Pikku Eyolf | Page 6

Niin pitk?lle -- niin my?h?iseen, Alfred. -- Ooh, kuinka vihasin sinun ty?t?si!
ALLMERS.
Vaan seh?n on nyt loppunut.
RITA,
(nauraen viilt?v?sti).
Johan vain! Kun nyt olet ryhtynyt toiseen, joka on viel? pahempi.
ALLMERS,
(kauhistuneena).
Pahempi! Kun on kysymys lapsesta, sanotko sit? pahemmaksi?
RITA,
(kiivastuneesti).
Sanon, min? sanon. Meid?n kahden suhteeseen n?hden sanon min? sit? siksi. Sill? lapsi, -- lapsi, seh?n on p??lle p??tteeksi el?v? ihminen (nousevalla kiihkolla). Vaan min? en k?rsi sit?, Alfred! Min? en k?rsi, -- sen sanon sinulle!
ALLMERS,
(katsoo kiinte?sti h?nt? ja sanoo tukehdutetulla ??nell?).
Min? monta kertaa olen melkeen peloissani sinun t?htesi, Rita.
RITA,
(synk?sti).
Min? itsekin usein pelk??n itse?ni. Ja sen vuoksi juuri sinun ei pid? her?tt?? pahaa minussa.
ALLMERS.
Vaan Jumalan t?hden, -- teenk? min? sit?!
RITA.
Sin? teet, -- kun sin? pirstot paloiksi pyhimm?n v?liss?mme.
ALLMERS,
(liikuttavasti).
Vaan ajattelehan toki, Rita. Onhan se oma lapsesi, -- meid?n ainoa lapsi, josta t?ss? on puhe.
RITA.
Lapsi on ainoastaan puolittain minun omani (taas sy?ksev?ll? ??nell?). Vaan sinun pit?? olla minun yksist??n! Kokonaan minun! Minulla on oikeus sit? vaatia sinulta!
ALLMERS,
(kohottaa olkap?it??n).
Rakas Rita -- eih?n auta mit??n vaatia. Kaikki annettakoon vapaalla tahdolla.
RITA,
(j?nnitetyin katsein).
Ja sit? et sin? ehk? voi t?st?l?htien.
ALLMERS.
En, en voikaan. Minun t?ytyy jakautua Eyolfille ja sinulle.
RITA.
Vaan jos Eyolf ei olisi koskaan syntynytk??n? Ent? sitte?
ALLMERS,
(kiertelem?ll?).
Niin, se olisi eri asia. Sitteh?n minulla olisi ainoastaan sin?, josta pit??.
RITA,
(hiljaa vavisten).
Sittep? toivoisin, ett? en koskaan olisi h?nt? synnytt?nyt.
ALLMERS,
(hyp?ht?? istumasta).
Rita! Sin? et tied?, mit? sin? itse sanot!
RITA,
(vapisee mielenliikutuksesta).
Min? synnytin h?net maailmaan sanomattomalla tuskalla. Vaan min? kestin sen kaiken ilolla ja riemulla sinun t?htesi.
ALLMERS,
(l?mp?isesti).
Oo niin, niin, sen min? kyll? tied?n.
RITA,
(p??tt?v?sti).
Vaan siin? saa olla sen loppu. Min? tahdon el?? el?m??. Yhdess? sinun kanssasi. Kokonaan sinun kanssasi. Min? en voi oleskella ollakseni ainoastaan Eyolfin ?iti. Ainoastaan se. Eik? mit??n muuta. Min? en tahdo, sanon min?! Min? en voi! Min? tahdon el?? ja olla sinulle kokonaan! Sinulle Alfred!
ALLMERS.
Vaan niinh?n sin? olet, Rita. Lapsemme kautta --
RITA.
Oo, -- imeli?, mietoja lauseparsia. -- Ei hituakaan muuta. Ei, kuule sin?, sellainen ei ole minulle niin kerrassaan mit??n! Min? olin sopiva tulemaan ?idiksi. Vaan en olemaan ?itin?. Sin? saat ottaa minut semmoisena, kuin olen.
ALLMERS.
Ja sin? olet ennen pit?nyt niin syd?mmellisesti Eyolfista.
RITA.
Minulla oli niin s??li h?nt?. Sill? sin? et pit?nyt h?nest? v?li?. Annoit h?nen vain lukea ja hautoa. Etp? h?nt? melkeen huomannutkaan.
ALLMERS,
(ny?kytt?? pitk?veteisesti).
Niin; min? olin sokea. Aikani ei ollut viel? tullut --
RITA,
(katsoo h?nt?).
Vaan nyt se siis on tullut?
ALLMERS.
Niin, nyt vihdoinkin. Nyt n?en min?, ett? ylevin teht?v?ni, t??ll? maailmassa on, olla oikea is? Eyolfille.
RITA.
Ja minulle? Mik? aijot olla minulle?
ALLMERS,
(lempe?sti).
Sinulle olen sellainen, joka sinusta pit??? Syd?mmeni hiljaisuudessa (h?n tavottaa Ritan k?si?).
RITA,
(karttaen h?nt?).
Min? en v?lit? syd?mmesi hiljaisuudesta. Minun pit?? saada sinut kokonaan, kerrassaan! Ja yksin?ni! Sellaisena, kuin sinut omistin suloisina, tulvehtivina ensi aikoina (kiihke?sti ja ankarasti). Min?, Alfred, en ilmoisena ik?n? anna ruokkia itse?ni j??nn?ksill?.
