Piru | Page 6

e. Kr. ilmestyi tuntemattoman kirjailijan tekem? apokryfi, jota nimitet??n Eenokin kirjaksi[1].
[1] Enokin kirja oli ensim?isill? vuosisadoilla e. Kr. tunnettu ja arvossa pidetty. Sitten alkoi se v?hitellen menett?? merkityksens? ja oli 8:nnella vuosisadalla t?ysin unohdettu.
V. 1773 l?ysi er?s opiskeleva englantilainen sen sattumalta Abessinian kielisen? k??nn?ksen?.
Se Apokryfi onkin kristinuskon pirun luoja. Kirjailija kertoo siin? sellaista, mit? Mooseksesta ja profeetoissa ei tunneta. Mooseksen taru Jumalan poikien ja ihmisten tytt?rien naimiskaupoista esitet??n siin? vallan toisessa valossa. Siin? kerrotaan, ett? 200 enkeli? taivaasta salaa l?hti maanp??lle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi heid?t taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava viimeiseen tuomiop?iv??n asti. N?iden enkelien ja ihmisten tytt?rien sukupuoliyhteydest? syntyiv?t pahat henget, jotka toivat maailmaan huoruuden. T?m? on kirjailijan mielikuvituksen tuote, siit? ei miss??n muualla kerrota.
Eenok kiert?? maassa ja taivaassa ymp?ri, kertoo hyvien ihmisten k?rsimyksist?, jumalattomien ikuisesta rangaistuksesta j. n. e. Ne 200 karkoitettua enkeli? katuivat tekoaan ja pyysiv?t Eenokin esirukousta. Enok rukoili, mutta Jumala vastasi, ettei niille enkeleille l?ydy armoa.
Piru on Eenokin kirjassa samallainen kun Salomon saarnaajassakin. H?n on syntym?st? saakka pahahenki, kiusaaja ja v??r? ilmiantaja. H?nen pirullisuutensa on jo kehittyneempi. H?n tuntee iloa hurskasten ihmisten kiusaamiseen. Se oli h?nen ammattinsa, ja Jumala oli pakotettu l?hett?m??n er??n p??enkelins? suojelemaan ihmisi? pirun kiusauksista ja ansoista.
Vanhan testamentin enkelit, joiden teht?v?n? oli Jumalan rankaisutoimenpiteiden t?yt?nt??npano, ovat Eenokin kirjassa muuttuneet pirun apulaisiksi, jotka valmistavat is?nn?lleen vankikahleita syntisten helvettiin kulettamista varten. Jobin historiassa tunnetun *yhden* Saatanan sijassa on Eenokin kirjassa niit? koko rykmentti, joiden p??mies on piru toimien Jumalan kuolemantuomioita toimeenpanevana ammattipy?velin?, -- siis taivaallisen virkavallan k?tyrin?!
Eenokin kirjan opetuksia t?ydensiv?t juutalaiset rabbit huolellisesti. Juuri ennen Kristuksen aikaa ilmestyi kokonainen kirjallisuus t?st? kysymyksest?, kuten Riemujuhla-vuosien kirja, Mooseksen taivaaseen astuminen, Jesaian taivaaseen astuminen, Nelj?s Esran kirja y. m. Vanhan testamentin aatteisiin lis?ttiin joukko yliluonnollisia taruja. Tehtiin vuosiluku, jolloin Jumala loi enkelit ja milloin h?n ne 200 karkotti taivaasta. Muutamat rabbit selittiv?t, ett? piru ratsasti k??rmeen sel?ss? Eevaa kiusaamaan. Toiset kirjoittivat, ett? Jumala heitti pirun alas taivaasta maanp??lle[1] kolmannet tiesiv?t, ett? pirun nimi on Lusifer j. n. e. Silloin muodostui *itsen?inen* piru Jumalan henkil?kohtaiseksi vastustajaksi, joka muka oli ollut olemassa jo syntiinlankeemuksen aikana.
[1] Persialaisten uskon mukaan heitti valkeuden Jumala Ormudz pimeyden Jumalan Ahrimanin taivaasta maan p??lle.
Mit? kaikkea juutalaiset rabbit sin? aikana keksiv?tk??n? Heid?n kirjoissaan kerrotaan esim., ett? Jumalalla on yksi miljardi 7,000 hiuskarvaa, ja ett? h?n on puoli miljardia peninkulmaa pitk? ja sormiensa pituus 1,200,000 peninkulmaa. Er?s rabbi kertoi, ett? Jumalan l?heisyydess? majailee 9 miljoonaa hyvi? henki?. Kerrotaanpa naaraspiruistakin.

