Pikku haltijoita | Page 3

kuin antaisin uudenaikaisen t?hrij?n uudistaa vanhaa, hienoa maalausta.
N?in me miehet -- mutta naiset eiv?t aina ole samaa mielt?. Oivallisimmissakin naisissa asuu ilke? h?vityksen haltija, joka usein puhkee esiin aivan odottamatta. Niinp? olivat Maria ja Jenny, jotka yhdess? olivat valikoineet sisustuksen Marian uuteen kotiin, usein moittineet vanhoja huonekalujamme, vertaillen niit? uudenaikaiseen tyyliin, joka nykyisiss? kodeissa vallitsee.
"Oikein h?vett?? meid?n kotimme", kuulin kerran toisen heist? selitt?v?n ?idilleen, "ent?s t?m? vanha mattoriepu!"
Minua t?m? puhe loukkasi. Tiesin kyll?, ett? nukkainen vaate, joka peitti laattian keskustan, oli ostettu ja naulittu siihen -- juhlallisen perhekokouksen j?lkeen -- peitt?m??n liian n?kyvi? parsimia, joita onnellisten vuosien kuluessa oli karttunut vahvaan, vanhaan, kodikkaaseen yst?v??mme, kolmivartiseen mattoon, joka oli kudottu silloin kun kolmivartiset viel? olivat muodissa.
Oli iloinen ja eloisa se p?iv?, kun brysselimatto viimein, tuuliaisp??n j?lkeen, jota naiset nimitt?v?t suursiivoamiseksi -- tuotiin sis??n ja naulittiin laattialle. Ihastuksen hymin? kulki suusta suuhun. Vanhat yst?v?mme tulivat sit? ihmettelem??n, ja kaikki oli paikallaan, mutta sis?ss?ni vaan asui selv? ja ep?m??r?inen aavistus tulevista onnettomuuksista.
"Meid?n pit?? hankkia rullakartiinit", sanoi Maria, nuoruuden avomielisyydell?, "matto pilaantuu t?llaisessa auringonpaisteessa".
"Ja t?m? siivoton, pikkuinen kanaarilintunen pit?? muuttaa ky?kkiin", sanoi Jenny; "se laittaa sellaista siivoa ja levitt?? siemeni??n yltymp?ri, ja kylpiess??n loiskuttaa se vett? matolle. Ja, tied?tk?, ?iti, ei minusta sovi pit?? kasvia t?ss? huoneessa. Niist? vuotaa aina vett? matolle, putoaa kukkia ja kuivia lehti?, ja vahingosta saattaa ruukku s?rky? tuhansiksi kappaleiksi. Ei silloin h?t??, kun vanha matto viel? oli olemassa, mutta t?t? t?ytyy varoa".
?iti puolusti kukkiaan, -- monivuotisia syd?nk?pyj??n --, mutta rupesi ep?r?im??n ja keskustelemaan niist? tavalla, joka aiheutti uusiin hy?kk?yksiin.
Tunnustan ett? vapisin, sill? hurjista hurjimpia ovat naiset, jotka ovat saaneet p??h?ns? uudistaa ja siivota kotia. Pyh? tuli, jumalallinen vimma palaa heid?n rinnassaan, he ovat kuin Pythiat, ja jokainen tuoli, jolla he istuvat, muuttuu paikalla loihtivaksi kolmijalaksi. Siksip? me miehet niin pelk??mmekin niit? tuhoatuottavia kev?t- ja syksymyrskyj?, joita kutsutaan suursiivoamiseksi. Ken tiet?? minne n?m? raivottaret karkoittavat yst?v?lliset kotihaltijamme, mitk? synneist?mme tulevat p?iv?nvaloon, ja mitk? vapaudet ja my?nnytykset, jotka vaimomme tavallisena kuolevaisena ollessaan meille antoi, otetaan meilt? pois? Jos olen saanut luvan pit?? tohveliparkani salaisessa nurkassa ja anastanut takan viereisen tuolin hajanaisille papereilleni ja aikakauskirjoilleni, riistet??n minulta n?m? mainiot edut, paperit sullotaan komeroihin ja tohvelit passitetaan "oikealle paikalleen", saanpa viel? pisteli??n muistutuksenkin siit? ep?j?rjestyksest?, jossa miehet voivat viihty?.
