Pieni elämäntarina | Page 9

tanskankuninkaantippoja, joita tyrkytti kuin kiusanhenki, kunnes neiti Smarin raivostui ja talosta ajamisen uhalla kielsi Miinan tulemasta h?nen kammariinsa muulloin kuin soitettaessa ja silloinkin ilman pulloa!
Neiti Smarinilla oli pitk?t puheet itsekseen. Pastuurska Levon oli ollut oikeassa. Oikeassa vastoin kaikkea luuloa. Neiti Smarinilla oli k?dess? todistuskappale: Juhon kirje! Ja h?nt? suututti, ett? h?n oli h?vennyt ja punastunut Esterin katsetta ja ummistanut valvovan silm?ns?. Suututti, ett? h?n oli luullut olleensa liian ankara ja ehk? sill? saattaneensa Esterin muka vaaralliselle uskonhoureiden tielle. H?nt? h?vetti ajatellessaan, ett? h?n oli py?rinyt Esterin edess? kuin kananpojan hautonut hanhi, joka parastaan koettaa saadakseen sen veteen houkutelluksi. Mutta nyt h?n aikoikin panna toimeen uuden suunnitelman, ja se oli rautainen!
H?n ly? Esterin eteen Juhon kirjeen. Mik? t?m? on, hyv? neiti? Olkaa hyv? ja tulkitkaa minulle t?m? ep?selv? kirjoitus, kai ymm?rr?tte sen yht? hyvin kuin ep?selv?n puheenkin! Mutta tulkitkaa se tiet?en, ett? min? voin saada koko kirjeest? selv?n, niinkuin olen saanut nimest? ?Juho?, ja toisesta sanasta--?humalassa?!
H?n pudisti kirkkaaksi silm?lasinsa, asetti ne varmasti nen?lleen ja yritti l?htem??n Esterin kammariin. Mutta yht?kki? h?n pys?htyi.
Jos se ei olekaan ?humalassa?, vaan ?Jumalassa??
Mit? tehd?? Mit? tehd?!
Neiti Smarin parka! H?nell? oli t?h?n asti ollut pyk?l?t niin itselleen kuin muille selvill? kuin kymmenen sormeaan. Nyt h?n ne kymmenen sormea liitti ristiin ja suuntasi kirkastetut silm?lasit kattoon tunnustaen mit?tt?myytens?, kykenem?tt?myytens?.
Miina pisti p??ns? oven raosta.
?Neiti Esterin luona oli vieraana se Neitsy-Maria!?
Neiti Smarin luuli ett? pastuurska Levon yst?v?llisesti oli toimittanut tytt?rens? tulemaan Esterin luo kehoituksella ruveta seurustelemaan Esterin kanssa ja koettaa vaikuttaa h?neen hyv??. Ja kuin varmana pelastuksesta h?n huudahti riemastuneena:
?Rakastettava neiti Levon!?
?Neiti Levon?? sanoi Miina huiskauttaen halveksivasti k?tt??n. ?Kaikkipa sitten Neitsy-Marioita, kun riikinkukotkin!?
?No kukas sitten?? tiuskaisi neiti Smarin.
?Enh?n min? nime? muista, seh?n on tietty asia! Mutta se--kyll? neiti Smarin hoksaa. Eih?n t??ll? muita ole niin Neitsy-Marioita. Se jolla on tukka kammattu n?in poskia my?ten, se ylh?inen neiti, joka usein ajelee vaunuissa.?
Merkit olivat selv?t, vaan neiti Smarin kysyi sellaisella H?nell?, kuin Miina olisi hullutuksia puhunut:
?Neiti Holmako??
?No juuri justiin!?
Esterin luona kaikkialla harvinainen neiti Holma, joka valitsi toverinsa kuin neulalla? Niihin kaikkien ihmeeksi ei itse Levonilla ollut viel? kunnia kuulua. Ja Esteri, h?nen tiet??kseen, ei ollut neiti Holmalle hyv?np?iv?ntuttukaan. Mahdotonta!
?Neiti Holma on hakenut ompelijatarta, joka asuu toisella puolen porttia?, sanoi neiti Smarin.
?Saattoipa olla sill?kin asialla?, my?nsi Miina ja lis?si: ?Mutta vieraana h?n oli neiti Esterill? ja niin neiti Esteri? pussasi ett? oikein.?
