Piru | Page 5

kaksi vastakkaista ominaisuutta, eik? niit? viel?k??n ole erotettu.

Profeetat ja piru.
Profeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei esiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa uhrien puhtaudelle. He paljastivat yhteiskunnallisia ep?kohtia ja pyrkiv?t niit? poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat ihmist? parannukseen. Mutta kukaan heist? ei sanallakaan mainitse mit??n pahaa henke?, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttiv?t itse ihmist? ja ylistiv?t jumalan suuruutta. (He vaikuttivat v. 756--550 e. Kr.)
Ne, jotka v?ittiv?t, ett? kristinuskon piru esiintyy jo vanhassa testamentissa, koittavat todistaa sit? sill?, ett? Jesaian 14 l. 11--16 kerrotaan henkil?st? "joka ajatteli nousta yli jumalan t?htien ja istua seurakunnan vuorella pohjan puolella", mutta tuli sys?tyksi "helvettiin". Tahdotaan tehd? uskottavaksi, ett? profeetta sill? tarkotti pirua, joka tahtoi vallottaa jumalan valtaistuimen, mutta ty?nnettiin itse syvyyteen,
Jesaia eli 600 v. e. Kr. ja oli Baabelissa vankina ja n?inollen n?ytt?? h?n todenn?k?isimm?sti tarkottaneen kysymyksenalaisella henkil?ll? Baabelin vallanhimoisia hallitsijoita, jotka tahtoivat kohottaa valtaistuimensa "taivaisiin", mutta heid?n valtakuntansa kukistui.
Jesaia puhuu 13 l. 21--22 v. "kauheista mets?n pedoista" ja "lent?vist? k??rmeist?", joilla kuitenkaan ei ole piru-uskon kanssa mit??n tekemist?, vaan ovat ne it?maalaisten mielikuvituksen tuotetta, mutta niit? k?yttiv?t vertauksilla puhumaan taipuvaiset juutalaiset jonkunlaisten pahojen voimien kuvauksellisina k?sittein?. -- Juutalaiset kirjailijat k?yttiv?t paljon vertauksellista puhetapaa.

Pirun esiintyminen vanhassa testamentissa.
Selv?piirteisemp?n? esiintyy piru ensikerran Jobin historiassa v. 600 e. Kr., jossa (1 l. 6--12) kerrotaan, ett? kun jumalan lapset h?nen eteens? tulivat, niiden joukossa oli my?s Saatana, jolta Jehova kysyi, mist? h?n tuli. Saatana vastasi tulleensa "maata my?ten kiert?m?st? sinne ja t?nne". Jehova kysyi edelleen, onko Saatana huomannut h?nen palvelijaansa Jobin, johon puhuteltu huomautti: "Turhaanko Job herraa pelk???" Jehova salli Saatanan kiusata Jobia, mutta kielsi h?neen koskemasta. Milt? kannalta Jobin aikaiset ihmiset Saatanaa arvostelivat? Tarkastellessa l?hemmin Jumalan ja Saatanan keskustelua, huomaamme, ettei Saatana ollut jumalan vastustaja, vaan h?nen *palvelijansa*, eik? ole itsen?inen helvetin ruhtinas. H?n on jumalan "prokuraattori", joka valvoo, ovatko ihmiset uskossa vahvat. H?n ep?ilee my?s Jobin uskoa ja ehdottaa jumalalle, ett? Job pantaisi koetukselle. Saatana on yksi Jumalan enkeleist?, joka toisten mukana pit?? huolta maanp??llisist? asioista ja t?ytt?? jumalan antamia teht?vi?. Niihin teht?viin kuuluu kiert?? maailmaa ja tutkia ihmisten keskuudessa ilmenevi? ep?kohtia.
Jobin uskon koettelemisen j?tti Jumala sitte herra prokuraattori Saatanan teht?v?ksi.
1 Samuelin kirjan 16 luvussa kerrotaan, ett? Jumalan henki l?hti Saulista ja h?nt? vaivasi Jumalan pahahenki. Jos siis sill? tarkoitettiin pirua, oli piru *Jumalan* l?hettil?s.
1 Kuningasten kirjan 22 l. kerrotaan, ett? henki tuli Jumalan eteen ja tahtoi Ahabin profeettojen suussa olla *valheen henken?* ja Jumala sanoi hengelle: "Mene ja tee niin". Kaikista n?ist? esimerkeist? n?emme, ett? *Saatana* oli *Jumalan liittolainen*, jonka kautta Jumala l?hetti ihmisille onnettomuuksia "uskonkoettelemiseksi".
Sakarian kirjassa, siis (500 v. e. Kr.) kerrotaan, ett? profetalle n?ytettiin Josua, joka seisoi herran enkelin edess? ja oikealla puolella seisoi Saatana syytt?j?n?. Jumala uskoi Josuaa, eik? Saatanaa.
T?ss? esiintyy jo selvempi k?sitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy h?n vaan ep?ilij?n?, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon tekij?n?. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin vankeusaikana persialaisten usko hyv?n ja pahan taistelusta jo hiukan vaikuttanut.
Edelleen kerrotaan ensim?isess? aikakirjassa, ett? Saatana kiihotti Taavettia toimittamaan Israelissa v?enlaskun, josta kostona Jehova joukottain murhasi israelilaisia. T?ss? esiintyy Saatana jo itsen?isen? pahantekij?n?.
Aikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e. Kr., noin 250 vuotta Sakarian j?lkeen, joten piru esiintyy jo kehittyneemp?n?. 700 vuotta aikasemmin, 2 Samuelin k. 24 l. 1 v. kerrotaan samasta v?enlaskusta, ett? Jehovan viha Israelia vastaan oli syttynyt ja h?n kiihotti Taavettia toimittamaan v?enlaskun ja siit? sitte rankasi. (T?ysin provokatorinen teko!) N?in muuttuivat uskonnolliset katsantokannat vuosisatojen kuluessa.

