Pikku poikani

햊

"Pikku poikani", by Emil Nervander

The Project Gutenberg EBook of "Pikku poikani", by Emil Nervander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: "Pikku poikani" Yksin?yt?ksinen n?ytelm?
Author: Emil Nervander
Release Date: October 30, 2006 [EBook #19670]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "PIKKU POIKANI" ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

"PIKKU POIKANI"
YKSIN?YT?KSINEN N?YTELM?
[Kirjoittanut Emil Nervander.]
KOTIMAINEN ALKUTEOS
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1899.

HENKIL?T:
JALMARI, kielenk??nt?j?, 30-vuotias. ELISE, h?nen vaimonsa, 23-vuotias. APTEEKKARIN ROUVA, Elisen ?iti. L??K?RI. ROUVA EKL?F. PALVELUSTYTT?. TALONMIES. SANANTUOJA. KYYTIPOIKA.
Tapaus Helsingiss? kielenk??nt?j?n kotona, huhtikuun 21 p. 1861.

Pienenpuoleinen sali, kummallakin sivulla ovi ja per?ll? kaksi, joista toinen on koko n?yt?ksen ajan auki valaistuun eteiseen. Katsojista oikealla on ajan kuosinmukainen, komerolla varustettu kaakeliuuni. Siisti vaan ei ylellinen huonekalusto.
1:nen kohtaus.
ELISE ja JALMARI.
Jalmari, istuen p?yd?n ??ress? vasemmalla puolen huonetta etualalla, kirjoittaa silloin t?ll?in jonkun sanan paperille samalla kun h?n n?ytt?? muistelevan asioita.
Elise, istuen taaempana, p?yd?n ??ress?, uunin l?hell?, jossa palaa tuli, ottaa er??st? korista muutamia lapsen kapaloita, mekkoja ja myssyj?, joita tarkastelee, samalla kun hiljaa laulaa laulua: "Rida, rida ranka." Laulun p??ttyess? panee tavarat koriin, menee Jalmarin luo, laskee k?tens? h?nen olkap??lleen ja katselee h?nt? syd?mellisesti.
JALMARI
(heitt?? kyn?n ja k??rii hell?varoin k?tens? Elisen vy?t?isille katsoen yst?v?llisesti h?neen).
Kultaseni, sin? n?yt?t niin reippaalta, ettei minua ollenkaan huolestuta tuo hetki.
ELISE.
Ei minuakaan pelota v?h??k??n. Jalmari, oi kuinka odotan pikku poikaani.
JALMARI
(vet?? h?net polvelleen istumaan, leikillisesti.)
Sin? olet pikku hupakko "pikku poikinesi". Jospa se onkin herttainen pikku tyt?n-tyller??
ELISE.
Ei, ei, ei! Kaikkea sin? puhutkin. Ei -- reipas vankka poika, siit? olen koko sielussani vakuutettu. Ja kuulehan. Min? olen salaa jo neulonut pikku Jalmarin kastemekkoon h?nen nimens? ja sen ymp?rille pieni? ruusunnuppuja ja tammenlehti?. Se on niin ihmeen siev?. -- Mutta et saa t?t? kellenk??n kertoa, se muistakin.
JALMARI.
Kas vain sit? pikku ?iti?, jolla on salaiset puuhansa, sill? aikaa kun is? on poissa.
ELISE.
Minullapa on ollutkin hyv?? aikaa viime p?ivin?, sin? kun olet ollut kotoa poissa tavallista enemm?n.
JALMARI.
Eth?n liene siit? pahoillasi? -- Tuo valiokunnan kokoonkutsuminen on saanut kaikki yl?salaisin. Koko Helsinki on liikkeell?. Ei voi mill??n ehdolla pysy? kotosalla.
ELISE.
Rakas Jalmari, ymm?rr?nh?n min? sen hyvin vaikka minulla ei ole n?in? p?ivin? ollut tarpeeksi mielenrauhaa syventy?kseni yleisiin asioihin. Mutta mit? siit?. Tied?nh?n, ett? sin? ja muut, jotka ajattelevat yht? jalosti kuin sin?, olette levottomia ja j?nnityksiss?, mit? olisi teht?v?.
Jalmari laskee ik??nkuin sattumalta k?tens? edess??n olevalle paperille.
ELISE
