Pieni helmivyö | Page 2

huku siell? se, ei, vaikka se nyt m?t?nee,?mut suvi uus' kuni kirkastaa taas maita, se nousee?uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen p?in.
Ihminen, n?inp? se sunkin suhtasi on el?m?ss?s,?surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi k?yt,?vaikkapa vanhuuden lumi p??si ja partasi niett??,?hiljemmin suonesi ly?, jalkasi horjuen k?y.?Nuorra ja voimasi p?ivin? teit sin? miehen? ty?t?,?kasvopa karttunut sen nyt is?nmaallesi j??,?tuo is?nmaallesi j??, sek? j??pip? lapsesi hurskaat,?joidenka mielihin my?s kelvon ja kunnian loit.?Itse s? kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,?henkesi kuolematon kuoloa tunne tok' ei,?vaan valo uus' kuin kirkastaapi jo uusia maita,?uutena luomana my?s nouset sa taivaasen p?in.
_A. Oksanen_.
Tunnon rauha.
Ah, kell? puhdas tunto on?ja kalvamaton mieli,?jonk' ain' on retki polveton?ja laittamaton kieli,?jot' oikeast' ei luovuttaa,?ja v??r?n puoleen horjuttaa?voi vilpin vieh?tykset;
Sen silm? aina kirkas on?ja otsa puhdas hohtaa,?povess' on syd?n pelvoton,?jos kunka kumman kohtaa.?H?n on kuin nuori neitonen,?jokaisen mielitehtoinen,?vaikk' olkoon vanhus harmaa.
Kuin y?ksi maata painaksen?ja luojanansa luottaa,?h?n kummitusten, peikkojen?n?k?j' ei s?iky suotta,?vaan unittoman y?n lep???ja riemullisesti her???hyvien t?iden toimeen.
Jos korven sy?nt? yksin??n?h?n kolkkoakin kulkee,?tai meren aallot myrskyill??n?h?t??n jos h?nt? sulkee,?h?n h?mm?sty ei silloinkaan,?h?nell' on rauha rinnassaan?ja turva tunnossansa.
H?n kaunis on kuin kukkainen,?raitis kuin kev?taamu,?vaan omantunnon-vaivainen?se hoippuu niinkuin haamu,?ja p?iv?t sek? pitk?t y?t?sen entiset pahuuden ty?t?h?nt' aina ahdistavat.
_A. Oksanen_.
Kyn?lampi.
Pikku lampinen?hietalietteines,?joka rantoines?minun lapsuen?olit meren?n':?sua tervehd?n!
Kaarnalaivojan'?laskin laineilles.?sinun saattaakses?tuulen mukahan?maihin kaukaisiin,?merentakaisiin!
Taikka vallatoin?poikaparvessa?kes?n kuumalla?uida polskuroin?haaleiss' aalloissas?hietarannoillas.
Taikka kiitelin,?talven tultua,?j??si kannella?liukkain luistimin,?niinkuin iloinen?ilman leivonen.
Oi, ken muuttaa vois?viel? kerrankaan?lapsimaailmaan! --?Vaan se mennyt pois,?pois on polvekseen,?lapsuus rauhoineen!
_A. Oksanen_.
Laki ja Vapaus.
Laki kallis, viljavainen,?Luojan luoma taivahainen,?side yksi ylh?isille,?hyville ja halvimmille;?kansakunnat liit?t, laitat?vallattoman mielen taitat;?villit ihmist?ille ohjaat,?siveyden vallan pohjaat,?itsekk??n my?s valjun saatat?muistamahan is?nmaataan!
Kaikki, toivoin ty?st? riistan,?auttaat toinen toisiaan,?koetella kilvan, kiistan?saavat kaikki voimiaan.?Is?nt? ja palvelija?vapaudessa suojan saa,?kaikilla on varma sija?vastustella sortajaa.
Ty? on miehen kunnia,?viljan vaivann?hnyt saa;?Ruhtinaalle arvo antakaa,?arvo meille ty?mme vaivasta.