Piru kehittyy edelleen.
Yleiseen huomaamme, ett? pirun persoonallisuus kolmen ja puolen vuosisadan kuluessa on sangen v?h?n muuttunut. Salomon saarnaajassa, jonka er?s Aleksandriassa asunut opiskeleva juutalainen herrasmies toisella vuosisadalla e. Kr. kirjotti, on piru jo kehittyneempi. Siin? (2 l. 22 v.) kerrotaan: "Mutta pirun kateuden kautta on kuolema tullut maailmaan, ja h?n etsii omiansa". H?n t?ss? n?ht?v?sti tarkottaa paratiisin k??rmett?.
Ajatus, ett? Eevaa kiusannut k??rme oli piru, kehittyy hiukan ennen Jeesuksen syntym?? ja on tuon ajatuksen l?ht?kohta Salomonin saarnaaja. Siihen asti oli Jehova yksin ihmisten johtajana, puhui ihmisille persoonallisesti, sittemmin k?ytti enkeleit? palveluksessaan. M. m. l?hett?? h?n jo enkelins? ly?m??n 185,000 miest? Assyrin leirist? (2 Kuningasten k. 19 l. 35 v.) ja l?hetti enkelins? h?vitt?m??n Jerusalemia (Samuelin k. 24--16).
T?st? n?emme, ett? Jumala kehittyy yh? korkeammaksi olennoksi ihmisten mieliss? ja j?tt?? pahat ominaisuutensa, mitk? uusi nousukas -- piru -- perii. Selv?piirteisempi dualismi on kehittym?ss?.
Se oli kansan oman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen seuraus. My?s vieraiden kansojen vaikutuksella on osansa ja sit? tunsivat juutalaiset monella tavalla. Kun Juutalaiset v. 600 e. Kr. palasivat Baabelin vankeudesta, joutuivat he pitk?ksi aikaa (v:sta 505 vuoteen 330) persialaisen hallituksen alamaisuuteen. Persialaisten virallinen kieli -- Aramean kieli -- alkoi tunkea Hebrean kielt? syrj??n. Heid?n dualistinen uskonsa (taistelu hyvyyden Jumalan Ormudzin ja pahuuden Jumalan Ahrimanin v?lill?) vaikutti juutalaisiin. Persialaisten j?lkeen tulivat kreikkalaiset ja Makedonian Aleksanteri ja h?nen j?lkel?istens? aikana joutui Palestina Egyptin alusmaaksi.
N. s. Apokryfi-kirjoissa ja my?hemmiss? profeetoissa (Daniel ja Habakuk) huomataan selv?sti ulkomaalaista vaikutusta. Samoin Tobiaan kirjassa on monien enkelien ominaisuudet persialaisilta ja egyptil?isilt? lainattuja.
1:ll? vuosisadalla