Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto | Page 5

oikein tied?, mit? n?m? vastatulleet sanovat. Jaksavatko he matkan j?ljest?--?
NEITI VUORIO. Aina sit? jaksaa, kun vaan on halua.--Mit? arvelet, Hanna?
HANNA. Jos mamma tahtoo--
MAIJU. Hanna--se on vaan pakana-yhdistyksen ompelu-ilta--(hiljaa nyk?isten h?nt?). Ei menn?, el? lupaa!
ROUVA SAVéN.--Ei ?pakana-yhdistyksen?, Maiju, vaan ?l?hetys-seuran?.
MAIJU. Niin, niin, ?l?hetys-seuran?,--jossa pakanain lapsille ommellaan vaatteita--(hiljaa) kiell?, Jumalan luoma--kiell?!
ROUVA SAVéN. Niin, siell? ommellaan vaatteita noille alastomille raukoille, jotka saavat kasvaa kuin mets?n pedot, ilman hoitoa, ilman kasvatusta, kaukana kristillisten ihmisten parista.
NEITI VUORIO. Villien keskess?, joilta oppivat vaan raakuutta ja kaikkea pahaa, etteiv?t ymm?rr?, poloiset, h?vet? edes alastomuuttaankaan. Eik? se ole kauheata?
ROUVA SAVéN. Me olemme koettaneet t?ll?kin seudulla her?tt?? s??li? heit? kohtaan ja pastorin avulla olemme arvon saaneet ompeluseuran kokoon. Siin? on nyt viisikymment? j?sent?, kaikki hartaita kristityit?, jotka mielell??n uhraavat aikansa ja voimansa rakkauden t?iss?.
NEITI VUORIO. Onhan meill? paljon yst?vi?,--jos toiselta puolen on paljon vastustajiakin, jotka eiv?t muuta tee kuin pilkkaavat ja ivaavat meid?n harrastuksiamme yksin julkisuudessakin.
HANNA. Ketk? on niin pahoja?
MAIJU. Niin--ketk?h?n ne ovat niin pahoja?
ELISABETH. Ei tarvitse heist? v?litt??.
ROUVA SAVéN. Ei, tietysti. Ilolla k?rsimme t??ll? h?v?istyst? Herramme t?hden. Se on kunniamme. Ja tulevassa el?m?ss? siit? palkan saavutamme.
NEITI VUORIO. Se vaan on surullista, ett? l?ytyy ihmisi?, jotka ovat niin paatuneita--
MAIJU. Ett? panettelevat ja juoruavat--
ELISABETH. Kuinka p??t?mme sitten? L?hdemmek? vai ei?
MAIJU. Ei!--Ei l?hdet?. Hannakin n?ytt?? niin v?syneelt?.
HANNA. Jospa sent??n l?htisimme, niin saisimme n?hd? pappaa v?h?n pikemmin. H?n varmaan menee ?Aamuruskon? toimistosta sinne suoraan?
ELISABETH. Niin luulen. Ja mielell??n h?n soisi meid?n olevan siell?.
HANNA. Niin, emmek?h?n sitten--
MAIJU. Kuullaan ensin, mamma, mit? Jussikin sanoo ja herra Rastas.
ELISABETH. Ehk? menet kutsumaan heit? t?nne.
MAIJU Kyll?!--Mutta elk?? p??tt?k? mit??n sill'aikaa. (H?n juoksee ruokasaliin.)
ROUVA SAVéN. Kuinka hauskaa, jos tulisitte sinne kaikki. Nuoret ovat meit? t?h?n saakka ylip??t??n karttaneet--mik? siihen lienee syyn??
NEITI VUORIO. Meill? kun ei ole tarjota sit?, mik? lihalle ja verelle olisi mieluista.
ROUVA SAVéN. Siin? kait se on.--Niin, niin, siin? kait se on. (Jussi, Teuvo ja Maiju tulevat. Edelliset tervehtiv?t, Teuvo esitell??n.)
ELISABETH. T??ll? on kysymys--
JUSSI. Me jo tied?mme.--Maiju kertoi.
ELISABETH. Ja mit? teette? Tuletteko mukaan?
JUSSI (hymyillen) Niin, mek??--Ei, mamma!
TEUVO. Emmeh?n me osaa ommella edes--emme ole k?yneet yhteiskoulua.
ROUVA SAVéN. Voi, eih?n teid?n tarvitse ommella, tulette muuten vaan. N?yt?tte ett? hyv?ksytte asian.
NEITI VUORIO. Niin, ja tehd??nh?n siell? muutakin, ei vaan ommella. Keskustellaan, luetaan. Tied?ttek?, siin? on jotain mielt? ylent?v?? tuossa meid?n pyrinn?ss?mme. Min? ainakin palajan sielt? joka kerta parempana ihmisen?, kuin olen sinne mennyt.
JUSSI. Vai niin? Kuinkahan hyv?ksi mahdatte sitten lopulta tullakaan?
HANNA. Jussi,--k?ytk? ruokasaliin, minulla olisi sinulle v?h?n puhuttavaa.
JUSSI. Tarpeetonta!--Min? tied?n puhumattasikin, mit? sinulla on syd?mell?!
HANNA. Hyv? Jussi--!
