Pikku Eyolf | Page 2

on univormun tapainen puku, kultanauhoilla ja kiiltonapeilla. H?n ontuu ja k?y kainalosauvalla vasemmassa kainalossa. Jalka on tarmoton. H?n on pienikasvuinen, kivuloisen n?k?inen, vaan silm?t kauniit ja ?lykk??t).
ALLMERS,
(irrottautuu Eyolfista, menee ilahtuneena ja ojentaa molemmat k?tens? Astalle).
Asta! Rakas Asta! Sin? t??ll?! Ett? heti sain sinut n?hd?!
ASTA.
Minusta tuntui, ett? minun t?ytyi --. Terve tulleeksi taas kotia!
ALLMERS,
(pudistaa h?nen k?si??n).
Kiitos!
RITA.
Eik? h?n ole muhkean n?k?inen?
ASTA,
(tuijottaa herke?m?tt? h?neen).
Uljas! Kerrassaan uljas! Silmist? virkeys loistaa! Sin? varmaan olet kirjoittanut hyvin paljo matkallasi (ilahtuneena huudahtaen). Ehk?p? koko kirja on valmis, mit? Alfred?
ALLMERS,
(nostaa olkap?it??n).
Kirja --? Jaa, se --
ASTA.
Niin, min? ajattelin, ett? siell? matkalla sinun on sit? helppo kirjoittaa.
ALLMERS.
Niin ajattelin min?kin. Vaan n?es, -- k?vikin aivan toisin. En ole kirjoittanut kirjaani yht? ainoatakaan kirjainta.
ASTA.
Et ole kirjoittanut --!
RITA.
Vai niin! Min? ihmettelinkin, kun kaikki paperi matkalaukussa oli ihan koskematta.
ASTA.
Vaan, rakas Alfred, mit? sitte olet koko sen aikaa tehnyt.
ALLMERS,
(hymyilee).
Olen vain kuleksinut ja ajatellut, ajatellut yht? mittaa.
RITA,
(panee k?tens? h?nen olkap?illeen).
Ajatellut v?h?n niit?kin, jotka olivat kotona?
ALLMERS.
Niin olenkin, tied?tk?s. Olen ajatellut paljonkin. Joka ainoa p?iv?.
RITA,
(laskee k?tens?).
No, sitteh?n on hyvin kaikkityyni.
ASTA.
Vaan et ole kirjoittanut kirjaasi? Ja kuitenkin voit olla noin iloinen ja tyytyv?inen? Sep? ei ole muuten sinun tapaistasi. Tarkoitan, silloin kun kirjoittamisesi k?y ty?l??sti.
ALLMERS.
Siin? olet oikeassa. Sill? olen, n?etk?s, ennen ollut tyhm?. Ajatellessa liikkuu itsekunkin mieless? parasta, mit? h?ness? on. Mit? paperille tulee, se ei isosti kelpaa.
ASTA,
(huudahtaen).
Sek? ei kelpaa!
RITA,
(nauraen).
Vaan, oletko tullut hulluksi, Alfred!
EYOLF,
(katsoo luottavasti h?neen).
Johan toki, is?, -- se kelpaa, mit? sin? kirjoitat.
ALLMERS,
(hymyilee ja silitt?? h?nen tukkaansa).
Niin niin, kun sin? sen sanot, niin --. Vaan usko sin? minua, -- minun j?lest?ni tulee er?s, joka on tekev? sen paremmin.
EYOLF.
Ken se olisi? Sano!
ALLMERS.
Annahan ajan kulua. H?n on tuleva ja ilmoittava itsens?.
EYOLF.
Ja mit? sin? aijot sitte tehd??
ALLMERS,
(totisena).
Sitte menen taas tuntureille --
RITA.
Hyi h?pe?, Alfred!
ALLMERS.
-- yl?s vuorille ja avaroille aavikoille.
EYOLF.
Kuule is?, etk? uskokin minun parantuvan pian, ett? min?kin saan olla sinun mukanasi?
ALLMERS,
(tuskaa tuntien).
Ehk?, pieni poikaseni.
EYOLF.
Se minusta olisi reipasta, jos min?kin voisin kiivet? tuntureita.
ASTA,
(muuttaen puheainetta).
Hei vain, miten siev? ja soma sin? t?n??n olet, Eyolf!
EYOLF.
Niin, enk? olekin, t?ti?
ASTA.
Oletpa kuin oletkin. Is?nk? vuoksi olet saanut tuon uuden puvun p??llesi?
EYOLF.
Niin, min? pyysin ?idilt?. Sill? min? halusin, ett? is? n?kee minut t?ss? puvussa.
ALLMERS,
(hiljaa Ritalle).
Sinun ei olisi pit?nyt antaa h?nelle tuollaista pukua.
RITA,
(tukahtuneesti).
Niin, vaan h?n kiusasi minua niin kauan. Pyysi niin hartaasti. En saanut h?nelt? rauhaa.
EYOLF.
Ja, kuule is?, -- Borghejm on ostanut minulle jousipyssyn. Ja on opettanut minua ampumaankin sill?.
ALLMERS.
Vai niin, seh?n on oikein erinomaista sinulle, Eyolf.
EYOLF.
Ja kun h?n tulee taas ensikerran, niin pyyd?n, ett? h?n opettaa minua uimaankin.
ALLMERS.
Uimaan! Mink? vuoksi nyt uimaan tahdot oppia?
EYOLF.
No kun kaikki pojat siell? rannalla osaavat uida. Min? ainoa, joka en osaa.
ALLMERS,
(liikutettuna, kiert?? k?tens? h?nen ymp?ri). Sin? saat oppia kaikkia mit? tahdot! Kaikkia, mit? vain itse haluat.
