Pohjan-Piltti | Page 9

yleni toinen yht? avara kellari, johon alisesta keh?st? p??stiin portaita my?ten ik??nkuin lavalle. Siin? Kurjen ukko s?ilytti kaikki ne kalliit kalut, mitk? h?n koko ik?ns? kuluessa oli kokoillut, milloin sotaretkill?ns?, milloin veron ja kaupan k?ynnill? Pirkkalais-aikanansa. Kaikki muistonhaahmot astuskelivat t?ss? vanhuksen silmien eteen, mitk? hymy-huulin h?nelle muistuttaen entisi? iloja ja maineita, mitk? taas irvi-hampain soimaten h?nt? monesta julmasta ja tunnottomasta teosta. Kullat ja hopeat, jotka l?jitt??n olivat maassa ladottuina, vaatteet ja kalliit nahat, aseet ja sota-koristukset, mitk? seiniss? rippuivat, -- kaikilla oli jotakin juttelemista vanhalle uroolle lohdutukseksi tai kiusaksi, h?nen kuluneen el?m?ns? kerrasta.
Soihdun liekki valaisi vaimollista vaate-partta, joka riippui perimm?isess? sopessa, ik??nkuin k?tkettyn?. Hunnussa viel? n?kyi ruskeita veren-tahroja ja hame oli revitty ja rikki leikattu. ?l?pp?s viel?! toinenkin huntu riippui siin? vieress?, melkein yht?l?inen, ja sekin verell? soaistu! -- Kurjen synkimm?t muistot astuivat t?ss? h?nen eteens? ja vanhaa syyllist? syd?nt?ns? tuimasti p?yristytti. Se oli h?nest? ik??nkuin molemmat h?nen naisensa olisivat siin? seisoneet surma-puvussansa, odotellen sit? aikaa, milloin t?ydellinen kosto antaisi heille rauhaa Tuonen tyyniss? tuvissa.
-- "Olenko koskaan vaimoja pel?nnyt?" h?n jupisteli, vihaisesti k??nt?en selk?ns? vainajien luultuja haahmoja kohden. Mutta kuinka yrittikin karaista syd?nt?ns? ylenkatsomaan vainajien vihaa, t?ytyi h?nen kuitenkin taas palauttaa silm?ns? heid?n puoleensa. H?n oli selv?sti kuullut kahinan jonkun-moisen, ja riehaantuneessa mieless??n h?n oli tuntevanansa, ik??nkuin haahmot olisivat l?hteneet h?nt? takaa ajamaan. Kuitenkin veriset hunnut yh? olivat asemillaan. Mutta luultavasti Totkikin yht? l?isi? kummia kuuli tai n?ki, koska h?nelt? outo ?rin? kuului, miss? oven edess? vartiana oli.
Tuskin oli Kurki ennett?nyt ruveta t?t? uutta kummaa kuuntelemaan, kun Totki viskattiin voimakkaasti kellarin portaita alas, ovi paiskattiin kiinni ja telkeet lukkoinensa eteen pantiin. Kurki riensi, soihtu k?dess?, aliseen kellariin ja siit? portaita yl?s ovea vastaan, jota t?mistytti, kunnes havaitsi sen olevan t?ysiss? telkeiss?. Raosta oven ja pielen v?liss? loisti palo. Se oli juhlasali, joka oli sytytetty. Kauhea viha vimmasi Kurjen p??t?. Olivatko h?nen Ruotsalaiset vieraansa h?nt? pett?neet, ry?st?neet h?nen tytt?rens?, niinkuin Kurjen omassa nuoruudessa oli ollut tavallista, ja teljenneet h?nen itsens? vuoren luolaan? T?m? ajatus pani h?nen verens? kuohumaan. Oven tukevuuden h?n kyll? tunsi ja tiesi siis p??s?ns? mahdottomaksi. Raivonsa yltyi yltymist??n. Silloin silm?ns? ?kk?siv?t Totkin, joka ik??nkuin h?vyn-alaisena oli pysynyt portaitten alisilla asteilla. Viha, joka ei p??ssyt muuanne puhkeamaan, k??ntyi koiraa vastaan, jonka olisi pit?nyt muka paremmin tehd? virkansa, ja nytp? Kurki, miekkansa siepaten, hy?kk?si silm?tt?m?sti portaita alas. -- Ainoa isku olisi ep?ilem?tt? lopettanut uskollisen toverin viran ja el?m?n, ellei t?m? ulvoen olisi paennut luolan per??n ja t?st? aukon kautta vuoren sisuksiin. Ik??nkuin kaikkia muuta unohtaen rynt?si ukko aukkoa vastaan, v??nsi rautaisella k?dell?ns? paaden irti kalliosta ja seurasi Totkin j?lki? yh? syvemm?lle. Polku oli mutkainen ja haarainen, kuitenkin jokseenkin tasainen ja niin korkea, ett? mies helposti mahtui k?velem??n. Kun Kurki vihdoin oli sen verran malttanut mielt?ns?, ett? ymm?rsi turhaa ajoa tekev?ns?, h?n ei en?? osannut takaisin palata, vaan katsoi viisaammaksi seurata Totkin johdatusta, joka ulvoen kulki edell? pime?n k?yt?v?n l?pitse. Soitto toisessa k?dess? ja miekka toisessa, h?n siis astui y?kauden Hiisien muinaisia k?yt?vi? my?ten. Jymin? h?nen askeleistaan kuulu y?-syd?nn? peninkulman matkoja ylt'-ymp?ri, ja viel? kuudetta sataa vuotta t?m?n tapauksen j?lkeen muistaa kansantarina, kuinka
"Kurjen ukko rauta-kenk? Astuupi kivist? vuorta, Kivi-vuorta vangottaapi".