(leikill?, osottamatta kuitenkaan mit??n uteliaisuutta, siirt?? h?nen k?tens? syrj??n.)
Mit? sinulla nyt on ty?n?? Kas, luettelo, jossa on is?nmaallisten miesten nimi?! Aina sama Jalmari. -- Aina vain ajatuksesi askartavat is?nmaan hyv?ksi.
JALMARI.
Olen vain, kultaseni, t?h?n kirjoitellut, mit? t?n??n kaupungilla kuulin. -- N?m? herrat aikovat panna vastalauseensa sit? vastaan, ett? valiokunta edustaisi valtiop?ivi?, ja tiesi Jumala mit? kaikkea vastaan.
ELISE.
N?yt?h?n! Noin monta tunnettua miest? Suomen eri seuduilta.
JALMARI.
N?it? kaikkia odotetaan t?n??n kaupunkiin, kelirikosta huolimatta. Erityiset viestinviej?t ovat olleet kutsuja kuljettamassa, ja kokous on m??r?tty t?ksi illaksi 8 ajaksi, -- ja ajattele, se pidet??n samassa talossa, jossa sin? asuit ollessamme ensim?ist? vuotta kihloissa.
ELISE.
Se vuosi oli onnemme alku. Mutta Jalmari, et voi arvata, mit? nyt juuri johtui mieleeni. Minulla on jotakin sinulle tunnustettava. Voithan ymm?rt??, ett? kun on kaikki n?kev?n Jumalan edess?, lapsi syd?mmell?, niin kuin min? nyt, niin haluaa t?ydellist? rauhaa ja levollisen mielen -- ja sen vuoksi tahdon tunnustaa sinulle kaikki, ett? Jumala olisi minulle laupias. -- Tied?tk?, mink? vuoksi is? lopultakin suostui avioliittoomme, vaikka ensin vastusti? Is?, uskonnollinen mies, piti sinua liian maailmanmielisen?, mutta min? sitten h?nelle vakuutin, ett? sin? rakastat Jeesusta --
JALMARI.
Mutta Elise?
ELISE
(jatkaen).
-- silloin herahti kyynel vanhuksen silm??n, h?n puristi k?tt?ni ja virkkoi hiljaa: "Mene sitten h?nelle, -- Jumala siunatkoon sinua, lapseni". Tied?n, ett? en puhunut aivan totta, ja se on huolestuttanut minua usein, mutta olenhan sen j?lkeen ollut niin onnellinen, jonka t?hden olen uskonut, ett? Jumala on minulle antanut anteeksi.
JALMARI.
T?m?, kultaseni, olkoon vain meid?n keskin?inen asiamme, ymm?rr?th?n.
ELISE.
Ja tottahan poikamme kastetaan?
JALMARI.
Eip?h?n kastamatta! Min? olen virkamies, ja lapseen n?hden sinun on valta kaikessa. Tulkoon sinusta oikein hyv? ja hurskas ?iti pikku lemmikillemme.
ELISE.
Kiitos, Jalmari, nyt olen iloinen, niin iloinen. T?m? asia on painanut syd?nt?ni. -- Kuule, sitten kun n?et poikamme, niin sin? kirjoitat kauniin runon h?nest? ja minusta, eik? niin?
JALMARI.
Noo! -- Kaikkia sin? haluatkin? Tied?tk?, entisill? runoillanikaan ei minusta ole mit??n arvoa. Ne ovat niin onteloita.
ELISE.
Mutta Jalmari! El? sano niin, jotka ovat minulle niin rakkaita, ja min? opetan poikamme nostamaan katseensa sinuun ylpeydell?.
JALMARI.
Elise! -- Sin? tied?t, kuka tuntematon is?ni oli. Minulla ei ole mink??nlaista entisyytt?, niin kuin muilla. Sent?hden olen koettanut luoda tulevaisuuden itselleni ja sinulle.
ELISE.
Ja pojallemme. -- Seh?n juuri on ihanaa. Sinun nimesi omistajana on h?n seisova kunniakkaana yll?ns? Jumalan p?iv? ja nuoressa syd?mess??n meid?n rakkautemme. Kun toisilleen antautuu koko rakkaudellaan ja vilpitt?m?sti, niin siit? koituu onni, runsas ja rehev?. Ja nyt lapsemme!
JALMARI
(nousee.)
Sin? haaveilet ja olit saada minut unhoittamaan, ett? minulla oli m??r? er??n tuttavani kanssa pit?? kokous.
ELISE.
Tietysti