Pikku Eyolf

Pikku Eyolf

The Project Gutenberg EBook of Pikku Eyolf, by Henrik Ibsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pikku Eyolf Kolmin?yt?ksinen n?ytelm?
Author: Henrik Ibsen
Translator: Teuvo Pakkala
Release Date: February 18, 2006 [EBook #17788]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU EYOLF ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

PIKKU EYOLF
KOLMIN?YT?KSINEN N?YTELM?
Kirjoittanut Henrik Ibsen
Suomentanut Teuvo Pakkala
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m 1895.

Henkil?t:
ALFRED ALLMERS, tilanomistaja, kirjailija, entinen tuntiopettaja. ROUVA RITA ALLMERS, h?nen vaimonsa. EYOLF, heid?n lapsensa; 9 vuotias. NEITI ASTA ALLMERS, Alfredin puolisisar. INSIN??RI BORGHEJM. ROTTA-ULLA.
Tapahtumapaikka Allmerssin maatilalla, vuonon rannalla, pari penikulmaa kaupungista.

Ensimm?inen n?yt?s.
(Kauniisti ja rikkaasti varustettu huone, puutarhaan p?in. Paljo huonekalustoa, kasveja ja kukkasia. Per?ll? avonaiset lasiovet verantaan. Laaja n?k?ala vuonolle. Et??ll? mets?isi? harjanteita. Kummallakin sivusein?ll? ovi; oikeanpuoleinen on kaksoisovi ja on et??mm?ll? per?lle. Edess? oikealla sohva l?ysine patjoineen ja p??llyksineen. Tuoleja ja pieni p?yt? sohvanurkassa. Edess? vasemmalla suurempi p?yt? nojatuoleja ymp?rill?. P?yd?ll? avonainen matkalaukku. Varhainen, l?mmin, p?iv?paisteinen kes?aamu).
(Rouva RITA ALLMERS seisoo p?yd?n ??ress?, selin oikealle, ja purkaa matkalaukkua. H?n on kaunis, kookas, muhkea nainen, vaaleaverinen, noin 30 vuotias. Vaaleassa aamupuvussa).
(V?h?n my?hemmin tulee neiti ASTA ALLMERS oikean puoleisesta ovesta; yll??n vaaleanruskea kes?puku, p??llysr?ijy, hattu ja parasolli. Kainalossa suurehko, lukittu kirjesalkku. H?n on solakka, keskikokoinen, tukka musta ja syv?lliset, vakavat silm?t. 25 vuotias).
ASTA,
(oven suusta).
Hyv?? huomenta, rakas Rita!
RITA,
(k??nt?? p??t??n ja ny?kytt?? h?nelle).
Mit? n?en, -- sin?k?, Asta! Tuletko kaupungista n?in aikaseen? T?nne meille saakka?
ASTA,
(panee p??llysvaatteensa tuolille ovensuussa).
Min? en saanut sielun rauhaa. Minusta tuntui, ett? minun t?ytyy l?hte? t?nne n?kem??n pikku Eyolfia t?n??n. Ja sinua my?skin (panee salkun p?yd?lle sohvan luona). Ja niin l?hdin min? h?yrylaivalla.
RITA,
(hymyilee h?nelle).
Ja laivalla tapasit jonkun hyv?n yst?v?n, vai mit?? Tarkoitan, ett? aivan sattumalta.
ASTA,
(rauhallisesti).
En ainoatakaan tuttua (huomaa matkalaukun). Mutta, Rita -- mik? tuo on?
RITA,
(lappaa yh? tavaroita).
Alfredin matkalaukku. Etk? t?t? tunne?
ASTA,
(ilahtuneena, menee l?hemm?ksi).
Mit?? Onko Alfred tullut kotia!
RITA.
On, ja ajatteleppas, -- h?n tuli ihan odottamatta y?junalla.
ASTA.
Ahaa, se se olikin, jota min? tunsin! Se minua t?nne vetikin! -- Mutta eik? h?n ollut mit??n kirjoittanut tulostaan? Edes kirjekorttia?
RITA.
Ei sanaakaan.
ASTA.
Eik? h?n s?hk?sanomaakaan l?hett?nyt?
RITA.
Tuntia ennen kuin tuli. Hyvin lyhyen ja kylm?n (nauraa). Eik? sinustakin, Asta, ole se niin Alfrediksi?
ASTA.
Niin on. H?n on kaikessa niin umpimielinen.
RITA.
Vaan sit? suloisempaa oli, sitte kun sain h?net taas luokseni.
ASTA.
Niin, sen arvaan.
RITA.