_Schiller'in "Kello"-laulusta -- A. Oksanen_.
Is?nmaani.
Jos minne kuljen, mist? l?hden,?t?? maani mulle kallis on,?ja kallis on se vaan sent?hden,?sen kansa kun niin armas on.?Sen kansa taas on armas siksi,?se maansa kun tek' kallihiksi?verell??n, k?rsimyksill??n.
Salomme vaikk' ois t?ynn? kultaa,?hopeita hyrsityis aaltomme;?vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa,?vaan konnan t?it' ois muistomme,?kansamme kulkis hylkyteit?, --?ah! silloin maamme varjo meit??kuin musta haamu vainoais.
Vaan nyt ei synkk?in syiden hallat?meit' is?in haudalta eroita,?ei taistelut, eik' ilkivallat?maasta armaasta vieroita,?niin korvet synk?t, kallioiset,?kuin laaksot, j?rvet tuhatmoiset --?kaikk' ovat kalliit, rakkahat.
Takana soitten, kallioissa?sai ?idit piilon lapsineen,?kun urhot kaatui taisteloissa,?tai voiton toivat armailleen.?Niin korpea kuin vainioita?luut is?in peitti, veri noita?kostutti kallis kaikkia.
Vakaana niinkuin vuoren sein??kansamme puolsi maatansa;?ei huikennellut niinkuin hein?,?s?ilytti pyh?t tapansa.?Parjatkoot tyhm?t, ett' t?? kansa?hylj?tty, halp' on tavoiltansa --?maan kalliin ostanut se on!
Muun riemun jos ken ry?st?is multa,?maan' armahan kun muistot j?is:?ne rinnassani voiman tulta?ja innon liekin viritt?is.?Oi urhoin kehto, is?nmaani!?Suojelkoon Herra armastani,?siunatkoon hautaa urhojen!
_J. H. Erkko_.
Kansalaislaulu.
Olet maamme, armahin Suomenmaa,?ihanuuksien ihmemaa.?Joka niemeen, notkohon saarelmaan?kodin tahtoisin nostattaa.
Kodin ymp?ri viljavat vainiot?kalarantoja kaunistais,?jalon kansan kuntoa laulelmat?yli aaltojen kuljettais.
Saisi kuulla maailma kummakseen?miten t??ll?kin taistellaan,?pyh?n, kauniin, oikean voitollen?ilojuhlina riemuitaan.
Kuinka kansa, pieni ja k?yh?kin,?edistyksellen uhria toi,?ihanteen, jalon aatteen alttariin?rovon viimeisen kantaa voi.
Kuinka uskaltaa sek? toivoa?t?m? kansa on tohtinut,?vaikka vallitsi n?lk?, kuolema,?valo maast' oli sammunut.
Tohti toivoa sek? voittaakin,?valon temmata soihdukseen;?omat laulunsa nostaa kuultaviin,?ihanimmaksi oppaakseen.
Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan?kuni kihlattu morsian.?Vapautta se h?iksens? valmistaa,?tulevaisuuden juhlahan.
Sit? varten kansa nyt kilvan k?y?is?nmaallensa uhraamaan,?valon liedell? nuoriso valmistuu?toivon-aikoja ohjaamaan.
Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,?satavuosia sortunut!?Kansa yksi on Suomessa, yhdellen?voiton-arpa on langennut.
Ty?h?n, ty?h?n yhten? kansana siis?rehellisehen, arvoisaan!?Saman maan, saman kansan onnellen?joka korsikin kannetaan.
Kuka kurja hylkien silm?ilee?suuriarvoinen alhempaan??Saman arvon, kunnian ansaitsee,?joka mies on paikallaan!
Kaikki, kaikk' yl?s yhten? miehen? nyt?Suomen onnea valvomaan!?Hetken ty? tuhatvuosihin vaikuttaa,?is?nmaahan ja maailmaan.
_J. H. Erkko_.
Laulu Vuoksella.
