Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto | Page 9

Vapaamielinen, sanot? Se on sitten niit? lehti?, joita pappa juuri vastustaa? Niit? ep?kristillisi??
JUSSI. Ei, mamma pelk?? suotta. Ei se itse asiassa ole enemm?n ?ep?kristillinen? kuin ?Aamuruskokaan?. Eroitus on vaan siin?, ettei se pid? kristillisyytt? keppihevosenaan.
ELISABETH. Mutta, rakas lapsi, kun ne papan mielest? kumminkin ovat vaarallisia.
JUSSI. Niin, mink? min? sille voin? Minun mielest?ni taas h?nen kannattamansa lehdet ovat vaarallisia siin?, ett? ne ihmisi? tyhment?v?t. Eiv?t anna heid?n vapaasti harjoittaa ajatuskyky??n, vaan sotkevat pois entisenkin.
ELISABETH. Ja mit? seuraa, jos te papan kanssa joudutte vastakkaisiin lehtiin?
HANNA. El? p??t? viel?, Jussi! Mieti huomiseen.
JUSSI. Ei se miettimisest? parane. T?ss? on mennyt aikaa hukkaan jo liiaksikin, nyt ruvetaan ty?h?n. Oikein innolla. Ja oma minun asiani, ei siin? kysyt? lupaa kenelt?k??n.
MAIJU (n?p?ytt?? sormiaan.) Hyv?, hyv?! Juuri niin min?kin ajattelen. (Py?r?hytt?? ymp?ri ja heitt?? pari kertaa palloa ilmaan.) Juuri niin min?kin ajattelen.
TEUVO. Min? siis menen.
JUSSI. Mit? pikimmin.
TEUVO (menee eteiseen, josta samassa laskee kirjapainon pojan sis??n). Ylioppilas Valtaria? K?y sis??n.--Jussi, t??ll? er?s poika sinua hakee.
JUSSI. Mik? asia?
POIKA. Pastori k?ski teit? tulemaan kirjapainoon nyt heti. Siell? on ?Aamuruskon? toimittajat, ja ne tahtoisivat teit? tavata.
JUSSI. Minua? Mit? ne minusta?
POIKA. En tied?. Pastori ei sanonut muuta.
JUSSI. ?Aamuruskon? toimittajat? Kyll? en l?hde.
ELISABETH. Et l?hde?--Vaikka pappa laittoi hakemaan?
JUSSI. Siell? syntyisi meille kiistaa, mamma, vieraiden ihmisten kuullen. Ja mit? siell? teen, kun en kumminkaan aijo ruveta heid?n lehteens??
ELISABETH. Jospa sent??n k?visit edes ilmoittamassa?
JUSSI. Min? kirjoitan ennemmin. (Rep?isee noteskirjastaan lehden, johon kirjoittaa, antaa sen pojalle.) Vie t?m? is?lleni. (Poika menee.)
ELISABETH. Mitenk? kirjoitit, Jussi?
JUSSI. Suoraan vaan, niinkuin asia on.
ELISABETH. Senkin, ett? olet tarjoutunut ?Nuoreen Suomeen??
JUSSI. Sen my?s.
ELISABETH (puoli??neen). Mit? t?st? tulee!
HANNA. Sinulle aukeaa lavea ty?ala, Jussi, sanomalehden toimittajana.
JUSSI. Niin, eik? totta? Nykyisen? murreaikana varsinkin, kun joka haaralla vaaditaan uudistusta, ja syv??, perinpohjaista uudistusta.
HANNA. Miekkoinen! Nyt p??set tiet?m??n, mit? el?m? on.
JUSSI. Toisella k?dell??n saa heiluttaa miekkaa, toisella rakentaa.
MAIJU. Niinkuin Israelin lapset Jerusalemissa Nehemian aikaan.
JUSSI. Sattuva vertaus.
MAIJU. Onpa se sukkelaa! Jestapoo!
ELISABETH. No, Maiju!
MAIJU., Enh?n min? sanonut kuin jestapoo. Onko se nyt mit? vaarallista?--jos mamma tiet?isi yhden asian, niin mammakin sanoisi jestapoo.
ELISABETH. Yhden asian?
MAIJU. Joka on niin viisasta, niin ??rett?m?n viisasta! Ja jota ei tied? kukaan muu paitsi Hanna ja min?. El? virka mit??n, Hanna.--?Tyst, tyst, lilla r?tta, katten s?ker efter dig.? (Heittelee palloaan.) El? hiisku, hiirulainen, katti...
JUSSI. Sano minulle!
MAIJU. E--oho! Vai min? sanoisin En--en, en, vaikka mik? olisi. El? luulekaan! (Heittelee palloa ja hyr?ilee.) ?Jyrk?n vuoren rinnassa niit? kauniita kukkia kasvaa. Kahden nuoren rakkaus se palaa niinkuin rasva--?
JUSSI. Kuule, ket? se koskee?
