Pankkiherroja | Page 9

moista villivarsaa taltuttaa, jos kerran tarkoituksena oli taltuttaminen. Se k?vi aina hurjemmaksi ja er??n? kauniina p?iv?n? se karkasi kokonaan Helsinkiin.
Aluksi se oli ollut oikku, sitten siit? oli muodostunut piintynyt p??h?npisto h?nelle. Aluksi h?n oli luullut nimitt?in, ett? h?nen karkumatkansa kest?isi vain pari p?iv??, tai viikon korkeintaan, joiden kuluessa h?nen miehelleen varmaan jo tulisi niin ik?v?, ett? t?m?n v?kisinkin t?ytyisi kirjoittaa rukouskirje tai tulla ja polvillaan pyyt?? h?nt? takaisin pala jamaan. Mutta p?ivi? ja viikkoja oli kulunut eik? kirjett?, viel? v?hemm?n miest?, ollut ilmestynyt. Silloin oli rajaton viha t?ytt?nyt h?net.
Tuo kelvoton, sill?k? tavoin h?n rakasti vaimoaan! Tuo kupetsi, tuo kamasaksa, niink? h?n palkitsi kaiken sen hyv?n, jota h?nen uskollinen vaimonsa vuosien kuluessa oli tarjonnut ja tarjonnut viel? aivan ilmaiseksi h?nelle! N?ink? kohdeltiin naista, n?ink? arvosteltiin naisen lempe?, korkeinta ja kalleinta asiaa koko maailmassa? Ei, tuo mies ei n?ht?v?sti ymm?rt?nyt muuta arvokasta maailmassa kuin raha! Ja h?nk?, Anna Sofia Sorvi, filosofian kandidaatti ja entinen opettajatar, tuon raakalaisen luokse takaisin? Ei ikin?! Ennen kuolema maantien ojassa kuin h?pe? tuon miehen vuoteessa!
Niin? aikoina ei h?nen mieleens? ollut juuri juolahtanut, ett? h?nen miehens? oli luonut, h?nen omiin syntyper?isiin kotioloihinsa verraten, aivan ruhtinaallisen kodin h?nelle, yht? v?h?n kuin sek??n, ett? h?n kihlautuessaan oli ollut v?hint??n yht? v?synyt opettajatartoimeensa kuin nyt kuuliaisena aviovaimona el?m??n. H?n katsoi vain uhrautuneensa, vain tuhrautuneensa tuon miehen vuoksi. Ja samalla oli h?nen p??t?ksens? valmis. H?n tahtoi el?? yksin, vapaana naisena, ja tulla toimeen omillaan.
H?n asui ensin er?it? viikkoja sukulaistensa luona ja koetti kuulostella sopivaa paikkaa itselleen. Sen saanti ei ollut helppoa, mutta h?n onnistui siin? kuitenkin hyvien suhteittensa, akateemisen tutkintonsa, ehk? kuitenkin enimm?n miehens? nimen avulla, paremmin kuin monet muut. H?n sai hyv?n kass??rskapaikan er??ss? suuressa teollisuusliikkeess?, josta h?nell? oli kaksi ja puoli sataa kuussa. Nyt vuokrasi h?n oman huoneuston itselleen, kamarin, keitti?n ja alkovin, joka oli melkein kuin toinen huone, hankki huonekalut ja oli nyt todellakin vapaa nainen, joka voi itse m??r?t? tekonsa ja kohtalonsa.
Kaksi vuotta oli nyt jo kest?nyt h?nen sankarillinen kamppailunsa.
Usein oli h?nen jo niiden kuluessa t?ytynyt my?nt?? itselleen, ettei t?m?k??n el?m? ilman varjopuolia ollut. Olihan h?nell? nyt vapaus, oli tietystikin, mutta monena iltana, kun h?n v??nsi s?hk?valon sammuksiin ja hautautui yksin?iseen leskis?nkyyns?, h?n oli jo tavannut itsens? tuumimasta, mit? h?n oikeastaan teki t?ll? vapaudella. H?nen t?ytyi k?yd? paljon vaatimattomammin puettuna kuin ennen, sy?d? automaateissa ja ruokapaikoissa, sen j?lkeen kuin h?n oli v?synyt itse laittamaan ruokansa ja piian kanssa riitelem??n, sek? j??d? pois monesta huvitilaisuudesta jo sopivain kavaljeerienkin puutteessa, jotka eiv?t osoittaneet mink??nlaista erikoista merkki? parveilla h?nen ymp?rill??n. Tuo kaikki ik?vystytti ja hermostutti h?nt?. Joskus oli jo h?nen p??ns? l?pi kulkenut salainen, syntinen ajatus palata takaisin miehens? luo, mutta toistaiseksi h?nen viel? oli onnistunut se inholla ja kauhulla luotaan karkoittaa.
