Pieni elämäntarina

眦
Pieni el?m?ntarina

The Project Gutenberg EBook of Pieni el?m?ntarina, by Teuvo Pakkala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Pieni el?m?ntarina
Author: Teuvo Pakkala
Release Date: July 25, 2004 [EBook #13023]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI EL?M?NTARINA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

PIENI EL?M?NTARINA
Kirj.
Teuvo Pakkala
1902.

I
Esteri Kalm.
Forstmestari Kalmin tyt?r ensimm?isest? avioliitosta. Muutaman vuorokauden vanhana h?n oli j??nyt ?idist??n imett?j?n hoitoon, ja uuden forstmestarinnan taloon tullessa h?nell? oli pahimmoilleen ?ly? vieroa vierasta, kirkuen kurkun t?ydelt?, kun v?h?nkin l?hemm?ksi vietiin. Ik?ns? lis??ntyess? ja pikku siskon saatuaan h?n siirtyi toisen palvelijan huostasta toisen huostaan. Is? ja ?iti olivat vain sanoja opetetussa iltarukouksessa, jonka p??lle h?n supatteli hiljaa oman pienen j?rkens? mukaan anoen Jumalalta renki Juholle uuden kielen, jolla h?n voisi puhua oikein, ja milloin mit?kin hyv??. Harva se kerta ettei h?n muistanut forstmestaria, jota Juhokin pelk?si, ja jolle uhattiin sanoa aina kun Esteri teki jotakin pahaa. H?n silloin vakavana odotti, ett? forstmestari tulee ja sivaltelee h?nt? ruoskalla niinkuin kerran renkipoikaa, joka oli repinyt hevosen suun verille. Ja Esteri rukoili pel?tylle forstmestarille Jumalalta paljon: uudet saappaat, joissa on punaista nahkaa varrensuissa niinkuin pehtorilla, hyv?? lehtitupakkaa ja viisi markkaa rahaa ja ... ja...
Sitten h?n kerran lastenkamarissa yksin ollessaan teki mielest??n kauhean vahingon, ja kun ei ollut ket??n, joka olisi aikonut menn? forstmestarille sanomaan, niin itse l?hti:
?Forstmestari! Nyt teki Esteri viimeisen kumman!?
?Mink? Esteri nyt teki??
Alta kulmainsa katsoi ja jylh?ll? ??nell? vastasi kuin olisi murhan tehnyt:
?S?rki potin!? ?Voi sinua forstmestarin pikku tyhm? tytt? raukka!?
Forstmestari heitti pikku tyhm?n tytt?raukan korkealle ilmaan ja laski huulilleen. Raukkaansa oli usein ajatellut. Varsinkin matkoilla ollessa oli ik?v? ja s??li ja onnettomuuden pelko. Kotia tultuaan kuitenkin aina unohtui, kun kaikki oli kuin ennenkin. Joskus yht?kki? her?si halu l?hte? hakemaan Esteri ja omistaa h?nelle joku hetki, mutta takertui v?lill? muuhun: forstmestarinna antoi h?nelle pienen Paulin hypitelt?v?ksi tahi Margaretha vangitsi h?net. Nyt kun sattuivat pahki toisiinsa, meni forstmestarilta koko pitk? ilta. Ja ettei h?n seuraavana p?iv?n? saanut hevoskuormittain kaikenlaista rihkamatavaraa ei ollut Esterin syy, vaan taivaan herran, joka on niin huono toimittamaan tilauksia. Mutta forstmestarille oli kylliksi pienest? tyhm?st? tytt?raukasta, joka anasti h?nen kammarinsa alituiseksi asuinsijakseen ja h?nen polvensa istuimekseen. Ja milloin forstmestari rauhansa vuoksi karkoitti h?net kammaristaan, niin tapasi h?net kuin odottavan koiran ovensa edest?. Forstmestarinnan t?ytyi ruveta tungettelijaa torjumaan. T?t? poliisivoimaa vastaan Esteri taisteli kynsin hampain ja t?ysin kurkuin.
?Forstmestari on minun!?
