Pikku haltijoita | Page 8

tilassaan, on kerrassaan inhottavaa.' Jos taas kutsun tovereitani ravintolaan p?iv?lliselle, itkee Katri, ja h?nen ?itins? sanoo, ettei naineen miehen sovi sy?d? julkisissa paikoissa; mutta, hitto viek??n, pit??h?n minulla jossain olla vapautta."
Vaimoni viihdytteli h?nen kiihoittuneita hermojaan ja sanoi meid?n mukavan nojatuolimme aina h?nt? odottavan uunin ??ress?. "Ja te tied?tte", jatkoi h?n, "huonekalumme ovat niin yksinkertaiset, ettei meid?n koskaan tarvitse niit? varjella; ja mattomme niin halvat, ett? aurinko mielell??n saa niille paistaa, ja niin el?mme p?iv?ns?teitten ja kukkien keskess?."
"Niinp? niinkin", sanoi Bill katkerasti. "Mutta haalistuneet matot ovat Saara t?din kauhu. H?n luulee, ett? ensimm?inen pyk?l? taloudenhoidossa on auringon karkoittaminen. Mik? hupakko olinkaan, iloitessani aurinkoisista ikkunoistamme! Miesparka, n?m? ikkunat ovat kolminkertaisesti teljetyt kaikilta p?iv?n s?teilt?. Ulkoap?in markiisit, sis?ll?p?in ensin tiiviit luukut ja sitten raskaat, paksut, vuoratut damastiuutimet, jotka ulettuvat syviss? poimuissa laattiaan asti. Mit? varten on minulla tauluja? Ne riippuvat kyll? huoneessa, mutta mik? h?ly ja touhu, ennenkuin saan niihin hiukankin valoa."
"Mutta illalla tulen valossa, silloin kai huoneesi ovat kirkkaat ja valoisat."
"Illalla! Luuletko vaimoni viihtyv?n siell? illalla. H?nell? on sanainsa mukaan niin paljon ompelemista, ett? heid?n t?ytyy Saara t?din kanssa pysyyty? makuuhuoneessa, sill? eih?n vierashuoneessa voi ty?skennell?. Senh?n arvannet. Ei mit??n ty?nn?k?ist?k??n saa sinne kulettaa. Ajattele jos langanp?tki? sattuisi putoamaan matolle! Silloin saisi Saara t?ti seuraavana aamuna murtaa ikkunavarustukset ja ry?mi? pitkin laattioita niit? etsim?ss?. Ei, illalla kaasu on puoliliekill?, ja jos kierr?n sen korkeammalle ja tuon ilmoille sanomalehteni tai otan hyllylt? jonkun kirjan, tunnen laattian l?pi miss? kiihoitustilassa Saara t?din hermot ovat. H?nen p??ns? n?kyy ovella kello kahdeksan, nelj?nneksen yli, puoli yhdeks?n, kello yhdeks?n ja kymmenen, katselemassa, joko olen lopettanut, saadakseen kaikki j?rjestykseen t?m?n suuren rauhanrikkojan j?lkeen. Ei kenenk??n p??h?n p?lk?ht?isi tulla meille iltaa viett?m??n. Naimisemme ensi aikoina tuttavamme kyll? pist?ysiv?t luonamme, mutta kotimme jylhyys heid?t pian vieroitti. Kaikki ovat huvenneet, ja Saara t?ti on siit? ikuisesti kiitollinen, sill? nyt saavat huoneet olla rauhassa. 'En ymm?rr?', on h?nell? tapana sanoa, 'mitenk? rouva Crowfield voi el?? sellaisessa py?rteess?, aamusta iltaan siell? juoksee ihmisi?. Katri ei kest?isi mokomata el?m??; mutta kaikki ihmiset eiv?t ole yht? huolellisia. Katri on kasvanut perheess?, jossa huolellinen taloudenhoito on naisen kunnia.'"
Vaimoni huulilla liikkui hymy, tuo tyven, lempe? ja leikillinen hymy, joka oli valaissut h?nen ymp?rist???n niin monen monituista vuotta.
