Pikku haltijoita | Page 9

Tom miettiv?n?.
"Niin saattaa k?yd?."
"Silloin", sanoi Tom, k??ntyen kantap?ill??n, -- "silloin saan juoksennella paraatiportaissa."
Niinpian kuin t?m? rasavilli oli kouluij?ss?, l?hetettiin h?n t?ysihoitoon er??seen poikakouluun, ja kaikenmoiset esteet ehk?isiv?t sittemmin h?nen kotiintuloaan. Kev??ll? h?n ei voinut tulla suursiivoamisen t?hden, ja syksyll? oli my?s suursiivoaminen est?m?ss?; ja niin poikarukka vietti lupa-aikansakin koulussa, ellei joku kunnon toveri, jolle onnetar oli antanut oikean kodin, s??list? kutsunut h?nt? luokseen. H?nen ?itins? tiesi h?nen tovereistaan, el?m?st??n ja ajatusmaailmastaan yht? v?h?n, kuin olisi h?n l?hett?nyt poikansa Kiinaan, Saara t?ti nautti siit? rauhasta, joka nyt vallitsi kotona pojan poistuttua, ja sanoi vain odottavansa sit? aikaa, jolloin Kaarle ja Jimkin tulisivat siihen ik??n, ett? heist?kin p??sisi; Kaarle ja Jim taas, karkoitettuina ?idin ja is?n l?heisyydest?, ja inhoten pime?t? ja yksin?ist? leikkihuonettaan, vetelehtiv?t pitkin katuja, rautatieasemalla ja laivasilloilla. Jos ei koti sulje helmaansa poikiaan, voivat vanhemmat olla varmat, ett? he hakevat muita turvapaikkoja, jotka useimmiten ovat vahingollisia. Kyll? muualla on l?mpimi?, iloisia, hauskoja ja hilpeit? paikkoja turvana niille pojille, jotka eiv?t kotona saa oleskella ?idin hienoissa huoneissa. Pahoja ihmisi? l?ytyy yllinkyllin kuiskuttelemassa heid?n korviinsa juttuja, jotka eiv?t ole aiotut ?idin kuultaviksi, ja naureskelemassa heille heid?n kohottaessaan heikot ??nens? h?pe?llisi? ja syntisi? lauluja renkuttamaan.
Katriparka, joka tytt?n? oli niin reipas, iloinen ja elokas, oli keski-ik?isen? n?ivettynyt ja kuivunut ter?v?ksi, luisevaksi naiseksi -- joka murehti paljon, mutta unohti, ett? yksi on t?rkein. Yksi pojista karkasi merille, enk? luule, ett? he sittemmin ovat h?nest? mit??n kuulleet. Tom esikoinen vietti ensin hurjaa el?m?? sek? koulussa ett? yliopistossa, ja palatessaan kotia h?n melkein mursi ?itins? syd?mmen julkealla ja vaativalla k?yt?ksell??n. ?iti, joka ei ymm?rr? vallata lapsensa syd?nt? sen pienen? ollessa, saa usein sen kalliisti maksaa. Jos h?n lapsiaan laiminly? heid?n pienin? ja avuttomina ollessaan, kostavat he t?m?n v?linpit?m?tt?myyden, tultuaan suuriksi ja voimakkaiksi. Tom saattoi kaikki ymp?rill??n ep?j?rjestykseen, loikoili sohvilla, sylk?si pitkin mattoja, viskeli kirjoja ja piirroksia sinne t?nne ja pani kaikki vanhat perhemuistot yl?salaisin. Kaikkea t?t? ei h?n koskaan olisi tehnyt, ellei h?nen lapsuutensa olisi ollut pelkk?? kielt?ytymist? ja kurissapitoa. H?n oikein vihasi j?rjestyst?, hienoutta ja aistia -- ja oli oikea poroporvari.
Bill yst?v?ni taas oli iloisesta, hauskasta velikullasta muuttunut ?re?ksi ja juroksi j?r?p??ksi. Kerrassaan oivallinen on Benjamin Franklinin sananparsi: "Silkki ja sametti sammuttavat tulen takassa." Silkki ja sametti -- ylellisyys kodissa -- sammuttaa usein muutakin kuin tulen takassa, se sammuttaa pyhemm?nkin liekin, kotoisen rakkauden tulen. Miehen ja lasten suurin onnettomuus on _kodittomuus_; monella miehell? on komea talo, mutta ei mit??n kotia."
"Is?", sanoi Jenny, "sinun pit?? kirjottaa meille kodinhoidosta."