MAIJU. Minua! Ei ket??n muuta kuin minua.--Niin, koskee se vainen teaatteriakin--ja yleis??--ja suomalaista taidetta--
JUSSI. No, min? jo arvaan. Sin? kai aijot n?yttelij?ksi.
MAIJU. Hyi, Jussi, kuinka sin? olet ilke?.
HANNA. Siin? oli! Nyt on salaisuutesi ilmi.
MAIJU. Ett? sin? saatat olla, Jussi, niin hirmuisen paha.
JUSSI. Minunko syykseni sen panet? Itseh?n sin? ilmoitit.
MAIJU. Kukaan muu ei olisi hoksannut--
ELISABETH. El? rupea hulluttelemaan, hyv? lapsi. Meill? on kyll?ksi tosissakin.
MAIJU. Ei se ole hulluttelemista, mamma. Saan min? seurata taipumuksiani yht? hyvin kuin Jussikin.
ELISABETH. Sin? olet lapsi, mit? sin? viel? ymm?rr?t taipumuksistasi.
MAIJU (puoli-itkussa). Niin, tuossa se taas on! Nyt mamma taas sanoo minua lapseksi. Mutta antaahan olla, viel? min? n?yt?n--
HANNA. Hiljaa, pappa tulee--
MAIJU. Elk?? edes virkkako mit??n papalle. Etteh?n virka?--Mamma, rakas, kulta--(Pakenee oikeaan samassa kuin Pastori tulee eteisest?.)
PASTORI. Jussi, t?m? ei ikin? voi olla sinulta t?ytt? totta.
JUSSI. On, is?.
PASTORI. Mutta sin? et tied?, mit? teet. Et ole punninnut asiaa.
JUSSI. Se on niin selv? itsest?ns?, ettei sit? tarvitse j?rin paljon punnita.
PASTORI (katsoo kelloaan). Eth?n ole viel? kirjoittanut?
JUSSI. En ole kirjoittanut, vaan pyysin Rastasta l?hett?m??n s?hk?sanoman. H?n on siell? parast'aikaa.
PASTORI. Epuuta! Laita toinen s?hk?sanoma heti j?ljess?, jossa peruutat tarjouksesi.
JUSSI. En min? sit? tee, is?, en miss??n tapauksessa.
PASTORI (pyyhkii otsaansa). Tunnetko sin?, mink? hengen lapsia ?Nuori Suomi? on? Oletko tarkoin seurannut sit? lehte??
JUSSI. Olen, tietysti. En siihen muuten niin halusta pyrkisik??n.
PASTORI. Ja sin? my?skin k?sit?t sen tarkoitusper?t?
JUSSI. T?ydellisesti. ?Nuori Suomi? on vapaamielinen ja harrastaa edistyst?.
PASTORI. Niin--edistyst? pahassa. Edistyst? sill? tiell?, joka kadotukseen vie.
HANNA. Ei, pappa--
PASTORI. Edistyst?, sanon min?, sill? tiell?, joka kadotukseen vie. Min? ne tunnen, nuo alasrepiv?t, hajoittavat pyrinn?t. Ei ole ensi kertaa, kun ihmishenki tekee kapinaa Jumalaa vastaan. Hylk?? h?nen auktoriteettinsa ja asettaa sijaan oman lyhyen ajatuksensa, joka ei ulotu hetke? kauvemmaksi, maan multaa ylemm?ksi, saatikka ett? se pystyisi k?sitt?m??n ijankaikkista, ilmoitettua totuutta.
JUSSI. Papan mielest? pit?isi aina vaan sokeasti uskoa, mit? tyrkytet??n, ei k?ytt?? ajatusta eik? j?rke?. Mihin ihmiskunta viimein joutuisi sill? tavoin? Hukkuisi varmaan omaan tyhmyyteens?.
PASTORI. Sen se tekee, jos sanan valon hylk?? ja heitt?ytyy oman pimitetyn j?rkens? nojaan. Tied?tk?, mink?lainen se viett?v? pinta on, jolla poloinen silloin py?rii? Min? selit?n sen sinulle lyhyiss? piirteiss?.
JUSSI. Olenhan kuullut tuon kaiken jo lapsuudesta saakka.
PASTORI. Ihmisellinen ajatus kun on asetettu Jumalan auktoriteetin sijaan, seuraa siit? tahdon vapaus. Mutta ihmisen tahto on paha hamasta lapsuudesta, sen vuoksi ei tahdon vapaus ole muuta kuin rajattoman itsekk?isyyden vallalle p??semist?. Ja niin ilmestyy kaikkien sota kaikkia vastaan. Jumalan maailmanj?rjestys kumotaan, yhteiskunnalliset lait ja asetukset eiv?t en?? merkitse mit??n, jok'ainoa ihminen pyrkii yl?s kukkuloille, ei tyydy kukaan laaksossa olemaan.
JUSSI. Mit? pahaa siin?, kun se