Esteri tuli neiti Smarinin kammariin tuulenpuuskana, sieppasi silm?lasit t?din silmilt? ja viskasi ne rapisten menem??n, istutti h?net sohvaan itse istuen viereen. H?nen poskensa hehkuivat ja silm?ns? paloivat. Neiti Smarin katsoi aivan kuin ei olisi tuntenut h?nt? eik? kuullut, mit? h?n kertoi. Mutta h?nen pienet, punaiset silm?ns? venyiv?t suuriksi renkaiksi ja otsansa kapeni kahdeksi viiruksi, kun h?n kuuli neiti Holmalla olleen asianaan tuoda terveiset ?idilt??n, ett? ?itins? olisi mieliss??n saadessaan tutustua Esteriin. Se meni yli kaiken ymm?rryksen, ett? itse ylh?inen konsulinna Holma erityisesti kutsuttaa Esterin luokseen. Tunnettu asia kyll? oli, ett? h?n kutsutti luokseen taiteilijoita ja muita merkillisyyksi?, joita sattui k?ym??n paikkakunnalla, ja silloin t?ll?in jonkun edustavista ty?miehist?, joskus jonkun lahkolaissaarnaajankin. Mutta...?
?Min? sanon teille, t?ti, vaan se on salaisuus!? Esteri katsoi neiti Smarinia silmiin kuin vannottaen. Sitten h?n painoi p??ns? p?yt??n ja sanoi:
?Se ylioppilas, se Lauri--h?n on minun kanssani kihloissa.?
Neiti Smarin veti ja puhalsi henke? nipistettyjen huultensa v?litse aivan kuin olisi koettanut vihelt??, vaan siit? kehittyikin valtava itku.
Sill? aikaa kuin Esteri oli Holmalla, neiti Smarin istui leve?ss?, hiljaa keinuvassa kiikkutuolissa ihmetellen yh? t?t? tapausta, joka tuntui uskomattomalta, vaikka h?n itse Esterin pyynn?st? oli ollut Esteri? saattamassa konsuli Holmalle eteiseen saakka ja Esterin pakottamalla seisonut h?nen vieress??n, kunnes h?n soitti ovikelloa, ja tultiin avaamaan ovi.
Sellainen onni Esterille!
Miina tuli kammariin kouransilm?ss? pullo ja itkien moitti ihmisten uskottomuutta. Neiti Smarin anteeksi pyyt?en p?iv?llist? kiivastumistaan lohduttaen vakuutti, ett? h?n aivan t?ydellisesti uskoi Miinan l??kkeet hyviksi ja auttaviksi, mutta h?n on nyt aivan terve. Miina tuippasi kourastaan pullon neiti Smarinille ja sanoi k?skev?sti:
?No koettakaa saada neiti Esteri ottamaan n?it?!?
?Esteri??
Miina selitti, ett? ovikelloa oli soitettu kuin hengen edest?. H?n oli mennyt avaamaan, siell? oli neiti Esteri, joka oli ryn?nnyt huoneeseensa p??llysvaatteineen p?ivineen niin kuin ulkoa tuli ja--
?Herra siunaa!? ja joutumatta kuuntelemaan enemp?? neiti Smarin sy?ksyi Esterin kammariin.
Esteri makasi sohvalla ja itki. Neiti Smarinin h?t?ileviin kysymyksiin h?n vastasi kieltelevill? liikkeill? ja sai viimein sanotuksi:
?Odottakaa v?h?n.?
Neiti Smarin istahti syrj??n, ajatellen mahdollisia ja mahdottomiakin.
Esteri viimein nousi istumaan ja kutsui t?din viereens? sohvalle. ?Alussa oli hyvin hauska?, sanoi h?n. ?Mutta sitten tuli konsulinna, t?ti Holma.?
Neiti Smarin oli ihmeiss??n. Konsulinna Holma oli tosin kaupunkilaisille suuri arvoitus. H?n ei k?ynyt vieraissa eik? pit?nyt kotonaan vieraspitoja eik? h?nell? ollut erityisi? yst?vi?. Ei tiedetty varmuudella onko h?n uskonnollinen vai uskoton, ei tiedetty oliko h?n miesvainajansa kanssa ollut hyviss? vai huonoissa v?leiss?. Huhuiltiin niin ja huhuiltiin n?in. Mutta kunnioituksella ja suurella ihastuksella puhuivat h?nest? aina h?nen lastensa valitut toverit, jotka siell? k?viv?t kuin kotonaan ja joitten seurassa konsulinna oli sieluna.
?Minulla oli kuin hirve? h?t? ja itku kurkussa?, jatkoi Esteri. ?Heitt?ydyin iloiseksi ja vallattomaksi, kerroin toisen hassun jutun toisensa