Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista | Page 8

ja alkoi raahata vapisevaa ja kankeata ukkoa per?ss??n kauppiaan kamariin.
"?lk?? viek? minua sinne, s??st?k?? minua", pyyteli vanhus.
"Vai viel? s??st?? ... ei ajattelemistakaan ... vai varasta s??st??", tiuskasi k?tyri ja vei kolin kolia ukon kauppiaan huoneesen.
"T?mm?isi? vieraita ja kaupantekij?it? sit? meill? kulkee! T?m? ?ij? pahuus oli k?hminyt tuvasta leiv?n poveensa ja alkoi sen kanssa menn? k?ntti? tiehens?. Mutta min? satuin havaitsemaan h?net, sieppasin leiv?n pois ja toin sek? leiv?n ett? sen varastajan t?nne, ett? itse saatte tehd? h?nen kanssaan, mit? tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli k?tyri ihastuksissaan.
"Kah pirua ... tekik? niin? Semmoisia ne ovat ... mutta mit? me nyt tuolle varkaalle teemme?" sanoi kauppias. Sitten k?veli h?n ukon nen?n eteen ja nyrkki? puiden tiuskasi: "Miksi varastit minulta leiv?n?"
Ukko ei h?mminkins? t?hden voinut vastata mit??n, katsoa tuijotti vaan vavisten eteens? lattialle.
"Ei sille sen parempaa tarvita, annetaan ry?k?leelle hyv?sti selk??n, v?hemm?n vasta tekee mieli varastamaan", ehdotteli tuo uskollinen kauppapalvelija.
"Se tuollaisille konnille on parasta ... no, aina sin? arvaat, vaan miss? me antaisimme h?nelle loimeen?" tuumi kauppias iloissaan.
"Ei sen parempaa ... vied??n h?net talliin, siell? on h?yl?penkki", ehdotteli k?tyri.
"No sinne ... seh?n on sopiva paikka", my?nsi kauppias heti.
Nyt he l?htiv?t kahden raahaamaan ukko-parkaa rangaistuspaikallensa. H?n oli n?lj?st? ja h?mm?styksest? niin voimaton, ettei oman jalan apu yht??n auttanut, vaan siipen? ne laahasivat j?ljess?, kun he h?nt? vied? rymyyttiv?t talliin. Siell? he paiskasivat suulleen h?net h?yl?penkille. Kauppias piti ukkoa niskasta kiinni ja k?tyri alkoi huimia r?nt? vahvalla ruoskan varrella selk??n.
Ukko oli niin voimaton, ettei h?n voinut kiemurrella eik? ??nt? p??st??.
"Kah, pirua! kun on viel? ?k?nenkin; ly?, ly? lujemmasti, ett? heltisi", kehoitti kauppias.
K?tyri koki parantaa k?tt?ns?, mutta sittenk??n ei ukko ??nt? p??st?nyt; h?n ei olisi voinut sit? tehd?, vaikka he olisivat h?net kuoliaaksi pynt?nneet.
Kun he olivat kyll?kseen ukko-raiskaa hosunneet, sanoi kauppias vihdoin:
"Heit? jo hiidess? poijes; taitaa se raato kuolla k?siin, jos viel? pitkit?mme".
Sitten he lakkasivat ja meniv?t nauraa hihitt?en pois.
Siihen j?i ukko h?yl?penkille makaamaan, eiv?tk? nuot oikeudentunnon palvelijat katsoneet h?nt? sittemmin p?in perin, j?ik? h?n el?m??n tai kuoliko h?n. Kun ukko siin? kylm?ss? ik?ns? ja aikansa oli, tointui h?n sen verran, ett? kykeni kompuroimaan yl?s ja l?htem??n liikkeelle. Tuosta piinapenkist??n tuli h?n suorastaan meille ja tuon tapauksen t?hden h?n niin ankarasti vapisi.
Monta viikkoa makasi ukko vuoteen hyvin? tuon siveellisen aatteen edustajilta saadun kylm?n kylvyn takia.