EYOLF.
Arvaatko is?, mit? enin haluan?
ALLMERS.
Noo? Sanopas.
EYOLF.
Kaikista mieluimmin haluan oppia sotamieheksi.
ALLMERS.
Voi, pikku kulta Eyolf! On monta muuta parempaa kuin se.
EYOLF.
Niin, vaan minunhan pit?? menn? sotamieheksi suureksi tultuani. Senh?n tied?t.
ALLMERS,
(hieroo k?si??n).
Niin, niin, niin; sittep?h?n n?hd??n --
ASTA,
(istuu p?yd?n ??reen vasemmalle).
Eyolf! Tulepas t?nne minun luo, niin kerron sinulle jotakin.
EYOLF,
(menee sinne).
Mit? sinulla, t?ti, on kerrottavaa?
ASTA.
Kuulehan Eyolf, -- min? olen n?hnyt Rotta-Ullan.
EYOLF.
Mit?! Oletko n?hnyt Rotta-Ullan! Et ole, sin? vain narraat!
ASTA.
Ei, tosi se on. Min? n?in h?net eilen.
EYOLF.
Miss? sin? n?it?
ASTA.
Min? n?in h?net tiell?, v?h?n matkaa kaupungista.
ALLMERS.
Min? my?skin n?in h?net jossakin maalla.
RITA,
(istuen sohvaan).
Ehk? mekin, sitte saamme n?hd? h?net.
EYOLF.
T?ti, eik? ole kummallinen h?nen nimens?: Rotta-Ulla?
ASTA.
Ihmiset sanovat h?nt? sill? nimell?, kun h?n kiertelee maat ja mantereet ja karkottaa kaikki rotat.
ALLMERS.
Oikeastaan h?nen nimens? on kai Hukkanen, muistaakseni.
EYOLF.
Hukkanen? Seh?n on pieni susi.
ALLMERS,
(taputtaa h?nen p??t??n).
Tied?tk? sin?, Eyolf, senkin?
EYOLF,
(miettiv?sti).
Mutta tosiaan! Jos h?n kummitteleekin ?isin sutena? Uskotko is??
ALLMERS.
Eik? mit?! -- Vaan meneh?n nyt puutarhaan v?h?n leikkim??n.
EYOLF.
Eik? sinusta olisi parempi, jos ottaisin jonkun kirjan mukaani?
ALLMERS.
Ei, ei ollenkaan kirjoja t?st? l?htien. Mene ennemminkin rantaan toisten poikain luo.
EYOLF,
(neuvottomana).
Ei, is?, min? en mene poikain luo t?n??n.
ALLMERS.
Mink? vuoksi et?
EYOLF.
En, kun minulla on n?m? vaatteet.
ALLMERS,
(rypist?? otsaansa).
Tekev?tk? he ehk? pilkkaa sinun -- sievist? vaatteistasi!
EYOLF,
(karttaen).
Ei, sit? he eiv?t uskalla. Muuten silloin min? l?isin heit?.
ALLMERS.
No niin, -- mik?s siin? sitte on --?
EYOLF.
Vaan ne ovat niin raakoja, ne pojat. Ja sitte he sanovat, ett? minusta ei milloinkaan tule sotamiest?.
ALLMERS,
(hillityll? mielipahalla).
Mink? vuoksi luulet heid?n sit? sanovan?
EYOLF.
He ovat kai kateellisia minulle. Sill? neh?n, is?, ovat niin k?yhi?, ett? heid?n t?ytyy olla avojaloinkin.
ALLMERS,
(hiljaa, tuskan ??nell?).
Oo, Rita, -- kuinka t?m? kaivelee syd?nt?ni.
RITA,
(tyynnytt?v?sti, nousee).
So-so-so!
ALLMERS,
(uhkaavasti).
Vaan ne pojat, ne saavat kerran tuta, kuka on herra, siell? rannalla!
ASTA,
(kuunnellen).
Siell? joku koputtaa.
EYOLF.
Varmaan Borghejm!
RITA.
K?yk?? sis??n!
(ROTTA-ULLA tulee hiljaa ja verkalleen sis??n oikean puoleisesta ovesta. H?n on pieni, henturoinen, kumarainen olento, vanha ja harmaja, ter?v?t ja tuikeat silm?t. Pukunaan vanhanaikainen korjankirjava hame, musta s?ps?hattu ja kauhtana. K?dess? suuri, punanen sateensuoja ja k?sivarrella nuorassa riippuu musta pussi).
EYOLF,
(hiljaa, tarttuu Astaa hameesta).
T?ti! Tuo on varmaan se!
ROTTA-ULLA,
(niijaa oven suussa).
N?yrimm?sti anteeksi, -- onko herrasv?en talossa semmoista, joka nakertaa?
ALLMERS.
Meill?k?? Ei, ei luullakseni.
ROTTA-ULLA.
Min? n?ettek?s niin eritt?in mielell?ni auttaisin herrasv?ke? p??sem??n sellaisesta.
RITA.
Niin, niin, me ymm?rr?mme. Vaan meill? ei ole yht??n sit? lajia.
ROTTA-ULLA.
Sep? oli sangen ik?v?, se. Sill? nyt olen juuri kierrosmatkallani. Ja kuka sen tiet??, milloin taas tulen n?ille perukoille. -- Ooh, miten v?syksiss? olen!
ALLMERS,
(osoittaa tuolin).
Niin, silt? n?ytt??.
ROTTA-ULLA.
Eih?n sit? muuten koskaan v?syisi tekem??n hyv?? noille pienille raukoille, joita vihataan ja h?tyytet??n niin ankarasti. Vaan se