moni heist? ajatteli silloin oman talon etua ja oman syd?men toiveita. Mutta ajatuksia pitemm?lle ei kukaan uskaltanut, sill? Elina osasi vet?? puoleensa, mutta h?n osasi my?skin selvitt?? jokaiselle, miss? raja oli.
Tohtorinna oli ylpe? Elinasta joka suhteessa. Ja hyvill??n h?n my?s oli siit?, ett? h?nenkin talossaan oli jotain, josta saattoi ylpeill?. Mutta h?n oli muutakin kuin ylpe?. H?n ei ymm?rt?nyt, miten olisi mahdollista tulla toimeen ilman Elinaa. Siit? h?n monesti puhui -- etenkin Elinalle itselleen.
Mutta kun Elina oli ollut muutamia vuosia tohtorin perheess?, rupesi h?n puhumaan Helsinkiin l?hd?st?. H?n ei tahtonut j??d? homehtumaan t?llaiseen korven kolkkaan. Osasi h?n omaa kyky??n arvostella sen verran, ett? tiesi tulevansa toimeen Helsingiss?, ja hyvinkin. Oli siell? ty?t? h?nenlaiselleen. Palkat olivat siell? suuremmat ja el?m? muutenkin hauskempaa. Siit? syyst? h?n tahtoi sinne nyt, kun entiset haavat olivat arpeutuneet ja kun h?n uudelleen oli p??ssyt el?m?n alkuun.
Tohtorinnalle tuli h?t?. H?n koetti kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen Elinan luopumaan aikeestaan. ?J??h?n edes siksi, kunnes Eerosta tulee ylioppilas?, sanoi h?n viimein. Ja Elina j?i.
Tohtorinna oli hyvill??n, kun edes oli saanut l?hd?n lykk?ytym??n. H?n koetti rauhoittaa itse??n sill?, ett? ehk? se siit? lykk?ytyy viel?kin edemm?ksi. Mutta ei h?n sit? itsekk??n oikein tohtinut uskoa. H?n tiesi, ett? Elina kyll? pit?? p??ns?.
Rajapyykiksi pantu p?iv? oli nyt tullut. Eero oli viikko takaperin saanut valkolakkinsa, ja nyt h?nt? odotettiin kotiin.
Tohtorintalossa oli sek? em?nn?ll? ett? Elinalla ollut kiirett? varhaisesta aamusta asti.
-- Tuntuu silt? kuin sin? jo aikoisit l?hte? ja j?tt?? meid?t, sanoi tohtorinna kesken leipomisen Elinalle. -- Niin sin? olet siistinyt ja valmistellut.
-- Ei viel? l?hd?n varalle, vaan suuren juhlan kunniaksi. -- Elina hieroi taikinaa mink? jaksoi. -- Viel? on kes? j??hyv?isi? varten. Ei rouva h?t?ile!
-- H?t?ill??n sit? v?hemm?st?kin. Min? en ymm?rr?, kuka sitte auttaa, kun sin? -- --
-- Uusi Elina. Ja uudet aina entisi? paremmat sek? palvelijana ett? henttuna.
-- Aina sin? leikki? lasket!
-- Itkullako pit?isi p?iv?? kunnioittaa?
-- ?l?h?n nyt! Kyll? sin? ymm?rr?t. Mutta juhlap?iv? t?m? todella on, -- nelj?n juhlat, ei vain yhden.
Tohtorinna irroitti esiliinan vy?t?isilt??n, pudisti jauhot k?sist??n ja korjasi hiukan viimeksi valmistamansa piparkakun muotoa. Sitte h?n l?hti keitti?st? itse huolehtiakseen muusta, Elinan paistaessa leiv?t.
Tohtorinna oli hilpe?ll? mielell?. Kaikki pienimm?tkin seikat vaikuttivat aina h?neen. H?n oli niin herkk?. T?n??n edisti h?nen iloisuuttaan lasten kotiintulo, kaunis kes?inen ilma ja kodin joka sopessa ilmenev?t, ilahduttavat tulokset Elinan ja h?nen ahkerasta hommailustaan.
Enemm?n kuin mik??n muu vaikutti siihen kuitenkin se, ett? pikku Elvi oli p??ssyt kolmannelle vuodelleen, ilman ett? oli odotettava seuraavaa.
Tohtorinna oli t?n? kev?nn? tuntenut elpyv?ns? rinnan luonnon kanssa. Nyth?n h?nkin p??si el?m??n, nyt jouti muistamaan, ett? oli ihminen eik? vain miehens? tahdon alle annettu vaimo.
Tuntui aivan silt? kuin suvinen sunnuntai h?nelle olisi kirkastunut pitkien, pimeiden sadep?ivien j?lkeen. Ja nyt sit? jaksoi n?hd? valopuolia siin?kin, mik? aikoinaan oli ollut raskasta. Etenkin t?n??n h?n oli noita valopuolia ajatellut, kun ensi kertaa sai odottaa kotiin nelj?? t?ysikasvuista lasta. Hannakin, joka ei ollut k?ynyt kotona senj?lkeen, kun h?n sai oman postitoimiston kaukana id?ss?, oli nyt ottanut kuukauden loman, k?yd?kseen kotona. Astrid ei voinut konttoripaikastaan p??st? muuta kuin viikoksi. H?n saisi varsinaisen lomansa vasta loppukes?ll?. Mutta kun h?nell? oli hyv? palkka ja matka l?hikaupungista oli verrattain lyhyt, oli h?n p??tt?nyt k?v?ist? kotona nyt Hannan siell? ollessa. H?n oli sit?paitsi yhdess? Oskarin kanssa suunnitellut huvimatkaa er??seen naapuripit?j??n ja sille matkalle oli jo t?n? iltana l?hdett?v?.
Tohtorinna hym?hti itsekseen ottaessaan liinakaapista puhtaan p?yt?liinan.
Kyll? Astrid aina tiesi, mit? tahtoi, ja osasi my?skin ajaa tahtonsa perille. H?ness? oli niin paljo voimaa -- ja itsetietoisuutta my?skin -- enemm?n kuin keness?k??n muista lapsista. Oli aivan kuin h?n olisi itselleen anastanut kaiken
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.