Min? kun jo nelj?toista p?iv?? ennemmin olin h?nt? odottanut!
ASTA.
Ja h?n voi hyvin? Ei h?n alakuloinen ole?
RITA,
(lupsauttaa matkalaukun kiinni ja hymyilee h?nelle).
H?n oli aivan kuin kirkastettu, kun h?n astui ovesta.
ASTA.
Eik? ollut v?syksiss?k??n?
RITA.
Oli. Hyvinkin v?syksiss?, uskon. Vaan h?n, raukka, olikin taivaltanut jalkasin suurimman osan matkaa.
ASTA.
Ja tunturi-ilmakin ehk? oli tekeytynyt liian ankaraksi h?nelle.
RITA.
En usko. En ole kuullut h?nen yht? kertaa rykiv?n.
ASTA.
Kas niin. Siin? sen nyt n?et! Oli siis hyv?, ett? l??k?ri sai h?net taipumaan tuolle matkalle.
RITA.
Niin, nyt kun se on vihdoinkin ohi, niin --. Vaan usko pois Asta, se on ollut kauhea aika minulle. Min? en ole koskaan tahtonut sit? sanoa. Ja sin?h?n k?vitkin niin harvoin t??ll?, minun luona --
ASTA.
Niin, siin? min? en tehnyt oikein. Vaan --
RITA.
Niin, niin, niin, -- sinullahan oli koulusi siell? kaupungissa (hymyilee). Ja meid?n tienrakentaja -- h?nkin oli mennyt matkalle.
ASTA.
Oh, anna nyt, Rita sen olla sin??n!
RITA.
Niin, niinp? kyll?. Antaa tienrakentajan menn?. -- Vaan se ik?v?, mik? minulla on Alfredia ollut! Autiota! Tyhj??! Huu, ihan tuntui kuin olisi t?nne ollut el?v?lt? haudattu!
ASTA.
Mutta, herra jumala, -- ainoastaan kuus -- seitsem?n viikkoa --
RITA.
Niin, niin, vaan muista, ettei Alfred ole koskaan ennen ollut poissa kotoa. Ei edes yht? ainoata vuorokauttakaan. Koko kymmeneen vuoteen --
ASTA.
Eip? ei, vaan senp? vuoksi juuri olikin minusta aika h?nen p??st? v?h?n liikkeelle t?n? vuonna. H?nen olisi pit?nyt menn? tunturimatkalle jok'ainoa kes?.
RITA,
(puolittain hymyillen).
Kyll?h?n sinun on hyv? sanoa. Jos min? olisin niin -- niin j?rkev? kuin sin?, niin olisin h?net laskenut -- ehk?. Vaan minusta, Asta, tuntui, ett? en voi. Mieleeni kuvasti, ett? en milloinkaan voi h?nt? saada takasin. Etk? sin? voi sit? ymm?rt???
ASTA.
En. Syyn? siihen lienee ettei minulla ole ket??n, jonka menett?mist? pelk?isin.
RITA,
(ilkamoivalla, hymyll?).
Eik? todellakaan ole ket??n --?
ASTA.
Ei, minun tiet??kseni (keskeytt?en). Vaan kuule, Rita, -- miss? Alfred on? Taitaa nukkua viel??
RITA.
Ei aikoinkaan. H?n nousi t?n??nkin tavallisella ajalla.
ASTA.
No, sitte h?n ei ole ollutkaan kovin v?syksiss?.
RITA.
Oli h?n, y?ll?. Tullessaan. Vaan nyt on Eyolf ollut h?nen luonaan toista tuntia.
ASTA.
Poika raukka, pieni ja kalpea Eyolf parka! T?ytyyk? h?nen taas ruveta opiskelemaan ja opiskelemaan.
RITA,
(kohauttaen olkap?it??n).
Alfredhan se niin tahtoo, sen sin? tied?t.
ASTA.
Niin, vaan, minusta n?hden, sin? voisit asettua sit? vastaan.
RITA,
(v?h?n k?rsim?tt?m?sti).
Eei -- tied?tk?s -- siihen en voi min? sekaantua. Alfred ymm?rt?nee kai ne asiat paljoa paremmin kuin min?. -- Ja mihin, mielest?si, Eyolf voisi ryhty?. Eih?n Eyolf voi juosta ymp?riins? ja leikki? -- niinkuin muut lapset.
ASTA,
(p??tt?v?sti).
Min? t?st? puhelen Alfredille.
RITA.
Niin, rakas Asta, teep?s vainkin se. -- No, siin?h?n --
(ALFRED ALLMERS, kes?puvussa, taluttaen Eyolfia, tulee vasemmanpuoleisesta ovesta. H?n on miellytt?v?, solakka mies, 36--37 vuoden ik?inen, lempe?t silm?t, harva, ruskea tukka ja parta. Vakava ja miettiv? ilme kasvoilla. -- Eyolfilla