Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto | Page 4

Ei, mutta--Jussi! Mihink? nyt?
JUSSI. Peseytym??n, mamma. Ja tavaroitamme korjaamaan.
ELISABETH. No niin! Min? tulen n?ytt?m??n teille laatikot, joihin saatte panna vaatteenne. (Menev?t eteiseen.)
MAIJU. ?h?! T?ytyip?s Jussin ottaa k?p?l?m?keen. T?ytyip?s, t?ytyip?s!
HANNA. Anna heid?n menn?, ja tule sin? kertomaan, mit? kaikkea t??ll? on tapahtunut sill'aikaa!
MAIJU. Mutta johan sin? sen kuulit! Ei mit??n! Ei tuon taivaallista!-- Sinulla tuota lienee kertomista. Sielt? suuresta, avarasta maailmasta! Voi, jos p??sisin min?kin--! Niin, kuule--on minulla sent??n jotain. Jotain kumman kummaa. Mutta hst! se on suuri salaisuus.
HANNA. Koskeeko meid?n perhett??
MAIJU. Koskee, tied?tk?s. Meid?n perhett? se juuri koskeekin.
HANNA. Mit? se sitten on? Voi, Maiju, sano pian!
MAIJU. Jotain hyvin, hyvin merkillist?. Sin? et voi aavistaa--
HANNA. El? nyt kiusaa minua. Kerro jo!
MAIJU. Uskallankohan? Sit?,--n?es, ei tied? viel? yksik??n ihminen, muuta kuin min? itse. Sano, osaatko olla vaiti?
HANNA. Viel? kysyt. Tied?t sen entiselt?kin.
MAIJU.. Hst! El? puhu niin kovaa! Ettei vaan kukaan kuulisi. Odotas, kun katson, eik? ole Martha tuolla oven takana. H?n siell? seisoo v?list? kurkkimassa. (Katsoo ruokasaliin.) Eip? ole. No niin korvas auki, nyt, sen sanon: (juhlallisessa asennossa)--min? aijon menn? teaatteriin. Ruveta n?yttelij?ksi, ymm?rr?tk?s.
HANNA. Sin?? El? nyt!
MAIJU. Olen jo kirjoittanut tohtori Bergbomille ja odotan vastausta mit? pikimmin.
HANNA. Mutta, Maiju) Sin? narraat?
MAIJU. Uskot tai et.--Min? en narraa.
HANNA. Mit? sin? ajattelet? Tiet??k? mamma?
MAIJU (heitt?ytyy sohvaan). Ei, herran t?hden, ei tied? kukaan, johan sen sanoin. Ja sin? et saa hiiskahtaa sanaakaan, et ainoallekaan ihmiselle, muista se! Sitten vasta ilmoitan papalle ja mammalle, kun kaikki on selvill?. Huuh uuh--tulkoon silloin koko myrsky yht? haavaa.
HANNA. Hep? kielt?v?t jyrk?sti, siit? voit olla varma.
MAIJU. Kielt?k??t! Min? menen sittenkin.
HANNA. Ja milloin olet tuon p??h?si saanut?
MAIJU. O?h, se on siell? py?rinyt jo kauvan aikaa. Siit? saakka, kun koulussa kerran Lucie-juhlana n?yteltiin ?Prinsessa T?rnroosaa?, ja min? siin? onnistuin niin hyvin, ett? kaikki ihmetteliv?t. Pappa oli vihainen, kun sai sen tiet??, ja iski johtajattaren kimppuun kuin sy?t?v?--
HANNA (hymyillen). Herra ihme, kuinka sin? puhut!
MAIJU. Mutta ?hast du mein kirjavajalkainen vasikka gesehen?, se oli liian my?h?ist?: min? jo tiesin, miksi min? olin luotu, ja mik? minun teht?v?ni t?ss? el?m?ss? on!
HANNA. Tuosta ainoasta kerrasta sen p??t?t?
MAIJU. Ei, laps' kulta, min? olen sen j?lkeen n?ytellyt joka p?iv?.
HANNA. N?ytellyt? Miss?? Kenen kanssa?
MAIJU. Yksikseni, t??ll? kotona. Tai oikeammin n?iden kasvien ja huonekalujen kanssa. Tuo ficus tuolla on tavallisesti ollut rakastajana.--Komea rakastaja--eik? totta?--Ja se on minulle niin uskollinen--ihan niinkuin min?kin sille.
HANNA. Kyll? olet lapsellinen!
