Pohjavirtoja, by Marja Salmela
The Project Gutenberg EBook of Pohjavirtoja, by Marja Salmela This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pohjavirtoja Romaani
Author: Marja Salmela
Release Date: April 30, 2007 [EBook #21265]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAVIRTOJA ***
Produced by Tapio Riikonen
POHJAVIRTOJA
Romaani
Kirj.
MARJA SALMELA
WSOY, Porvoo, 1911.
SIS?LLYS:
Eero Jokap?iv?isyyden poluilta Alppien maassa Kun tiet yhtyiv?t
EERO
Tohtorin talon ruokasalissa k?vi lakkaamaton puheen porina. Nuorin lapsista leikki lattialla pienen, naapuritalosta vieraisille tulleen toverin kanssa, vanhemmat lukivat l?ksyj??n, mik? ??neen, mik? puoli??neen.
Eero, vanhin kotona olevista lapsista, istui erill??n muista huoneen per?ll?, suuressa, vanhanaikuisessa keinutuolissa, kirjat polvellaan. Ikkunan luona, pienen p?yd?n ymp?rill? lukivat kansakoulua k?yv?t lapset l?ksyj??n. Heit? oli kaksi tytt?? ja kaksi poikaa. Ville, vanhin heist?, istui kahdeksanvuotiaan Yrj?n vieress? ja joka kerralta, kun Yrj?n sis?lukuharjoitus k?vi liian ??nekk??ksi tuuppasi Ville h?nt? saappaan korolla s??reen. ??l?h?n?, ??nn?hti silloin Yrj? ja siirtyi et??mm?lle veljest?. Mutta tuuppaus teki teht?v?ns?. Luku k?vi isoksi aikaa hiljaisemmaksi, kunnes voima ja vauhti taas v?hitellen kiihtyi, aiheuttaen lopulta uuden tuuppauksen.
Villen ja Yrj?n v?lill? ij?ss? olevat pikku tyt?t istuivat p?yd?n toisella puolella, milloin ??nett?min? lukien, milloin hiljaa kesken??n supisten.
Ulkona oli pilkkosen pime?. Silloin t?ll?in ikkunoita vastaan singahtavista, m?rist? hiutaleist? p??tt?en satoi siell? lumir?nt??. Tuuli tuntui k?yv?n puuskittain. V?liin se vaikeni, sitte yritti taas entist? vihaisemmin. Nurkan ohi pyyhk?istess??n se aina ulvahti pitk??n ja haikeasti.
Huoneessa olevista sit? eiv?t kuitenkaan muut huomanneet kuin tohtorinna ja Eero. Tohtorinna huokasi silloin aina v?syneesti ja raskaasti. Eero sit?vastoin ei n?ytt?nyt kiinnitt?v?n mit??n huomiota siihen mit? kuuli. H?n vain luki.
Kun tuuli lev?hti eik? huoneessa kuulunut muuta kuin lukevien ja leikkivien lasten ??ni?, saattoi tohtorinna viereisest? huoneesta eroittaa miehens? askeleet. Sitte h?n kuuli tohtorin asettuvan tuoliinsa, kuuli paperin rapinaa kuin sanomalehti? olisi k??nnelty ja pari kertaa lusikan kilahduksen lasin laitaa vastaan.
Tohtorinna huokasi. Huulia v?r?ytti katkera hymy. Hermostuneen kiireisesti h?n sitte tarttui p?yt?laatikosta ottamaansa veitseen ja rupesi valmistamaan voileipi? lapsille.
Katse kulki lattialla leikkiv?st? tyt?n tyller?st? p?yd?n ??ress? lukevien luokse ja pys?htyi sitte Eeroon, joka koukkuselk?isen? kuin vanhus istui painuneena kirjojensa yli.
Miten kalpea h?n oli! Kyll? n?ki, ett? h?n oli ollut sairaana ja oli viel?kin. Mutta eih?n h?nen laiseltaan mit??n saanut tiet??. Senlainen umpimielinen tuppisuu h?nkin oli, aivan niinkuin is?ns?. Ei ??nn?ht?nyt, vaikka puulla olisi p??h?n ly?nyt. Senlainen h?n oli jo pienen?.