Bill jatkoi katkerasti:
"Enh?n voi -- kuten mielisin, -- heitt?? hiiteen kaikki n?m? naiset taloudenhoitoineen, silloin Katri itkisi viikkokauden ja joutuisi ep?toivon partaalle. Eih?n se ole tytt?raukan syy; joskus koetan puheillani saada h?net j?rkiins?, mutta puhuppas nyt koko suvun kanssa -- olen ihan varma, ett? h?nen terveytens? pilaantuu -- he uuvuttavat h?net tuiki. Katri, joka oli piirimme sielu! Ja nyt n??ntyy h?n kotoisiin huoliinsa. H?n k?y alituisessa tuskassa aamusta iltaan, talo on niin t?ynn?ns? kaikenlaista tavaraa, ett? aina saattaa joku vahinko tapahtua ja palvelijamme ovat niin perin k?mpel?it?. Istuessamme yhdess? kuulen vain valitusvirsi? ky?kkityt?ist?. He vaihtuvat alinomaan, s?rkev?t ja h?vitt?v?t niin paljon, ettemme en?? uskalla k?ytt?? tavaroitamme. Siin? ei viel? mit??n, ett? sy?mme pime?ss? putkassa, mutta sy?mme rikkin?isist? lautasista ja laseista ja juomme teet? korvattomista kupeista, jotka t?intuskin ovat s?ilyneet t?st? h?vityksen kauhistuksesta. Ilolla suostuisinkin n?in vaatimattomasti el?m??n, ellen tiet?isi parempaa l?ytyv?n, enk? ymm?rr?, miksei meid?nkin p?yt?mme voisi n?ytt?? herrasp?yd?lt?, mutta Saara t?ti sanoo, ett? se maksaisi tuhansia, ja ett? on yhdentekev?, miten elet??n, kun ei sit? kumminkaan kukaan muu n?e. H?nest?, n?et, ei l?ydy mit??n v?limuotoa hienon porsliinin ja s?rkyneitten astiain v?lill?. Mitenk?h?n kaiken t?m?n k?y. kun saamme lapsia? Toivon lasten pehmitt?v?n vanhukset ja saattavan kodin l?mpim?mm?ksi."
Lapsia karttuikin vuosien kuluessa. Ensin syntyi Tom, harteva, vilkas, palleroinen Tom, oikea is?n kuva; sitten Kaarle, Jim, Lovisa, Katri ja Frank -- kaikki hyvi?, iloisia ja rakastettavia lapsia. Mutta koko heid?n lapsuutensa oli alituinen taistelu huonekalujen kanssa, jossa taistelussa huonekalut aina p??siv?t voitolle. Kotityrannit valitsivat tietysti ik?vimm?n ja kolkoimman huoneen, mit? talossa oli, lastenkamariksi ja sulloivat sen t?yteen vanhaa pahanp?iv?ist? huutokaupparomua, ja sinne sitten kasvava polvi teljettiin.
Itsekukin tiet?? kuinka paljon kurinpitoa, ohjeita ja neuvoja lastenkasvatus vaatii, ennenkuin lapsista tulee vilpitt?mi?, suoria, jalomielisi? ja uskonnollisia ihmisi?. Se vaatii enemm?n ohjeita, kuin mit? vanhemmat jaksavat antaa ja lapset voivat sulattaa. T?h?n kasvatusty?h?n he eiv?t voi uhrata kaikkia voimiaan, siis on tarkasti m??r?tt?v? mihin suuntaan se on johdettava.
Saara t?din ja h?nen hengenheimolaistensa mukaan lasten huomio on etup??ss? kiinnitett?v? huonekaluihin ja niiden s?ilytt?miseen, ja Billin lapset saivat siis kasvatuksen, joka oli yht?pit?v? n?itten periaatteitten kanssa. Se kasvatus oli p??asiassa seuraava: Pahat lapset juoksentelevat paraatiportaissa, istuvat hienolla sohvalla, koskettelevat kirjoja kirjastossa, ottavat kaapista hyvi? kuppeja ja laseja.
Ja miksi halusivat he sent??n tehd? t?t? kaikkea? Jos vain paratiisissa olisi yksikin kielletty omena, eiv?tk? nuoret Adamimme ja Evamme antaisi alttiiksi ruumistaan ja sieluaan, saadakseen sit? maistaa? Pikku Tom oli urhea ja yrittelev?inen, kuin itse Kolumbus ja k?ytti kekseli?isyytt??n kaikenmoisiin l?yt?retkiin luvattomilla alueilla. H?n anasti Saara t?din avaimet, aukasi laatikot ja kaapit, katseli, koski ja maisteli kaikkia ylv?stellen synneist??n.
"Tied?tk? Tom", sanoi lastenhoitaja h?nelle kerran, "kun olet noin paha ja vallaton, kiusotat ?itiraukkaasi? H?n on sairas, ja kuolee varmaan, ellet ole kiltti."
"Kuoleeko h?n?" sanoi