Pikku Eyolf | Page 7

kostaa?
RITA.
En tied?. -- Kyll?, kyll?p? min? tied?nkin!
ALLMERS.
Noo?
RITA.
Min? menen ja heitt?ydyn --
ALLMERS.
Heitt?ydyt, sanot sin??
RITA.
Niin, niin min? teen. Min? heitt?ydyn suoraan ensimm?isen syliin -- kenen tahansa.
ALLMERS,
(katsoo hell?sti h?nt? ja pudistaa p??t??n).
Sit? sin? et tee koskaan sin?, minun rehellinen, ylev?, uskollinen Ritani.
RITA,
(k??rii k?tens? h?nen kaulaansa).
Ooh, sin? et tied?, mik? minusta voisi tulla, jos sin?, -- jos sin? et tahtoisi minusta en??n tiet??.
ALLMERS.
En tahtoisi sinusta tiet??, Rita? Tuollaista voit sanoakin!
RITA,
(puolittain nauraen, p??st?? h?net).
Min?h?n voisin verkkoni laskea tuon, -- tuon tienrakentajan eteen, joka k?y meill?.
ALLMERS,
(keveintynein mielin).
Ah, jumalankiitos, -- sin? siis lasket leikki?.
RITA.
En lainkaan. Miksik? ei yht? hyvin h?nen eteens?, kuin jokaisen muunkin?
ALLMERS.
Ei, sill? h?n on jo varmaan siksi siteiss?.
RITA.
Sit? parempi! Sill? siin? tapauksessa ottaisin h?net toiselta. Ja seh?n on ihan tarkalleen samaa, mink? Eyolf on tehnyt minulle.
ALLMERS.
Sanotko sin?, ett? meid?n pieni Eyolf on sen tehnyt?
RITA,
(etusormi suorana).
Kas niin! Kas niin! Heti kuin vain mainitsetkaan Eyolfin nimen, niin hellyt sin? ja ??nesi vapisee (uhkaavasti puristaen k?tens? nyrkkiin). Oo, sin? voisit melkeen kiusata minut toivomaan -- ooh!
ALLMERS,
(katsoo tuskallisesti h?nt?).
Mit? voisit toivoa, Rita --!
RITA,
(kiihke?sti, menee h?nen luota).
Ei, ei, ei -- sit? en sano sinulle. En koskaan!
ALLMERS,
(menee l?hemm?ksi).
Rita! Min? rukoilen sinua, -- oman itsesi ja minun t?hden, -- el? anna kiusata itse?si mihink??n, mik? on pahaa.
(Borghejm ja Asta tulevat puutarhasta. Molemmat n?ytt?v?t hillitsev?n mielenliikutustaan. Ovat vakavia ja noloja. Asta j?? seisomaan verantaan. Borghejm tulee huoneeseen).
BORGHEJM.
Kas niin. Nyt olemme, neiti Allmers ja min?, olleet viimeisen kerran k?velem?ss? yhdess?.
RITA.
(katsoo s?ps?ht?en h?neen).
Ohoo! -- Eik? k?velyretke? seuraakaan pitempi matka?
BORGHEJM.
Kyll?. Min? l?hden.
RITA.
Te yksin?nne?
BORGHEJM.
Niin, min? yksin?ni.
RITA,
(katsoo syrj?silm?ll? synk?sti Allmersia).
Kuulitko, Alfred? (k??ntyy Borghejmiin). Min? uskallan panna vetoa, ett? pahat silm?t ovat tehneet teille kepposen.
BORGHEJM,
(katsoo h?neen).
Pahat silm?t?
RITA,
(ny?k?ytt??).
Pahat silm?t, niin.
BORGHEJM.
Uskotteko pahoja silmi?, rouva Allmers?
RITA.
Min? olen nyt ruvennut uskomaan pahoja silmi?. Varsinkin pahoja lapsen silmi?.
ALLMERS,
(liikutettuna, kuiskaa).