Tohtorinna oli taas huokaista, mutta huokauksen asemesta tulikin hymyily, sill? h?nen ajatuksensa luistivat Oskariin, joka paraikaa luki ylioppilastutkintoaan. Se poika osasi iloita ja valmistaa iloa muillekin. Kaskuja ja hyv?? tuulta h?nelt? riitti, niin ett? siit? ?idinkin v?synyt mieli virkistyi. Olisipa nyt vain Oskar t??ll?, ei silloin tarvitseisi kuunnella tuota tuulen raskasmielist? valitusta, eik? p??sisi ahdistamaan synk?t ajatukset.
Mutta oliko ihme, jos ei iloita jaksanut? T?llainen lauma aina ymp?rill? ja kohta k?tkyess? taas uusi avun pyyt?j?. Ihminen oli h?nkin.
Viereisest? huoneesta alkoivat taas kuulua nuo hitaat, laahaavat askeleet, ja lusikka kilahti totilasin laitaan.
Tohtorinnan mieli kuohahti. Tuolla h?n kulki, tuo umpimielinen yksinjurottaja, joka ei muusta v?litt?nyt, kunhan sai tapojaan noudattaa ja olla rauhassa. Ja sellainen oli se mies, jolle h?n kerran onnellisena seitsentoistavuotiaana oli antautunut!
Voi niit?kin aikoja! El?m? oli ollut kuin silkki? siihen asti ja silloin sit? tietysti kuvitteli, ett? nyt se ilo vasta alkaa, kun naimisiin joutuu.
Mutta pitk?lt?k? sit? riitti? H?n ei viel? ollut t?ytt?nyt kahdeksaatoista vuotta, kun Hanna syntyi. Se oli ensim?inen suru. H?n oli silloin itse viel? niin lapsellinen. H?n olisi mieluummin huvitellut kuin kytkeytynyt k?tkyen viereen. Mutta minne sit? siit? p??si. T?ytyi vain alistua. Ei auttanut muu.
Ennenkuin vuosi uudelleen oli umpeen kulunut oli toinen jo k?tkyess?.
Tohtorinna sivalsi sukkelasti voita leiv?lle ja pisti sen lautaselle toisten valmisten voileipien viereen. Sitte h?n leikkasi uuden viipaleen ja levitti voita p??lle.
H?nen liikkeens? olivat yht?kki? muuttuneet. Ne eiv?t en?? olleet v?syneen hitaita. Ne olivat vilkkaita, voimakkaita. H?n muisti voimansa vuosia ja niist? heijastui h?neen viel?kin hetkellist? voimaa.
Pian oli el?m? h?nt? kypsytt?nyt! Vaikka h?n Hannan syntyess? itse viel? oli lapsi, ei h?n kauan sen j?lkeen lapsena pysynyt. Kun Astrid syntyi, oli jo toisin. H?n oli silloin alkanut k?yd? sit? kovaa, itsetietoista taistelua, johon h?n muutamien vuosien voimat keskitti. H?nelle oli selvinnyt, miten kovin heikko luonne tohtorilla oli. Liiankin hyvin h?n oli oppinut sen, mit? sek? iso-is?, is? ett? suurin osa paikkakunnan herroista olivat h?nelle opettaneet. Umpimielisyys ei siihen aikaan h?nt? vaivannut. H?n rakasti iloista seurael?m?? yht? paljo kuin h?nen nuori rouvansa. Mutta h?n rakasti lasia my?skin, ja se pani pelk??m??n.
Oltuaan pari vuotta naimisissa aavisti jo Aina-rouva millaista mahtoi olla el?m? juomarin vaimona, ja se aavistus kypsytti h?net naiseksi. Se nostatti taisteluun. H?nen kohtalonsa ei saanut muodostua sellaiseksi. H?n tahtoi ja h?nen t?ytyi se est??. Olihan h?n nainen, viel?p? nuori ja kaunis. H?nell? oli vaikutusvaltaa ja h?nen t?ytyi p??st? voitolle.
Miten ne vuodet selvin? olivat mieleen painuneet, ihan kuin tuskan sinne uurtamina. Kuinka h?n silloin lirkutteli ja lellitteli miest??n ihan kuin pient?
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.