Mahtavasti,?voimakkaasti?Saimaan aallot vy?ryy Vuoksessa?Vuori nostaa poikiaan?veden voimaa kiusaamaan,?synnytellen salakaria.?Leikitenp? hyp?ht???niist? aalto kuohup??.?Mahtavasti,?voimakkaasti?Saimaan aallot vy?ryy Vuoksessa.
Virran raisun?mahti paisuu,?vuoren vastuksista vimmastuu.?J?ykk?p?isen kallion?kylki vastassa nyt on --?ahdistettu aalto rajustuu!?Kuohut uppiniskoissaan?eesp?in ty?nt?? toisiaan.?Mahtavasti,?voimakkaasti?Saimaan aallot vy?ryy Vuoksessa.
Aaltoin vimman?kiukkuisimman?tielt? s?rkyy voimat kallion:?kas, kuin ?hkym?h?n j???vuori jyrkk?, h?rk?p??,?syrjin katsoo virran voittohon.?Mets?, ??net?n kuin y?,?n?kee aaltoin ihmety?n.?Mahtavasti,?voimakkaasti?Saimaan aallot vy?ryy Vuoksessa.
Maalle sulle,?kiusatulle,?voitonvirtt? laulaa Imatra.?Saimaan aallot uneljaat?Vuoksessa on voimakkaat,?kalliot niit' ei voi kahlita.?Niinp' on kansa Suomenmaan?her?tty??n, noustuaan,?mahtavasti,?voimakkaasti?ilkivaltain muurit murtava.
_J. H. Erkko_.
Koululinna.
Nyt kova kuulkaa sotak?sky?ja selk??n ottakaatte v?sky?ja linnaan astukaa!?Se linna kyl?ss? on tuolla?m?en rintehell?, p?iv?n puolla,?hei, sinne astukaa!
Se Suomen kivist' on ja puista,?isien t?ist? siunatuista?se linna noussut on.?Ei tykkien ja luodin kauhu?sielt' uhkaa eik? ruudin sauhu,?tok' on se pelvoton.
On linnan muoto kirkas, jalo,?sen ikkunoista paistaa valo?ja mieli l?mp?inen.?Sen linnan uljas komentantti?on opettaja, ei kersantti, --?on koulu linnanen.
Siis kova kuulkaa sotak?sky?ja selk??n ottakaatte v?sky?ja kaikki tarpehet:?ne kyn?t, vihkot, muste, taulut?ja kirjat sek? Suomen laulut?ja olkaa urhoiset!
Ken kest?? linnan harjoitukset,?h?n suuret voiman ilmaukset?voi kerran osoittaa.?H?n n?ytt??, ett' on suomalainen?jokainen, vankka muuri vainen,?jot' ei voi kukistaa.
Jokainen oppii aikanansa,?ett' on my?s luotu Suomen kansa?aseeksi korkeimman.?Ja kukin yksityinen meist??ei syntynyt lie turhan eist?,?vaan syntyi valtahan:
Me itse?mme vallitsemme?edistykseen; mut orjaks' emme?suo Suomen henke?.?On maassa paljon murtuvaista,?mut mik? meiss' on suomalaista,?on aina s?ilyv?.
Siis, kaunis koululinna, loista?ja hengen velttoutta poista,?vapaiksi meit? tee!?Kun kukin meist? kohdastansa?on vapaa, silloin koko kansa?vapaana ty?skelee.
_J. H. Erkko_.
Kukat Pinciolla.
Ah, te kukat helmikuun,?kukat Pinciolla!?Suomehen jos voisin?teid?t tuoda, -- toisin,?ett? maamme pohjoinen?aina kantais kev?imen,?toisin tuoksun kiihke?n,?vuoren aina vehre?n, --?ah, te kukat helmikuun,?kukat Pinciolla!
Vaan te hennot kukkaset,?kukat Pinciolla,?ette kest? noita?pohjan taisteloita.?Kotianne varten vaan?synnyitte te kukkimaan.?Eih?n viiniryp?leet?pohjanmaille eksyneet,?eik? kukat helmikuun,?kukat Pinciolla.
Vaan jos