Rita, -- kuinka sin? voit --!
RITA,
(puoli ??neen).
Sin? itse, Alfred, teet minusta pahan ja h?ijyn.
(Et?ist?, sekavaa h?lin?? ja huutoja kuuluu rannalta)
BORGHEJM,
(menee lasiovelle).
Mik? melu siell? on?
ASTA,
(ovelta).
Katsokaa, ihmisi? juoksee laiturille!
ALLMERS.
Mit?p? se voisi olla? (katsahtaa pikimm?lt??n ulos). Poikarakit siell? telmim?ss? taas.
BORGHEJM,
(huutaa yli aitauksen).
Pojat hoi! Mik? siell? on?
(Useat vastaavat yht? aikaa, mik? est?? mit??n selv?sti kuulumasta).
RITA.
Mit? he sanovat?
BORGHEJM.
Sanovat, ett? siell? on muuan lapsi hukkunut.
ALLMERS.
Lapsi hukkunut?
ASTA,
(levottomana).
Pieni poika, sanovat he.
ALLMERS.
Eik? mit?, neh?n osaavat kaikki uida.
RITA,
(huutaa tuskallisesti).
Miss? on Eyolf!
ALLMERS.
Ole rauhassa. Rauhassa. Eyolfhan on puutarhassa leikkim?ss?.
ASTA.
Ei h?n puutarhassa ollut --
RITA,
(nostetuin k?sin).
Ooh, kunhan se vain ei olisi h?n!
BORGHEJM,
(kuuntelee ja huutaa alas).
Kenen lapsi se on?
(Sekavia ??ni? kuuluu. Borghejm ja Asta p??st?v?t tukehdutetun huudon ja sy?ksev?t puiston l?pi).
ALLMERS,
(tuskassa).
Se ei ole Eyolf! Se ei ole Eyolf, Rita!
RITA,
(verannassa, kuunnellen).
Shyy; ole nyt hiljaa! Anna min? kuuntelen, mit? he sanovat.
(Rita korvia vihlovalla huudolla pakenee huoneeseen).
ALLMERS,
(h?nen j?less??n).
Mit? ne sanoivat?
RITA,
(vaipuu nojatuoliin vasemmalla).
Sanoivat: sauva uipi!
ALLMERS,
(melkeen tarmotonna).
Ei! Ei! Ei!
RITA,
(k?he?sti).
Eyolf! Eyolf! Oo, vaan heid?n t?ytyy pelastaa h?net!
ALLMERS,
(puolihurjana).
Muusta ei kysymyst?k??n! Niin kallis henki! Niin kallis henki!
(H?n rient?? puutarhan l?pi).

Toinen n?yt?s.
(Pieni, kapea laakso Allmersin mets?ss?, rannalla. Vasemmalla korkeita, vanhoja puita nojallaan. Per?ll? kallionuomassa virtaa puro, joka katoaa kivien v?liin mets?nrinteess?. Polku kiemurtaa puron vartta. Oikealla ainoastaan yksityisi? puita, joitten v?list? vilkkuu vuono. Edess? n?kyy venevalkaman nurkkaa veneineen. Vasemmalla vanhojen puitten juurella p?yt?, jonka ??ress? rahi ja pari tuolia, jotka kaikki ovat tehty hienoista karsikoista. On raskas, sateinen p?iv?, kiit?vi? kuuropilvi?).
(Alfred Allmers, samassa pukineessa kuin edell?, istuu rahilla lynk?p?isill??n p?yt?? vasten. Hattu p?yd?ll? edess?. H?n tuijottaa liikkumattomana ja tajuttomasti vuonolle).
(V?h?n my?hemmin tulee Asta Allmers mets?tiet?. H?nell? on sateensuoja avattuna).
ASTA,
(menee hiljaa ja varovasti h?nen luo).
Alfred, sinun ei pit?isi istua t??ll? t?ss? rumassa ilmassa.
