Pikku haltijoita

Pikku haltijoita

The Project Gutenberg EBook of Pikku haltijoita, by Harriet Beecher Stowe This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Pikku haltijoita
Author: Harriet Beecher Stowe
Release Date: October 25, 2005 [EBook #16944]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU HALTIJOITA ***

Produced by Tapio Riikonen

PIKKU HALTIJOITA
Kirj.
Harriet Beecher-Stowe
Englannin kielest? suomeksi Saimi J?rnefelt
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1900.

SIS?LLYS.
Maton tuhoty?t Koti ja talous Mik? on koti Kauneus ja s??st?v?isyys Tulen kohentaminen Nainen, joka suorittaa itse askareensa Mit? Amerikka voi tuottaa S??st?v?isyys Palvelijat Keittotaito Talomme Uskonto kodissamme

I.
Maton tuhoty?t.
1.
"Voi, kultaseni, kuinka se on halpaa!"
N?ihin sanoihin puhkesi vaimoni, istuessaan brysselimattok??r?ll?, herrain Ketshem & C:on myym?l?ss?. "Kuinka se on halpaa!"
Milton [englantilainen runoilija] sanoo, ett? maineen himo on viimeinen synti, johon ylev? sielu lankee. Min?p? luulen h?nen siin? erehtyneen. Pelk??np? melkein, ett? viimeinen synti on huokean tavaran himo. K?sit? minut oikein. En tarkoita sellaista turhaa, prameilevaa korua, joka j?ljittelee hyv?? ja arvokasta tavaraa. Ei, sellainen ei voi j?rkevi? ihmisi? vieh?tt??, vaan tarkoitan noita onnen sattumia, jotka tarjoavat meille polkuhinnasta hyv?n ja arvokkaan kapineen -- kuka kuolevainen voi sellaista vastaan sotia?
Brown yst?v?ll?ni on oikea Murillo [kuuluisa espanjalainen maalari, jonka taulusta t?ss? on puhe], joka on h?nen syd?mmens? riemu ja silmiens? valo, mutta sit? n?ytt?ess??n kertoo h?n taulun suurimpana ansiona -- miten h?n osti sen polkuhinnasta Etel?-Amerikassa, jossa se riippui er??ss? konttoorihuoneessa savuttuneena ja piilossa, miten h?n sai sen v?litteen? er??ss? kaupanteossa, ja kuinka h?n sen puhdistettuaan huomasikin sen oikeaksi Murilloksi. Ja sitten ottaa h?n sikarin hampaistaan ja n?ytt?? sinulle kaikki pikkuseikat taulussa; h?n asettaa uutimet niin, ett? valo olisi hyv? ja tasainen; h?n kulettaa sinua edestakaisin huoneessa, ja koko ajan on sinun my?nnett?v?, ett? taulun halpa hinta, kymmenen dollaria, suuresti enent?? sen vieh?tyst?. Brownilla on tauluja, joista h?n on maksanut tuhansia, ja jotka ovatkin sen arvoisia, mutta t?m? eksynyt karitsa, jonka h?n sai miltei ilmaiseksi, tuottaa h?nelle salaisen arvon h?nen omissa silmiss??n, arvon, joka vastaa taulun oikeata hintaa.
Ent?s rouva Croesus eilisillan kutsujaisissa, mitenk? h?n vaimolleni lateli kallisarvoisten pitsiens? uskomattoman halpaa hintaa. -- "Sain ne melkein ilmaiseksi, kultaseni!" -- Ja h?nelle vastasi ihailevain kuulijain moni??ninen kaiku: "Onko moista _kuultu_? Min? en ainakaan el?ess?ni ole sellaista kuullut", ja rouva Croesus p?yhistelihe kuin olisi h?n kruunattu maailman kaikilla hyveill?, ja h?nen atlassikenk?ns? tuskin koskettivat maton kukkasellista pintaa. Olenpa itsekin hyvin ylpe?, omistaessani kappaleen "Kadotetun paratiisin" [Miltonin teos] ensimm?ist? painosta, jonka ostin yhdell? shillingill? er??st? kirjakojusta Lontoossa, ja vakuutan usein, etten luopuisi siit? sadastakaan dollarista. En ole siis min?k??n tavallisia kuolevaisia parempi.