"Lapsi", sanoin, "ajattele ?iti?si ja mitenk? h?n on sinut kasvattanut."
Onnellisena aviomiehen? tahdon saattaa selv?ksi vaimoni j?rjestelm?n ja ensi kirjoitukseni on:
Mik? on koti ja sen hoito.

III.
Mik? on koti?
Ikuisena salaisuutena kesken?mme olkoon, rakas lukijani, ett? n?ill? kirjoituksillani, paitsi julkista tarkoitustaan, on toinen, yksityinenkin, koetan, n?et, niill? vaikuttaa omaan perheeseeni.
Se ei rajoitu ainoastaan salahy?kk?yksiin kuuluisaa mattoa ja vierashuonetta vastaan, mutta se t?ht?? niit? uusia kotejakin, jotka ehk? kohoavat ymp?rill?mme.
Sill? kuten jo ennen n?in meid?n kesken olen maininnut, oli Mariamme oman pes?n valmistamisen hauskoissa puuhissa.
Olen huomannut, ett? kun perheess? sellaista on tekeill?, on jokainen perheen naisolento kuumeentapaisessa j?nnityksess?, -- jokainen naikkonen, vanha ja nuori, tuntee em?nn?n vaistot her??v?n itsess??n; ja silloin on meid?n, toisen sukupuolen, liikuttava suurella varovaisuudella ja lausuttava ajatuksemme hyvin arasti kunnioittaen niit? salaisia voimia, jotka hallitsevat naiselementti?mme.
Vahingosta viisastuneena en koskaan mennyt suoranaisia neuvoja antamaan, sill? suloiset ??net olisivat pian minut nolanneet ja tukkineet minulta suun. Mutta olin vaimoni k?ytett?v?ksi antanut sen pienen summan, jonka taisin uhrata Marian my?t?j?isiin, ja siit?k?s nyt puuhaa -- Jenny ja Maria olivat per?ti tottumattomat rahanhoitoon ja neuvottelivat lakkaamatta v?sym?tt?m?n ?idin kanssa, kuinka rahat parhaiten olivat k?ytett?v?t. Sanon Maria ja Jenny, sill? vaikka Marian olisi pit?nyt olla keskuspisteen? n?iss? hommissa, lankesi kumminkin kaikki Jennyn p??tett?v?ksi, h?nen uutteruutensa ja intonsa t?hden, joka aina tuli n?kyviin t?llaisissa kotoisissa puuhissa.
Pikku Jenny on niin virke? ja ter?v?p?inen ja keksii ja suunnittelee kaikenmoista hauskaa ja hy?dyllist?. Jos vieras sattuisi kuulemaan n?it? jokap?iv?isi? keskusteluja, tulisi h?n ihan varmaan siihen p??t?kseen, ett? h?n j?rjest?? omaa kotiaan. Maria on lempe?, ajattelevainen ja tyyni tytt?, joka ei tuhlaa sanoja; mutta, l?hemmin tutustuessasi h?neen, huomaat pian, ett? h?n, vaikka harvapuheinen, on luonteeltaan luja ja taipumaton. Kaikissa perhekokouksissa antaa h?n puheenvuoron Jennylle ja ?idille, mutta lyhyt, harkittu: "niin", tai "ei", jonka Maria lausuu, tekee ratkaisevan p??t?ksen joka asiassa.
T?h?n perhetauluun t?ytyy minun viel? liitt?? oivallisen Rob Stefensin, tulevan aviomiehen, kuva, h?nen, jonka hyv?ksi kaikki n?m? neuvottelut pidettiin.
Rahalliseen puoleen n?hden oli h?n niit? nuorukaisia, joista runoilija laulaa:
"H?ll? viisautta, arvoa, Vaan muuta ei".
Mutta Rob oli lahjakas, hyv?syd?mminen poika, jolla oli monta oivallista ominaisuutta. H?n oli mainio duettilaulaja -- tenoori -- taitava n?yttelij?, ja keskustelussa oli h?n sukkela ja vilkas sek? hyvin perehtynyt kirjallisuuteen. Mutta eniten minua miellytti h?nen edistyksens? virka-uralla; h?n oli nim. etev? lakimies, ja h?nen tulevaisuutensa oli hyvin lupaava verrattuna muihin pyrkij?ihin t?ll? samalla alalla.
Nuoret olivat tietysti korviaan my?ten rakastuneet; mutta mitenk? he taloutensa hoitaisivat, hankkisivat polttopuut ja ruoka-aineet, maksaisivat hyyryn, valon ja verot, oli minulle oikea arvoitus, sill?