Paremman puutteessa h?n oli ruvennut vehkeilem??n. Siihen oli tarjonnut h?nelle hyv?n aiheen ja tilaisuuden juuri pankinjohtaja Antti Puuhaaran perhe, johon h?n heti Helsinkiin muutettuaan oli p??ssyt rouvan vanhana koulutoverina pujahtamaan.
H?n oli heti ter?v?ll? psykologisella silm?ll??n, jota h?n tosin oli v?hemm?n tottunut k?ytt?m??n omaan itseens? n?hden, huomannut ett? t?ss? talossa mies rakasti vaimoaan vilpitt?m?sti, vaimo ei. Jo se oli omiaan h?nen seikkailuhaluista mielt??n kiinnitt?m??n. Sitten h?n oli monista rouvan pienist? huomautuksista ja pistosanoista oivaltanut, ett? t?m? oikeastaan kaikessa hiljaisuudessa halveksi miest??n, pit?en t?t? auttamattomasti naivina ja typer?n?. Naivi oli Antti rouva Sorvinkin mielest?, mutta ei typer? ollenkaan. Pikemmin oli juuri Antin rouva typer? ja varsinkin tuhman-ylpe? h?nest?, kun t?m? ei ollenkaan n?ytt?nyt onneaan Antin rinnalla tajuavan eik? arvostavan.
Naisellisella vaistolla ja ennen kaikkea aitonaisellisella ep?loogillisuudella h?n siis heti alussa asettui tuon perheen keskuudessa Antin puolelle, vaikka t?m?n osa avioliitossa oli niin monessa suhteessa h?nen oman miehens? sielullisiin arvoihin verrattavissa ja vaikka h?n omaa miest??n niin t?ydest? syd?mest??n vihasikin. Mahdollisesti vaikutti siihen my?s Antin edullinen ulkomuoto, jonka rinnalla h?nen miehens? oma hahmo muistui mieleen kovin karkeana ja k?mpel?n?. Mutta enimm?n vaikutti tietysti t?h?n odottamattomaan, vaikka jokaisen yst?v?tt?ren kannalta arvattavasti aivan luonnolliseen lopputulokseen, se seikka ett? Antti oli mies ja h?nen rouvansa nainen, ja viel? nainen, josta h?n ei pit?nyt niink??n paljon kuin tavallisesta l?himm?isest??n, saati sitten omasta itsest??n.
Helposti h?n viisaampana ja viekkaampana oli saavuttanut Antin vaimon t?ydellisen yst?vyyden, jopa ihailunkin. Jo koulussa oli rouva Sorvi ollut h?nt? etev?mpi tiedoiltaan ja taidoiltaan, saati sitten kun h?n oli tullut ylioppilaaksi ja filosofian kandidaatiksi. Vaikka Antin vaimo olikin ylpe? omasta aatelisesta sukuper?st??n, kunnioitti h?n kuitenkin salassa opillista sivistyst? ja varsinkin sit? uuden-aikaista naisellista itsen?isyytt?, jota h?n n?ki rouva Sorvin koettavan el?m?ss??n niin tarmokkaasti toteuttaa. Siksi h?n aivan huomaamattaan kasvoi sokeasti kiinni yst?v?tt?reens? ja kertoi kaikki h?nelle, mit? vain tapahtui tai j?i tapahtumatta h?nen avioliitossaan.
Siten oli tuon avioliiton pohja jo oikeastaan ontoksi koverrettu. Mutta kaikki olisi viel? voinut k?yd? hyvin, jos Antti olisi ollut hiukan kevytmielisempi tai rouva Sorvi v?hemm?n vahingonhaluinen.
Rouva Sorvi oli v?hitellen oppinut vihaamaan ja kadehtimaan Antin vaimoa jo t?m?n hyv?n yhteiskunnallisen aseman vuoksi, mik?li h?nen oman nykyisen asemansa ep?kohdat olivat h?nelle selvenneet. Tuollako tuhmalla, sivistym?tt?m?ll? aatelisella kananp??ll? oli muka oikeus suurempaan maalliseen onneen ja