[Ks: Suomen kans. arvoit.]
Mutta Laukon pihassa oli knaappien tora viel? jatkettu, kunnes molemmat tulivat siihen vakuutukseen, ett? se outo mies, jonka olivat n?hneet h?m?r?ss? askaroivan, ei ollut kuin joku Matti Kurjen palvelijoita. Pimeys oli jo niin karttunut, ett'eiv?t mit??n voineet silmill?ns? eroittaa. Yht'?kki? kuului kauhea ?rin?, ik??nkuin koiralta, joka olisi kuristumallaan. Samassa rauta-ovi kuului paiskattavan kiinni ja lukittavan. Molemmat knaapit juoksivat lent?m?ll? herrojensa luoksi n?it? kummia ilmoittamaan, ja saliin tultuansa n?kiv?t tulta jo syttyneen useassa paikassa. Tuokio ei kulunut ennenkuin ritarit olivat j?tt?neet juominkinsa ja kiiruhtaneet paloa pakoon pihalle. Haettiin Laukon is?nt??; -- h?n oli poissa. Poissa oli Lyylikin, morsian, jonka t?hden vieraat olivat tulleet. Ritarit eiv?t tienneet mit? luulla n?in kummallisesta seikasta. Oliko Kurjen ukko ollut naimis-ehtoihin tytym?t?n ja l?htenyt tytt?rens? kanssa pakoon? -- ja mihink? pakoon? -- N?ill? arvoituksilla p??t?ns? vaivaten, seisoi Harald miehinens? palon loisteessa Laukon pihalla.
Mutta j??t? my?den pohjaseen kulki tuulen viuhkana hirven vet?m? reki, kaksi henke? nahka-peittojen v?liss?. Se oli Pohjan-piltti, joka "vuoden pisimp?n? y?n?" vei morsiamensa appelasta Pohjan aukeille r?meille takaisin. Se oli Lyylin hirvi, joka ilosta p?risten palasi syntym?mailleen.

Lyylin matka.
Juokseppas, hirvi, joudu ja rienn?! Muista, kun kirmasit ennenkin pienn? Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; Sinnepp? rient??s kirmailla nytkin.
Sinneh?n min?kin, iioa ly?den, Kiid?hd?n talvista tannerta my?den; Lenn?n, kuin lintunen, loukosta l?htein, Siipens? kohotti tienoille t?htein.
Tuolla on tulena taattoni talo, Takaani loistaa sen ruskea palo; Edest? viittaa Pohjasen t?hti. -- -- -- Voi sit?, voi! joka is?lt? l?hti, Ik?isen, horjuvan vanhemman heitti, Pakonsa ?isehen pime??n peitti.
Is?, oi is?ni! -- -- Is?k?s lietk??n? Lapseksi minun vai orvoksi teitk??n? Surmasit ?itini lempe?n, jalon, Multahan minulta hautasit valon, Heitit mun portaille emottomille, Oloille viskasit armottomille.
Oisit jo antanut alttiiksi munkin Kauppojes' v?liksi, valtoihin kunkin. -- Muistaos kuitenkin, muista ja tied?: Pohjolan neitt? ei kaupalla vied?, Lyylin ei syd?nt? vallitse kenk??n; V?kisin-pyyt?j? pilalle