Pikku haltijoita | Page 7

kuin vanha hiipiv? kissa vallattomasta kissanpojasta.
Katri oli itse asiassa hyv? tytt?. H?n oli hyv?syd?mminen, naisellinen, yst?v?llinen ja avulias; mutta sen ohessa ??rett?m?n tarkka ja niin tunnollinen, ett? talouden huolet olivat h?net melkein n??nnytt??, ja h?nen perheess??n pidettiin taloudenhoitoa korkeampana taidetta ja tiedett? -- se oli heill? uskontona. Katrin ?iti, t?dit ja iso?idit olivat kuulut mainiosta taloudenhoidostaan. Heit? olisi voinut luulla niitten hollantilaisten j?lkel?isiksi Broeckin kaupungissa, joita Washington Irving kuvaa, ja jotka sitoivat lehmiens? h?nt??n sinisi? nauharuusuja ja maalailivat polttopuunsa p??t valkoisiksi. H?n kertoo, mitenk? er?s kuuluisa saarnaaja ei voinut poistaa naisv?en huomiota maallisista askareista, ennenkuin h?n rupesi saarnaamaan taivaallisen kaupungin puhtaudesta, sen muurien kirkkaasta kristallista ja katujen kultaisista kivist? -- silloin heti k??ntyi kaikkien em?ntien mieli Zioniin. N?in juhlallinen ja totinen katsantokanta on jo silloin raskas, kun tytt?rukalla ensi hoidettavanaan on vain yksinkertainen ja halpa koti, saatikka sitten, kun h?nen pit?? huolehtia komeista huonekaluista, kun kalliit kristallit painavat h?nen mielt??n, kun peilit heijastavat h?nen velvollisuuksiaan, ja koi ja ruoste saattavat tunkeutua huoneisiin ja kaappeihin.
?iti ja t?dit varoittivat Katria juhlallisesti -- he varoittivat h?nt? koista, torakoista, k?rp?sist? ja p?lyst?; kaikki huonekalut verhottiin kylm?ll? hollannin liinalla, joten ne muistuttivat liinoihin k??rittyj? ruumiita -- uutimien tupsutkin saivat oman pienen verhonsa -- ja tytt?rukan p??h?n sullottiin ohjeita ja m??r?yksi? kaiken t?m?n komeuden hoitamisesta, kunnes se oli niin t?ynn?, ettei sinne paljon muuta mahtunutkaan.
Bill rukka huomasi pian kotinsa liian t?ydelliseksi ja tarvitsevansa asumista ja olemista varten toisen talon, sill? talon ja kodin v?lill? on suuri eroitus. Parin vuoden per?st? perustimme vaimoni ja min? kotimme aivan toisten periaatteiden mukaan ja Bill pist?ysi usein meill?, venyttelihe mukavassa nojatuolissa kirjoitusp?yd?n ia sohvan v?lill?, huokaili ja nautti hauskasta ymp?rist?st?mme, ihaili l?mmint? avotakkaamme, geraniumia, ruusuja ja lintuja. Mies poloinen oli oikein hyvill??n saadessaan ojentaa jalkojaan ja liikkua vapaasti, kotonaan pelk?si h?n aina s?rkev?ns? tai h?vitt?v?ns? jotain. "Katri on kunnon tytt?", sanoi h?n, "ja tahtoisi tehd? minun mieleni mukaan, mutta h?n ei saa seurata tahtoaan. He antavat h?nelle niin paljon neuvoja ja s?lytt?v?t h?nen p??llens? niin raskaan taakan, ett? tytt? rukka on n??nty?, h?n onkin jo ihan laihtunut ja sairaan n?k?inen. Sitten asuu Saara t?ti meill? ja vahtii koko taloa kuin poliisi; on siin? ihmisparka ihan helisem?ss?. Huoneet ovat kyll? komeat, mutta niin jylh?t ja kolkot! -- ei auringons?dett? eik? valoa nimeksik??n, vieraan tullessa kohotetaan hiemasen rullakartiinia. He pelk??v?t niin sanomattomasti k?rp?si?, ja kaikki peilit ja taulunpuitteet ovat harson peitossa maaliskuusta joulukuuhun. Kyll? meid?n huoneissamme ei ole paikkaa, mihin k?rp?nen iskisi!"