MAIJU. Ajatteles, mit? tapahtui kerran. Min? n?yttelen Juliana puutarha-kohtauksessa. Olen nostanut t??n nojatuolin p?yd?lle ja kiipe?n sinne yl?s. Karmi on ikkunalautana ja ficus seisoo Romeona alhaalla lattialla. En kuolemakseni tiennyt ett? pappa oli kotona. Deklameeraan sitten innoissani:
"--Oi, armas Romeo, jos lemmit, niin se suoraan lausu; tai jos liian pian voitetuks' mun luulet, rupean tylyks', h?ijyks', kiellon annan, kun kosit; muuten en, en mill??n lailla."
--En kuule ensink??n, kun pappa avaa oven ja seisoo takanani. ?Mit? kummaa sin? t??ll? vehkeilet?? kaikuu karskea ??ni takanani. Min? alas semmoista hamppua, ett? olin p??lleni lent??.
HANNA. Noo? Ja sitten?
MAIJU. Ei sen enemp??.--Nostin kauniisti Romeoni paikoilleen tuonne ja hajoitin balkongin.
HANNA (nauraa).
MAIJU. Sin? vaan naurat. Mutta annahan olla, minusta viel? tulee jotain. Jotain suurta!
HANNA (vakavana). El?, Maiju rakas, kuvittele liikoja. Jos hyvinkin petyt,
MAIJU. Ole vaiti, min? en pety.
HANNA. Sen on moni tehnyt, ja monen el?m? on semmoisesta pettymisest? s?rkynyt.
MAIJU. Sin? et sitten usko, ett? minulla on lahjoja?
HANNA. Hyv?nen aika, enh?n min? tied?, n?es. Min? vaan varoitan.
MAIJU. Mutta kun min? vakuutan--?
HANNA. No, no, saattaa sinulla olla; en kiell? enk? my?nn?, ennenkuin n?en.
MAIJU. Sep? kumma, ettei minulla olisi! Ja etten sit? itse parhaiten tiet?isi.--Ensi tilassa min? teille n?yttelen. Saapas n?hd?, mit? silloin sanot. Luulen, ett? h?mm?styt.
HANNA. Olen oikein utelias--
MAIJU. Tuntuu ehk? v?h?n ilke?lt? n?ytell? omille ihmisille,--vieraille olisi paljon helpompaa.
HANNA. Noo, eik? se ole yhdentekev?.
MAIJU. Kun ei v?lit?, niink??--Koettaa vaan ajatella, ettei ole ket??n katsomassa.
HANNA. Vaikka niinkin.--Kuule, siell? on vieraita eteisess?.
MAIJU. Taivas!--T?ti Savén ja t?ti Emilia! Min? onneton, kun unohdin papan asian. Nyt minut paha perii--ihan el?v?n?.
HANNA. Mit? se on? Mik? sinulla on h?t?n??
MAIJU. Mene sinne ottamaan heit? vastaan. Kyll?p?h?n kuulet mene, mene!--T?st? mahtaa tulla kaunis soppa.
HANNA (menee eteiseen). Tervetultua!----On, kyll? mamma on kotona---- T?n? p?iv?n? ?Elias L?nnrotissa?----Kiitoksia----tehk?? vaan hyvin ja k?yk?? sis??n----
MAIJU. Mit? nyt teen? He minut tappavat varmaan. Mamma, miss? mamma? (Juoksee ruokasaliin. Rouva Savén ja neiti Vuorio tulevat.)
ROUVA SAVéN. Meit?k? Maiju niin s?ik?hti, ett? juoksi pakoon?
NEITI VUORIO. Meit? tietysti. Nuoret eiv?t suvaitse vanhoja. Sen olemme kokeneet ennenkin.
HANNA. Hyv? t?ti!--Maiju varmaan meni mammaa hakemaan.--Tehk?? hyvin ja k?yk?? istumaan. (Elisabeth ja Maiju tulevat.)
ELISABETH. Kun en muistanut min?k??n t?ss? ilossa.--Hyv?? p?iv??, Rosina, p?iv??, Emilia.
MAIJU (kumartaa ja tervehtii).
ELISABETH. Maiju raukka on t??ll? vallan onnettomana.
ROUVA SAVéN. Ja mist? syyst??
ELISABETH. Pappa k?skee h?nt? t?ti Savénin luokse asialle ja h?n unohtaa.
ROUVA SAVéN. No, min? jo ihmettelinkin, miksi en mit??n vastausta saanut.--Kuinka on? Tuleeko pastori meille lukemaan t?n? iltana?
ELISABETH. Kyll? tulee, mutta vasta tuolla kahdeksan aikaan, ennemmin h?n ei p??se.
ROUVA SAVéN. Sep? vallan erinomaista! Min? luulen, ett? kokoukseen tulee paljon j?seni? t?n? iltana, juuri siin? toivossa, ett? saavat kuulla pastoria.
NEITI VUORIO. Me tulimme teit? hakemaan. Tietysti te l?hdette mukaan kaikki?
ELISABETH. Niin, min? en