Mutta vaimoni istuu yh? mattok??r?ll??n, katsoen minua silmiin suostumusta anoen, ja Maria ja Jenny kuiskaavat alituisesti korvaani: "Kuinka kaunis! Kuinka aistikas! Aivan kuin rouva Teedleumin!"
"Ja h?n maksoi kaksi dollaria seitsem?nkymment?viisi omastaan, jota vastoin t?m? --"
Vaimoni pani k?tens? suunsa eteen ja kuiskasi tuon uskomattoman summan pyh?ll? pelvolla, jota naiset aina t?llaisina j?nnitt?vin? hetkin? tuntevat. Herra Ketshem, joka seisoi siin? rakastettava hymy huulillaan, lausui toivomuksenaan, ettei vaimoni kertoisi muille maton hintaa, sill? se oli todellakin niin alhainen, ett? muut ostajat voisivat siit? n?rk?sty?; mutta t?m? oli viimeinen t?t? mallia, ja h?n m?isi mielell??n loppuun vanhan varastonsa. Sit?paitsi olimme aina tehneet siell? kauppaa, ja h?n piti suuressa arvossa appeani, joka aina oli ollut asioissa heid?n kanssaan, ja kun nyt ilmestyi tilaisuus osoittaa my?t?tuntoisuutta vanhoja ostajia kohtaan, h?n tietysti -- herra Ketshem kumarsi miellytt?v?n? mittapuun ylitse vaimolleni, ja min? suostuin.
Niin, suostuin; mutta aina kun j?lest?p?in t?t? hetke? muistelen, olin min? mielest?ni kuin Adam, ottaessaan Evalta omenan, ja vaimoni mattok??r?ll? muistuttaa klassillista Pandoraa aukaisemassa onnetonta lipastaan.
Niin, toden totta, siit? asti kun olin my?nt?v?sti vastannut herra Ketshemin huomautuksiin ja sanonut vaimolleni yst?v?llisesti, joskin arvokkaasti: "No niin, yst?v?ni, koska se on sinulle mieleen, lienee parasta, ett? sen otat", -- tuntui sielussani raskas paino, pahaa-aavistava tunne, jota ei tytt?jeni hyv?ilyt eik? vaimoni enemm?n hillitty mielihyv? kyennyt poistamaan. Ennustin surua ja k?rsimyksi?, ja kaikki ennustukseni k?viv?t toteen.
Luokaamme pieni katsaus siihen kotiin, johon matto ostettiin, jotta lukijani oikein ymm?rt?isi mit? tapahtui.
Vaimoni ja min? olimme kauan el?neet yhdess?, kotimme oli appeni meille varustanut niin? hyvin? vanhoina aikoina, jolloin huonekalut valmistettiin niin, ett? ne kestiv?t polvesta polveen. Kaikki oli vahvaa ja mukavaa -- raskasta mahonkia, joka ei kaivannut uudenaikaista vernissaa, yksinkertaista, vankkaa ty?t?, joka oli riippumaton muodin oikuista. Taloutemme oli kalliolle perustettu, eik? hiedalle juoksevalle. Ja niin asetuimme uuteen kotiimme sill? vakaumuksella, ett? koti on asuttavaksi aijottu ja huonekalut k?ytett?viksi. J?rkev?, kunnon vaimoni oli samaa mielt? kuin min?kin -- h?nest?, kuten minustakin, koti oli meit? varten eik? vieraita varten, -- meill? ei ollut mit??n juhlahuoneita, joita k?ytettiin pari kertaa vuodessa, asuessamme itse nurkissa ja sopukoissa -- ei mit??n hienoa salia, jonne p??s? oli kielletty, -- ei mit??n p?yt?hopeaa pankinholveissa suuria juhlia varten s?ilytett?v?n?, sy?dess?mme itse halvoista fajanssiastioista.
"Hankkikaamme kaikki yksinkertaista, hyv?? ja kest?v??", sanoin silloin vaimolleni, tarjotkaamme yst?villemme mit?