JUSSI. En min? ole hyv?. En ole tehnyt viel? ainoallekaan neekeri-penikalle paitaa.
ELISABETH (lempe?sti nuhdellen). Sin? et ole hyv?. Se kyll? n?kyy.
JUSSI. Ja sent??n mamma minusta pit??, vaikka olenkin t?llainen,--eik? totta?
ELISABETH. Irvihammas!
ROUVA SAVéN. Kello on jo paljon.--Teilt? ei sitten tule ket??n?
NEITI VUORIO. Kuulethan sen. Turhaa toivoakaan.
HANNA: Mamma, eik? me--?
ELISABETH. Me l?hdemme kaikessa tapauksessa.--J??k??t n?m? kotiin.
MAIJU. Hanna, tule ensin t?nne, kun supatan sinulle pikkuisen. (Rouva Savén ja neiti Vuorio sanovat j??hyv?iset ja menev?t eteiseen, jonne Elisabeth heit? seuraa.)
MAIJU. Anna mamman menn? heid?n kanssaan, j?? sin? kotiin, min? n?yttelen kohtauksia Noorasta sill? aikaa.
JUSSI. N?ytteletk? sin? kohtauksia Noorasta?
MAIJU. N?yttelen,--jos sin? olet Helmerin??
JUSSI. Teuvo olkoon Helmerin?, min? ennemmin vaikka soitan tarantellaa.
MAIJU. Hyv?, hyv?!--Herra Rastas on Helmerin?.
TEUVO. Mutta enh?n min? osaa. En ole viel? el?iss?ni n?ytellyt.
MAIJU. Ei se tee mit??n. Kerta ensimm?inen!
ELISABETH (eteisest?). No, Hanna! Me olemme jo valmiita!
HANNA. Min? tulen.--Pit?k?? kenraaliharjoitus t?n??n. Huomenna tai jonakuna muuna p?iv?n? n?yttelette sitten oikein--niin saamme mekin n?hd?.
MAIJU. Hanna, Hanna, Enp? olisi uskonut sinua tuommoiseksi.
JUSSI. Mutta, Hanna, oletko sin? hassu? Viitsit todellakin menn? sinne Siionin virsi? veisaamaan, noiden vanhojen akkojen kanssa.
HANNA. Tulen min?kin vanhaksi aikaa voittaen. (menee.)
JUSSI. Laittaisivat ensin vaatteita kylm?n ilmanalan lapsille.
TEUVO. Ajattelin juuri sanoa samaa.
JUSSI. Ja antaisivat neekerien olla oloillaan,--niin pysyisiv?t ehken paljon onnellisempina.
TEUVO. No, varmaan. Kun saisivat el?? luonnollista el?m??--
MAIJU (etagerin luona). Kuulkaa, emmek? aloita nyt heti?--T??ll? on kirja, herra Rastas.--Lukekaa Helmerin osaa, sill? v?lin kuin min? k?yn hiukan koristelemassa itse?ni. (Menee ruokasaliin.)
JUSSI. Min?, tohtori Rank, istun valmiiksi t?nne pianon ??reen.
TEUVO. Saadaanpas n?hd?, kuinka hyvi? n?yttelij?it? me ollaan.
JUSSI. Kaiketi olet n?hnyt Nooraa suomalaisessa teaatterissa?
TEUVO. Olen toki! Montakin kertaa.
JUSSI. Ei sitten h?t??. Tee vaan niinkuin n?it herra Ahlbergin tekev?n. (Teuvo katselee kirjaa, Jussi soittelee alkua tarantellaan.)
MAIJU (ruokasalista). Joko saa tulla?
TEUVO. Kyll? minun puolestani!
JUSSI. Min? otan sitten alusta.
MAIJU (tulee sis??n koristeltuna, kastrullin kansi tamburiinina). Soittakaa, tohtori Rank, nyt tahdon tanssia! (Jussi soittaa, Maiju tanssii.)
TEUVO. Hitaammin--hitaammin.
MAIJU. En voi toisin.
TEUVO. Ei noin hurjasti, Noora.
MAIJU. Juuri niin pit?? olla.
TEUVO. Ei, ei, se ei mill??n lailla k?y laatuun.
MAIJU (heiluttaa kastrullin kantta). Sanoinhan min? sen! (Pastori tulee eteiseen, asettaa keppins? ja hattunsa pois ja tulee viimein ovelle, jossa pys?htyy katselemaan. He eiv?t h?nt? huomaa.)
MAIJU. T?ss? n?et iloa, Kristiina.
TEUVO. Rank, lakkaa soittamasta, onhan t?m? selv?? hulluutta. Lakkaa, sanon min?. (Jussi lakkaa. Maiju pys?htyy ja putoo taaksep?in Teuvon k?sivarrelle.)
TEUVO. T?t?p? en olisi uskonut. Olethan unohtanut kaikki, mit? sinulle opetin.
MAIJU (viskaa pois kastrullin kannen). N?etk?s sen nyt itsekin?
TEUVO. T?ss? tarvitaan oikein johdatusta.
MAIJU. Niin, n?eth?n, kuinka tarpeellista se on. Sinun pit?? johdattaa minua viimeiseen asti, Torvald.
TEUVO, Siihen voit t?ydellisesti luottaa.
MAIJU. Ei