"Mutta," sanoin, "laittakaa itsellenne arkihuone, jossa saatte olla mielin m??rin vapaudessanne."
"Siit? ei tule mit??n. Katri ja Saara t?ti ovat asettuneet makuuhuoneeseemme ja siell? majailevat he kaiken p?iv??, kunnes joku vieras tulee. Silloin Katri pukeutuu ja tulee alas. Saara t?ti v?itt?? sen olevan ainoan keinon j?rjestyksen yll?pidoksi, silloin voivat rullakartiinit olla alhaalla, ja kaikki pysyy paikoillaan; siell? kertoo h?n tytt?rukalle kaikenmoisia jonninjoutavia juttuja mummoista ja t?deist?, joilla oli sellainen j?rjestys talossaan, ett? he pilkkosten pime?ss? olisivat l?yt?neet kaikki tavaransa ilman tulenvaloa. Ja sen voisivat he meill?kin tehd?. Voisi luulla, ett? olemme aikeessa l?hte? Englantiin ja ett? koko talo on lukossa matkaa varten -- ei n?y kirjaa, ei paperia, eik? hansikasta, ei mit??n j?lke? ihmisolennosta. Piano on suljettu, kirjakaappi lukossa, piirrokset piilossa -- kaikki, kaikki sile?t?, kiintonaista, lukittua.
"Jos menen jonkun yst?v?ni kanssa kirjastoon, l?yhk?? siell? ensinn?kin ihan kellarilta, sitten saan suurella vaivalla kiskoa ikkunat auki, avata ja riuhtoa puolentunnin aikaa, ennenkuin l?yd?n mit??n, ja koko ajan tied?n Saara t?din vahtivan oven takana valmiina j?rjest?m??n ja sulkemaan kaikki j?lkeeni. Kaikki halu seurusteluun ja kanssak?ymiseen sammuu sellaisissa oloissa. Ent?s suuri, valoisa ruokahuoneemme suurine ikkunoineen -- luuletko ett? saamme siit? iloita, -- ei, Saraa t?ti ajaa meid?t sielt? jo huhtikuun alussa, sill? k?rp?set tahraisivat sein?maalaukset ja porsliinit, ja niin saamme aterioida pieness? pime?ss? putkassa, jonka ikkunat ovat takapihalle p?in, ja Saara t?ti on siit? kovin innoissaan, h?n sanoo Katrin p??sev?n niin paljon v?hemm?ll?, ett? minun jo senkin t?hden pit?isi suostua sy?m??n putkassa vaikka koko elinaikani. Siit? n?et, Kristo, ett? tilani on perin tukala, ja koko Katrin suku on siin? vahvassa luulossa, ett? mies on tuhmin ja kauhein olento koko luomakunnassa; ja jos h?n jotain saa p??h?ns?, pit?? sit? vastustaa mink? jaksaa. Kuulisit Saara t?din tuomion meist?: me olemme kaikki h?rki? porsliinipuodissa, valmiit puskemaan, riist?m??n ja raastamaan kaikkia ja h?vitt?isimme koko komeuden, ellei meit? kytkett?isi ulkohuoneeseen. H?n v?sytt?? tuiki Katriparkaa, ja h?nen lopetettuaan alkaa ?iti. Joskus tuodessani oman mielipiteeni esiin, purskahtaa Katri itkuun ja sanoo, ettei h?n tied? mit? tehd?. Ket??n yst?vist?ni en voi kutsua p?iv?lliselle, sill? eih?n heit? sovi vied? pime??n putkaan. -- Oi! ei koskaan! Saara t?ti, anoppi ja koko suku pit?isiv?t perheen kunnian ikuisesti h?v?istyn?. Emme voi kutsua heit?, ellemme avaa ruokahuonetta, k?yt? parasta porsliiniamme ja tuota hopeatamme kotia pankista, ja jos niin teemme, valvoo Saara t?ti y?ns? koko viikon ajan ennen, valmistuksia tehden, ja j?lest? valvoisi h?n toisen viikon saadakseen kaikki j?rjestykseen. 'Mutta', selitt?isi h?n minulle, 'saattaa niin paljon vaivaa Katrille h?nen nykyisess?