Mutta siit? kiivastui Margaretha, ja heid?n v?lill??n syntyi riita, joka p??ttyi verisesti, kun Esteri iski Margarethaa palikalla p??h?n. Forstmestarinna rankaisi julmuria ja kielsi h?nt? menem?st? forstmestarin kammariin sin? iltana edes hyv?? y?t? sanomaan. Esteri m??r?si taivaasta suuren kiven pudotettavaksi forstmestarinnan p??h?n. Se putosi seuraavana p?iv?n?.
Oli pidot. Piha oli t?ynn? hevosia, huoneet ihmisi?. Esteri? pirtiss? pist?ytyess??n puhuteltiin siev?ksi uudessa puvussaan. Sanottiin h?nt? vainajan n?k?iseksi. Ja kaikki yhtyiv?t yhdest? suusta ylist?m??n vainajaa. Yksin ruotivaarikin hilausi s?ngyst??n penkille istumaan ja muisteli nuorta kaunista, ylh?ist? vainajaa, joka jokaisen huomasi ja jolla oli sana kaikille, hyv? syd?mellinen sana, kirkas ja l?mp?inen, ja jonka naurukin oli kuin ensim?isen leivon laulu kev??n taivaalta... Kun Esteri pirtist? sis?lle juoksi, olivat kaikki vieraat salissa koolla, suuri katettu ruokap?yt? keskilattialla, p?yd?n p??ss? forstmestarinna k?det ristiss? ja silm?t ummessa. Kesken hiljaisen ja harras??nisen rukouksen kajahti toisesta p??st? p?yt?? lapsen ??ni:
?Eri ihminen oli se vainaja kuin t?m? nykyinen forstmestarinna!?
Forstmestarinna sairasti s?ngyn omana viikon p?iv?t. Esteri kitui yksin?isyyden tyrm?ss?, jonka sein?t olivat ankarain m??r?ysten paksua kankea ja johon h?net oli sulkenut forstmestari--se joka renkipoikaa oli ruoskinut.
Esteri kitui vuosia, viel? kun koko asia oli unohtunut. H?n piiloutui aina syrj?isimp??n soppeen ja katseli sielt?, kun Margaretha ja Pauli hyv?iliv?t forstmestaria mielin m??rin. Jos forstmestari sattui silm??m??n sinnep?in, hiipi Esteri pois ja l?ydettiin milloin mihinkin p?in nukahtaneena. Ja kun forstmestari tuli matkoilta ja kaikki muut riensiv?t h?nt? vastaan riemulla, katseli Esteri ikkunaverhojen takaa ja toisten sis??n tultua meni salaa hyv?ilem??n forstmestarin turkkia tai sadetakkia, syleillen ja suudellen.
Kerran forstmestari juuri matkalta tultuaan ja istuessaan salissa muun perheen piiritt?m?n? kyseli Esteri?.
Herra Jumala! ja ennen kuin itse tiesik??n oli Esteri lastenkammarissa muutaman s?ngyn alla.
Forstmestari tuli kammariin lapsijoukon seuraamana. Esteri kuuli heid?n puheensa ja n?ki heid?n jalkansa. Syd?n l?i, Herra siunaa miten se l?i! Ne l?yt?v?t h?net t??lt?, suuren tyt?n. Jo pit?? olla tyhm?. Auta Jumala t?m? kerta!
Forstmestari l?hti. H?n haki Esteri?. Viime matkalla oli yht?kki? johtunut mieleens?, ettei h?n ollut Esterin kuullut kertaakaan nauravan. Se oli ihmeellist?, ja ?itivainajansa oli iloinen kuin peippo.
Tapasivat toisensa vasta illalla. Esteri oli koettanut tulla saliin huomaamatta, melkein kuin varkain.
?Miss? sin? olet ollut??
Esteri punastui korvia my?ten, vastasi hiljaa ja arasti:
?Lastenkammarissa.?
Se ei ollut totta, tiesiv?t kaikki Paulista alkaen! Ja Forstmestari vihasi valhetta vihasi niin, ett? pienikin seikka sai h?net raivostumaan. H?n rynt?si tuoliltaan.
?Esteri! Katso silmiin!?
Esteri katsoi silmiin, vaan oli kuin kuuromykk?.
?Vastaa!? jyr?hti forstmestarin ??ni ja