* * * * *
Vaikkei se kuulu t?h?n, tekee mieli ilmoittaa, ett? ukko el?? viel? varakkaana, kunnioitettuna, tuiki vanhana perheen kanta-is?n? perheens? keskess? sek? kaikkein kansalaisten kunnioittamana, mutta sangen vanha h?n jo on. Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt konkurssin ja ajelehtaa nyky??n j?tk?n? ymp?ri maan kurjissa repaleissaan ja kallistaa kylkens? siihen, miss? v?h?nkin on suojaa. H?nen silloinen k?tyrins? on jo useampia vuosia ollut -- ruodulla, mutta sangen ylpe? on h?n viel?.

V.
Rouhu.
Niin Rouhu. Tuo nimi ei ollut sen henkil?n oikea sukunimi, vaan kyl?n panema. Kuitenkaan ei kyl?n kesken h?nt? koskaan muuten kutsuttu, vaan Sameli Rouhu h?n oli aina, kun h?nt? mainittiin. T?m? kyl?n panema nimi ei kuitenkaan ollut annettu miss??n pahaa eli halveksumista tarkoittavassa mieless?; oli tarkoitettu vaan nimi senmukainen, ett? se olisi soveltunut kuvaamaan miehen luonnetta ja toimintaa.
Useinkin onnistutaan tuommoisissa kyl?n panemissa nimiss? varsin sattuvasti ja niinp? t?ss?kin. H?n oli perheellinen mies ja asui perheens? kanssa omassa, pieness? torpassaan. H?n oli vahvaruumiinen ja ankara ty?mies, sill? h?n teki ty?t? kuin viisi. Pienen torppansa viljeli h?n pian rajoja my?ten niin tarkkaan, ettei tekem?t?nt? l?ytynyt niin paljoa, ett? olisi aidan varaseip??n tekem?tt?m?lle maalle voinut pist??.
Luonnollista oli, ettei semmoiselle ty?miehelle voinut torpassa kaikin ajoin ty?t? riitt??. Mutta h?n ei voinut ty?tt? olla. H?n haki sit? muualta ja sai. P?iv?l?iseksi h?n ei mielell??n ruvennut, vaan sit? halukkaammin teki h?n urakkat?it?. H?n ei katsonut oliko urakka edullinen muiden mielest? vai ei. Kun h?n vaan urakan sai, ryhtyi h?n heti siihen k?siksi. Usein hulluttelivat muut, kun h?n heid?n mielest??n niin halvalla otti vaikeita urakoita tehd?kseen, vaan siit? huoli Rouhu viisi. Mutta kun urakka oli p??ttynyt, oli Rouhu useinkin p??ssyt kahden, jopa kolmenkin miehen palkalle. Kyll? korpi huiskui, kun h?n oli siell? peltoa urakalla raivaamassa. Oliko h?nell? ty?paikka kivikkom?ell?, jossa h?nen oli peltoa teht?v?, lenteliv?t hyv?? vauhtia semmoiset korvet l?jihin, joita pari tavallista miest? sai punoa hyv?n aikaa. H?n oli verraton salvumies ja halonhakkuussa ei h?n l?yt?nyt vertaistansa. T?st? ty?kunnosta oli kyl? h?nt? ruvennut kutsumaan Rouhuksi, kun h?n rouhusi ja raivosi ty?paikallaan niinkuin r?meest? pystyyn noussut karhu.
Niin kaikessa isossa, karkeassa ja raskaassa ty?ss?, mutta mik??n k?sity?l?inen ei h?n ollut. Sill? h?nen kiireinen luonteensa ja v?kev? voimansa ei soveltunut pieneen ja keve??n ty?h?n. Jos h?n rupesi jotakin tekem??n, rouhusi h?n siin?kin ja kun ei h?nell? ollut mielen malttia miettim??n ja arvostelemaan, kuinka ja mink? verran joku heikko kohta kesti, s?rkyiv?t ne tavallisesti h?nen k?siins?, ennenkuin teht?v? kalu oli valmiinakaan.
Kun oli hyv?t vuodet, eli h?n pieness? torpassaan suuren perheens? kanssa niinkuin pellossa. Torppa oli hyv?ss? kunnossa ja kasvoi t?ydelt? ter??. Laillaan h?n k?ytti vuoroviljelyst?kin pienell? tilallaan, ettei maa v?syisi yht? lajia kasvaessaan. Niinp? h?n viljeli nauristakin, tuota kaikkein yhteist?