ALLMERS,
(tyynell? mielell?).
Minusta t??ll? voisi olla niin runsaasti onnellisuutta meille kaikille kolmelle, Rita.
RITA,
(halveksivasti).
Vai olet sin? niin vaatimaton (istuu p?yd?n ??reen vasemmalla). Kuulehan.
ALLMERS,
(l?hestyy).
No? Mit? niin?
RITA,
(katsoo h?neen mieto hohde silmiss?).
Kun sain s?hk?sanomasi eilen illalla --
ALLMERS.
Niin? Niin mit? sitte?
RITA.
-- niin pukeusin vaaleaan pukuun.
ALLMERS.
Niin, min? n?in, ett? sin? olit vaaleissa, kun tulin.
RITA.
Olin pannut hajalle tukkani --
ALLMERS.
Tuuhean, lemuavan tukkasi.
RITA.
-- niin ett? se valui yli niskan ja sel?n --
ALLMERS.
Min? n?in. Min? n?in sen. Oh miten olit kaunis, Rita!
RITA.
Molemmissa lampuissa oli ruusunpunaiset suojukset. Ja me olimme kahdenkesken. Ainoat valveillaolijat koko talossa. Ja p?yd?ll? oli samppanjaa.
ALLMERS.
Sit? en maistanutkaan.
RITA,
(katsoo katkerasti h?neen).
Et, se on totta (nauraa kimakasti). "Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen" -- niin kuin on runossa.
(H?n nousee nojatuolista ja kulkee melkeen kuin v?syksiss? paneutuen sohvalle puolittain pitk?kseen).
ALLMERS,
(kulkee pitkin lattiaa ja pys?htyy h?nen eteens?).
Min? olin niin vaipunut vakaviin ajatuksiin. Min? olin p??tt?nyt, Rita, puhella sinun kanssasi vastaisesta el?m?st?mme. Ja ennen kaikkea Eyolfista.
RITA,
(hymyilee).
Niinh?n sin? teitkin, rakas --
ALLMERS.
Min? en p??ssyt asiaan. Sill? sin? rupesit riisumaan.
RITA,
Niin, ja sitte sin? puhelit Eyolfista sill? aikaa. Etk? muista? Sin? kysyit, miten pienen Eyolfin vatsa jaksaa.
ALLMERS.
(katsoo nuhtelevasti h?nt?).
Rita --!
RITA.
Ja sitte menit sin? s?nkyysi. Ja nukuit erinomaisen hyvin.
ALLMERS.
(pudistaa p??t??n).
Rita, -- Rita!
RITA.
(heitt?ytyy kokonaan maata ja katsoo Alfrediin).
Alfred?
ALLMERS,
Niin?
RITA,
"Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen."
ALLMERS,
(melkeen ankarasti).
En. Min? en koskenut siihen.
(H?n menee Ritan luota ja asettuu puisto-ovelle. Rita makaa hetkisen liikkumatta, silm?t sulettuna).
RITA,
(hyp?ht?? ?kki? yl?s).
Vaan er??n asian tahdon sanoa sinulle, Alfred.
ALLMERS,
(k??ntyy ovella).
No?
RITA.
Sinun ei pit?isi olla niin levollinen!
ALLMERS.
Levollinen?
RITA.
Niin. Sinun ei pit?isi olla niin v?linpit?m?t?n! Niin varma siit?, ett? sin? omistat minut!
ALLMERS,
(tulee l?hemm?s).
Mit? sill? tarkoitat?
RITA,
(vapisevin huulin).
En ole milloinkaan, ainoallakaan ajatuksella ollut uskoton sinulle, Alfred! En koskaan silm?nr?p?ykseksik??n.
ALLMERS.
Et, Rita, sen min? tied?nkin. Min? tunnen sinut niin hyvin.
RITA,
(s?ihkyvin silmin).
Vaan jos halveksit minua --!
ALLMERS.
Halveksin --! Min? en ymm?rr?, mit? sinulla on mieless?.
RITA.
Ooh, sin? et tied? mit? kaikkea minussa voisi nousta, jos --
ALLMERS.
Jos --?
RITA.
Jos min? joskus huomaisin, ettet sin? en??n v?litt?isi minusta. Et en??n pit?isi minusta niin kuin ennen.
ALLMERS.
Vaan, Rita, rakkaimpani, -- se on inhimillinen muutos vuosien kuluessa, -- t?ytyyh?n sen joskus tapahtua, meid?nkin yhteisel?m?ss?mme. Aivan niinkuin kaikkien muidenkin.
RITA.
Ei koskaan tapahdu se minussa! Ja min? en tahdo tiet?? mist??n muutoksesta sinussakaan. Min? en voisi sit? kest??, Alfred. Min? tahdon pit?? sinut itselleni kokonaan.
ALLMERS,
(katsoo huolestuneena h?nt?).
Sinulla on kauhean mustasukkainen luonne --
RITA.
En voi muuksi muuttua, kuin mik? olen (uhkaavasti). Jos sin? jaat itsesi minun ja jonkun toisen kesken --
ALLMERS.
Mit? sitte?
RITA.
Niin min? sinulle kostan, Alfred!
ALLMERS.
Mill? sin? voisit