Jeesuksen opetus ja piru.
Miten suhtautuu Jeesus piru-uskoon? Mink? merkityksen antoi h?n sanalle Saatana?
Voidaksemme n?ihin kysymyksiin vastata, on tarkastettava niit? kohtia Jeesuksen opissa, joissa esiintyy saatana, helvetti, pahahenki, perkele j. n. e.
Vuorisaarnassa sanoo Jeesus: "Joka sanoo veljelleen: sin? tyhm?, on helvetin tuleen vikap?? (Matt. 5, 22) Matt. 25, 41: sanotaan: "Menk?? pois te kirotut siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja h?nen enkeleillens?." Pietarille sanoi Jeesus kerran: (Matt. 16, 181); "-- -- ja sille kalliolle rakennan min? seurakuntani, eik? helvetin portit sit? voita". Nuo nimitykset: helvetintuli, piru, helvetin portit, todistavat Eenokin kirjan vaikutusta, mutta Jeesus ei tarkota niill? oleellista helvetti?, eik? personallista pirua, vaan k?ytt?? niit? nimityksi? pahuuden vertauskuvina. Vertauksen k?ytt?minen on yleens? hebrealaisten kirjailijain vahvimpia puolia, ja Jeesus on heist?kin edell?. Uudessa testamentissa kerrotaan pahanhengen vaivaamista ihmisist?, joista Jeesus ajoi ulos pahat henget. Vanhassa testamentissa ei puhuta mit??n siit?, ett? ihmisiss? asui pahahenki. Saulin kyll? pahahenki kiusasi, mutta se oli *Jumalan l?hett?m?*.
Voi olla, ett? Jeesus, aikansa lapsena, uskoi my?s, ett? ihmist? vaivasi pahahenki. Pahanhengen vaivaamina pidettiin silloin mielisairaita ja langettavatautisia. Vaikkakin Jeesus n?it? nimitti yleisesti tunnetulla nimell?: pirulla riivatut, -- ei h?n anna sille sit? merkityst? kun kirkko on sille antanut, eik? pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen noihin henkiin, vaan sille, ett? voi l?him?ist??n auttaa. My?s nuhteli Jeesus oppilaitaan siit?, ett? n?m? kerran kerskuivat voimastaan pahojen henkien yli. (Luukk. 10, 17 ja 20)
Ottamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan n?ytt??, ett? Jeesus puhuessaan pahoista hengist?, tarkotti yhteiskunnallisia paheita, sill? h?nen oppinsa l?pi k?y rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin kotimaansa sorrettuun k?yh?list??n. Sit? aatetta h?n uskoi ja pyrki toteuttamaan, miss? voi -- siis my?s sairaita auttamalla ja tuskia lievent?m?ll?.
Jeesuksen maailmankatsomuksessa on Saatana-nimityksell? syv? merkitys, jota eiv?t Jeesuksen aikalaiset k?sitt?neet. H?n puhuu vertauksessa kylv?j?st?, ett? Saatana otti pois sanan ihmisten syd?mist?. H?n puhuu, ett? Saatana on yritt?nyt oppilaita seuloa. T?ss? on kuvannollinen merkitys kouraan tuntuva. Miten voi "sanaa kylv??" ja "ihmisi? seuloa?" On kysymyksess? *pahuus yleens?*.
Pietarille sanoo h?n (Matt. 16: 3) Mene pois Saatana! j. n. e., ei h?n tietystik??n tarkottanut Saatanalla Pietarin personaa, vaan h?nen pahoja ajatuksiaan. Samoin puhuu h?n Judas Iskariotin salaisesta kavallussuunnitelmasta kun h?n sanoo: "-- -- yksi teist? on perkele".
Evankelistat nimitt?v?t pirua eri nimityksill?. Matteus kutsuu h?nt? "viholliseksi", Luukas "perkeleeksi" (dinvol), Markus "Saatanaksi". Ei siis k?sitet? realistista henkil?? jolla on varma nimitys, vaan kuvannollista k?sitett? pahasta. Eiv?t apostolitkaan puhu perkeleest? olemassaolevana henkil?n?, vaan pahan personoituna k?sitteen? erottaakseen paheen k?sitteen hyveest?. Uudessa testamentissa kerrottu satu Jeesuksen kiusaamisesta n?ytt?? olevan kuvannollinen puhe hyveen taistelusta pahetta