ALLMERS,
(ny?k?ytt?? pitk?veteisesti vastaamatta mit??n).
ASTA,
(sulkee sateensuojan).
Olen kauan aikaa kuleksinut hakemassa sinua.
ALLMERS,
(v?reett?m?sti).
Kiitos.
ASTA,
(siirt?? tuolin ja istuu h?nen luo).
Oletko kauankin istunut t??ll?? Koko ajanko?
ALLMERS,
(ei vastaa. V?h?n ajan kuluttua sanoo h?n).
Ei, min? en voi sit? k?sitt??. Minusta on kerrassaan mahdotonta, -- t?m?.
ASTA,
(osanottavasti laskee k?tens? h?nen k?sivarrelleen).
Sinua Alfred parka.
ALLMERS,
(tuijottaa h?neen).
Onko se siis ainakin totta, Asta? Vai olenko tullut hulluksi? Vai uneksinko min?? Niin, jospa se olisikin vain unta! Ajattele, miten suloista, jos min? nyt olisin her?nnyt!
ASTA.
Oh, jospa tosiaan voisin sinut her?tt??.
ALLMERS,
(katsoo vuonolle).
Miten s??lim?tt?m?lt? vuono n?ytt?? t?n??n. Se on niin raskas ja horruksissa. Lyijyn harmaa, -- kellanv?lkkeell?, -- ja kuvastaa kuuropilvet pintaansa.
ASTA,
(rukoilevasti).
El? istu, Alfred, t?ss? tuijottamassa vuonolle!
ALLMERS,
(kuulematta h?nt?).
Sellainen se on pinnaltaan. Mutta syv?ll?, -- siell? kulkee ?ke? pohjavirta --
ASTA,
(tuskalla).
Vaan Jumalan t?hden, -- el? ajattele syvyytt?!
ALLMERS,
(katsoo lempe?sti h?neen).
Sin? luulet, ett? h?n makaa tuossa aivan l?hell?? Vaan ei, Asta. El? usko sit?. Sinun tulee huomata, ett? t?ss? k?y v?kev? virta. Mereen asti.
ASTA,
(heitt?ytyy, nyyhkytt?en, p?yt?? vasten, k?det kasvoilla).
Hyv? Jumala, -- hyv? Jumala!
ALLMERS,
(raskaasti).
Sen vuoksi on pikku Eyolf joutunut niin kauas -- kauas pois meist? muista.
ASTA,
(katsoo pyyt?v?sti h?neen).
Voi, Alfred, el? puhu mit??n sellaista!
ALLMERS.
Sin?h?n voit itse sen laskea. Joka olet niin ter?v? --. Kahdeksan -- yhdeks?nkolmatta tunnin --. Odotahan --! Odotahan --!
ASTA,
(huutaa ja panee k?det korvilleen).
Alfred!
ALLMERS,
(hieroo k?si? lujasti p?yt??n).
Vaan voitko k?sitt?? tarkoitusta siin?, mit??
ASTA,
(katsoo h?neen).
Miss? niin?
ALLMERS.
Siin?, mik? on tehty minua ja Ritaa vastaan.
ASTA.
Tarkoitusta siin??
ALLMERS,
(k?rsim?tt?m?sti).
Niin, tarkoitusta, sanon min?. Sill? joku tarkoitus kai siin? lienee. El?m?, olemassaolo, -- sattuma ei voi olla niin aivan aiheetonta.
ASTA.
Niin, kuka voi sanoa mit??n varmaa niist? asioista, rakas Alfred?
ALLMERS,
(nauraa katkerasti).
Tosiaan, sin? voit olla oikeassa. Ehk? kaikki menee siis umpim?hk??n. Hoitaa itsens? kuin ajelehtiva laivanhylky per?sitt?m?n?. Totta tosiaan, niin voi yht?hyvin ollakin. -- Silt? se ainakin n?ytt??.
ASTA,
(ajatuksissaan).
Jospa se nyt