Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto | Page 9

harrastuksen» rinnalla ole mikään
minkään arvoista.
ELISABETH. Jussi, elä puhu noin!
HANNA. Puhtaaksikirjoitusta minä myöskin voisin toimittaa.
ELISABETH. Siitäkään ei suurta etua olisi.
HANNA. Eikö minulle sitte aukeaisi mitään mahdollisuutta?--Eikö milloinkaan?
ELISABETH. Rakas lappi!
JUSSI. Elä ole pahoillasi, Hanna. Kyllä minä pidän sinusta huolen.
HANNA. Hyvä Jussi! Sinulla on tarpeeksi huolta vielä omasta tulevaisuudestasi.
JUSSI. Yksi vuosi enää jäljellä, eikö niin?
ELISABETH. Yksi vuosi.
JUSSI. Sinä tulet lopettamaan jatko-opiston, luota siihen. Minä kustannan, minä hankin
rahoja.
HANNA. Kuuleeko mamma, kuinka hyväsydäminen hän on?
JUSSI. Puhu siinä nyt hyvistä sydämistä!
ELISABETH. Mutta millä sinä, Jussiseni, rahoja hankkisit, paremmin kuin Hannakaan?
JUSSI. Työlläni. Sepä kumma, ettei tänlainen mies maailmassa työtä löytäisi.
HANNA (laskee kätensä hänen kaulalleen). Minäpä en ota sinun rahojasi. Jonkun keinon
vielä keksin, millä itse pystyn ansaitsemaan.
JUSSI. Sinä otat, ja sillä hyvä.

HANNA. Mutta enpäs ota,--enpäs.--Sinä rakas, herttainen veli!
JUSSI. Elä nyt ole lapsellinen.--No niin, kas niin! Teillä aina pitää oleman niitä tunteita.
MAIJU (ruokasalista). Martha--ottaa pian pois pelliltä loput! Elkää antako palaa! (Tulee
juosten, peparkaakku-talrikki kädessä, valkoinen esiliina edessä, hihat ylöskäärittynä.)
Hihei! Lämpimäisiä,-- peparkaakkuja! Missä herra Rastas? (Huutaa takaisin ruokasaliin.)
Martha, juoskaa sanomaan, että herra Rastas tulisi tänne heti paikalla. Kiireimmän
kautta!--ei aloteta kestiä, ennenkuin hänkin tulee.--Mutta katsella saatte: Jussi, käännä
silmäsi tänne'--ovatko kauniita? Tekeekö mielesi?
JUSSI. Tuohan maistaa yksi.
MAIJU. Ei vielä, hyvä herra. »Snälla barn bruka vänta.»--Mammalle annetaan jo
edeltäpäin, jos mamma tahtoo, ei muille.
ELISABETH. Mammakin malttaa odottaa.
TEUVO (tulee oikealta).
MAIJU. Joutukaa, joutukaa, herra Rastas! Täällä on suuret peparkaakku-kestit. Istukaa
tuonne ja odottakaa. Nyt ne alkavat. Mammalle ensin. Mamma saa ottaa kaksi.
ELISABETH. Kiitos, minä tyydyn yhteen.--
MAIJU. Sitten tulee Hannan vuoro.
HANNA. Kuinka monta?
MAIJU. Yksi vaan!--Herra Rastas, olkaa niin hyvä!
TEUVO. Kiitoksia! Ka' nehän ovat ihan lämpöisiä vielä.
MAIJU. Juur'ikään uunista otetuita.--Jussi, sinä,--hyi, tuota veijaria, kun sieppasi
kaksi.--Noo, mitä mamma sanoo? Ovatko hyviä?
ELISABETH. Ei sovi moittia.
TEUVO.. Nämä ovat vallan mainioita.
MAIJU. Niin, enkös osaa leipoa, minä? ja kun niitä tuli vielä niin paljon, likemmä
kaksisataa, tietääkö mamma. Pellit eivät tahtoneet riittää mitenkään. Semmoinen siunaus
oli sillä taikinalla.--Ja, arvaatteko, mistä se tuli?
HANNA. Noo?
MAIJU. Kun tein taikoja! Pyöritin ruukkua yhdeksän kertaa myötäpäivää ja luin
vispatessani. kolmasti »Isä meidän».
ELISABETH. Mutta Maiju!
MAIJU. Kas niin, onko sekin paha, että lukee »Isä meidän»? Tuossa se nyt nähdään.
Teinpä niin tai näin, minua aina torutaan. Olkoon, sama se! En lue enää tuon koommin
sitä rukousta.
HANNA. Kuinka silloin käy peparkaakkujen?
MAIJU (ottaa pallonsa esille). Käyköön kuinka hyvänsä, minä vähät! Koska minun ei
kerran anneta--Hanna, tule leikkimään kammaripeliä.
HANNA (siirtyy lähemmäksi). En minä osaa.
MAIJU. Pian sen opit. Katsele, kun minä heitän.
ELISABETH. Taas!
MAIJU. Sitten tulee Hannan vuoro.
MAIJU. Taas, mamma! Pikkuruisen vaan. Olenhan minä ollut niin ahkera tänään.--Näes
nyt, Hanna. Ensin otetaan näin: yksi, kaksi, kolme. Ja sitten tulee tämä: yksi, kaksi,
kolme. Sitten yksi, kaksi, jne.
JUSSI. Kuule, Teuvo! Mitä se oli kuin sinä matkalla puhuit »Nuoresta Suomesta»? Etkö
sanonut, että tarvitsevat lisävoimia toimitukseen? Keneltä sen kuulit?