Samana iltana kun brysselimatto naulittiin vierashuoneen laattialle. n?in profeetallisen unen. Taideaarteittemme joukossa l?ytyi pieni vaskipiirros, er??n englantilaisen taiteilijayst?v?ni tekem?, joka esitti kotihaltijain temmellyst? kirjastohuoneessa, talon asujanten vaivuttua uneen. Pikku v?ki on jos jommoisissakin hauskoissa asennoissa. Muutamat ovat kiivenneet suuren nojatuolin selk?nojalle ja katselevat sielt? alas kuin vuoren huipulta, toiset valtaavat hiilihangon, toiset taas k?yv?t noitapiiriin ja tanssivat riemuiten viel? kiiluvalla liedell?. K?yskenteliv?tp? jotkut kirjoitusp?yd?ll?kin. Yksi oli istuutunut mustepullolle puhellen jalat ristiss? kyn?npyyhkimell? istuvan toverinsa kanssa, kolmannen velikullan heihin katsellessa hiekkakupista. Se oli hauska pikku kuva, ja her?tti minussa ajatuksen, jonka usein kerroin vaimolleni. Rupesin nimitt?in kuvailemaan ett? se erityinen turvallisuuden, rauhan ja viihtymisen tunne, joka vallitsee monessa huoneessa ja kodissa, syntyy t?m?n haltijav?en aavistamattomasta l?sn?olosta, t?m? ajatus oli niin juurtunut minuun, ett? se melkein tuli minulle uskonkappaleeksi,
Mutta nyt kerron uneni. Sin? iltana jolloin matto oli tullut kotiimme, torkahdin vaimoni ja tytt?reni levolle k?yty?, sammuneen hiiloksen eteen nojatuolissani, ja katso! Omassa vierashuoneessani oli kovaa liikett? ja hommaa. Pieni? harmaita olentoja liikkui siell? edestakaisin, mutta per?ti h?mill??n. Heille oli jotain pahaa tapahtunut, sill? he touhusivat ja kuiskuttelivat kesken??n, kuin puuhaisivat jotain erinomaista. Kaari-ikkunalla oli niit? koko joukkonen, k?siss??n reppuja ja pusseja kuin matkalle l?htiess?. Kirjoitusp?yd?ll?ni oli my?skin kokous mustepullon ymp?rill?, jossa kiihke?sti keskusteltiin, toisten kootessa ja sullotessa pikku s?kkeihin kaikenmoista noitatavaraa. Kaikkialla huoneessa oli sama sekamelska, vaimoni sohvalla ja ty?korissa, kaikkialla suuri tyytym?tt?myys ja h?mminki. Se oli selv??, kotihaltijat puuhasivat suurta, yhteist? muuttoa, he aikoivat j?tt?? majamme. Min? huokailin, ja ojentaen k?teni rupesin juuri hieromaan sovintoa, kun koko n?ky h?visi ja her?sin siihen, ett? vaimoni seisoi vieress?ni, kysyen olenko sairas, vai ahdistiko minua painajainen kun niin huokailin. Kerroin h?nelle uneni ja nauroimme sille yhdess?.
"T?ytyyh?n meid?n v?h?n taipua tytt?jen mielen mukaan", sanoi h?n. "Onhan luonnollista, ett? he tahtovat v?h?n seurata uutta muotia. Ja onhan meid?n vierashuoneemme hyvin rappiolla, ajatteleppas, kuinka kauan olemme t??ll? asuneet ilman mink??nlaista uudistusta."
"Vihaan uudistuksia", huomautin koko sieluni katkeruudella. "Vihaan kaikkea uutta".
Vaimoni vastasi maltillisesti ja valtioviisaasti, my?nt?en olevani oikeassa. H?n kyll? oli samaa mielt?. Mutta eih?n silt? tarvitse suvaita reiki? sohvan ja nojatuolien p??llisiss?; eih?n siin? mit??n pahaa, jos l?het?mme ne verhoilijan luo p??llystett?viksi, omasta puolestaan h?n mielell??n antoi muuttaa kukkasensa pieneen etel?npuolella olevaan suojaan, ja kanaarilinnulla oli aivan tarpeeksi hyv? ky?kiss?, olinhan usein itse valittanut sen el?m?imist? lukiessani ??neen.
Siis sohvamme vietiin verhoilijalle, mutta verhoilija oli kauhuissaan, n?hdess??n k?mpel?n ja vanhanaikaisen huonekalun ja neuvoi vaimoani ennen ostamaan uuden, kuin parantelemaan t?t? vanhaa, ja n?ytti toisen, uutta kuosia, joka olisi meille soveltunut. Voisihan sit? v?h?n korjaamalla viel? k?ytt?? ruokasalissa -- mutta vierashuoneessa, -- h?n lausuu vain puoluettoman mielipiteens? -- h?n ainakaan j.n.e. j.n.e.
Sanalla sanoen ostimme uuden sohvan; tuolit, kukkaset ja lintuset karkoitettiin ja viheri?iset rullakartiinit hankittiin