TEUVO. Heiltä itseltään, »Nuoren Suomen» miehiltä.
JUSSI. Milloinka?
TEUVO. Aivan hiljan. Siinä juuri lähtiessäni.
JUSSI. Ottaisivatkohan minut? Mitä luulet?
TEUVO. Sinut? No, tietysti ottaisivat mielellä hyvällä, siitä olen ihan patentti.
JUSSI. Mutta jospa ovat jo saaneet.
TEUVO. Niin ottaisivat sittenkin. On sinun kynäsi jo siksi tunnettu. Tahdotkos muuten,
niin laitan heti sähkösanoman ja kysyn?
JUSSI. Laita!--Laitapas tosiaankin!
MAIJU (keskeyttää pallonlyönnin) Varro! Kuunnellaan mitä nuo puhuvat. (Kuuntelee,
kädet ja pallo selän takana.)
JUSSI. Niin saan sen asian selville heti.
ELISABETH. Rupeisitko sitten kumminkin sanomalehden toimitukseen, Jussi? Ja äsken
papalle niin jyrkästi kielsit.
JUSSI. Mutta tämähän on vallan toista, mamma. »Nuori Suomi» on vapaamielinen. Siinä
saan kirjoittaa aivan oman vakuutukseni mukaan. Katsella asioita omalta kannaltani. Ei,
tämä on tykkänään toista!
ELISABETH. Vapaamielinen, sanot? Se on sitten niitä lehtiä, joita pappa juuri vastustaa?
Niitä epäkristillisiä?
JUSSI. Ei, mamma pelkää suotta. Ei se itse asiassa ole enemmän »epäkristillinen» kuin
»Aamuruskokaan». Eroitus on vaan siinä, ettei se pidä kristillisyyttä keppihevosenaan.
ELISABETH. Mutta, rakas lapsi, kun ne papan mielestä kumminkin ovat vaarallisia.
JUSSI. Niin, minkä minä sille voin? Minun mielestäni taas hänen kannattamansa lehdet
ovat vaarallisia siinä, että ne ihmisiä tyhmentävät. Eivät anna heidän vapaasti harjoittaa
ajatuskykyään, vaan sotkevat pois entisenkin.
ELISABETH. Ja mitä seuraa, jos te papan kanssa joudutte vastakkaisiin lehtiin?
HANNA. Elä päätä vielä, Jussi! Mieti huomiseen.
JUSSI. Ei se miettimisestä parane. Tässä on mennyt aikaa hukkaan jo liiaksikin, nyt
ruvetaan työhön. Oikein innolla. Ja oma minun asiani, ei siinä kysytä lupaa keneltäkään.
MAIJU (näpäyttää sormiaan.) Hyvä, hyvä! Juuri niin minäkin ajattelen. (Pyörähyttää
ympäri ja heittää pari kertaa palloa ilmaan.) Juuri niin minäkin ajattelen.
TEUVO. Minä siis menen.
JUSSI. Mitä pikimmin.
TEUVO (menee eteiseen, josta samassa laskee kirjapainon pojan sisään). Ylioppilas
Valtaria? Käy sisään.--Jussi, täällä eräs poika sinua hakee.
JUSSI. Mikä asia?
POIKA. Pastori käski teitä tulemaan kirjapainoon nyt heti. Siellä on »Aamuruskon»
toimittajat, ja ne tahtoisivat teitä tavata.
JUSSI. Minua? Mitä ne minusta?
POIKA. En tiedä. Pastori ei sanonut