Palestiinassa | Page 7

saakka. Vuonna
326 Konstantinus Suuri, joka itse kääntyi kristinuskoon ja korotti sen
valtion uskonnoksi, perusti temppelin, jota Konstantius vuonna 360

suurensi ja kaunisti. Vuonna 404, kirkko-isä Krysostomoksen aikana,
joutui tämä kirkko tulen uhriksi, mutta Teodosius rakennutti sen
uudestaan v. 415. Vuonna 532 paloi kirkko toisen kerran, mutta keisari
Justinianus päätti rakennuttaa sen taas jälkeen; ja se rakennettiin niin
suurenmoiseksi ja ihanaksi, että kauneudelta ja juhlallisuudelta ei ollut
sen vertaista. Juhlallinen ja majesteetillinen se on nytkin; valtaavan
vaikutuksen se tekee, kuin astutaan sisään. Ihmeteltävä on mahtavan
suuri keskikupooli, joka aina on omituisen valtaavana osana
byzantinilaisessa rakennustaiteessa. Kaikkialla katossa ja seinissä on
maalauksia, jotka lienevät viehättäviä ja suuriarvoisia taiteentuntijalle.
Muuten on koko kirkko hyvin suuri ja siitä kohoaa neljä minareettia.
Meidän astuessamme sisään toimittivat muhammettilaiset paraikaa
puolipäivä-rukoustansa, jonkinlaista jumalanpalvelusta. Yleensä ei ole
kristityn lupa mennä moskeaan sellaiseen aikaan, jolloin mitä hyvänsä
jumalanpalvelusta pidetään, koska se saastuttaisi temppelin ja
jumalanpalveluksen. Meidän oppaamme oli kuitenkin niin tuttu
vartialle, että sai toimitetuksi meille pääsyn sisälle, vaikka
puolipäivä-rukous olikin paraillaan. Siten saimme hiukan katsahtaa
muhammettilaisten jumalanpalvelustakin, josta saanen kertoa
muutamia sanoja.
Ennen kuin saimme astua temppeliin, täytyi meidän esihuoneessa ottaa
tohvelit, ett'emme saastaisilla jaloillamme koskisi sen lattiaan. Keskellä
avaraa lattiata, joka oli ylt'yleensä peitetty paksuilla, kalleilla matoilla,
istuivat "muselmannit", jalat allansa, suuressa piirissä. Naiset istuivat
erillään korkeammilla pengermillä, lähellä miesten piiriä, niin että
voivat hyvästi nähdä ja kuulla, mitä tehtiin ja puhuttiin. Miespiirin
keskus oli tyhjä. Rukous tapahtui siten, että yksi luki edeltä ulkoa
suruisella, yksitoikkoisella, kimakalla äänellä jonkun värsyn alusta, ja,
kun hän ehti lähelle värsyn loppua, yhtyivät muut läsnä olijat edeltä
lausujan sanoihin. Sitte alkoi taas toinen samaan tapaan, ja värsyn
lopulla yhtyivät taas muut samoin hänen sanoihinsa. Sitä tekoansa
tekivät he koko ajan, kuin me olimme moskeassa. Kaikki näytti
tapahtuvan edeltä määrätyn ja opitun kaavan mukaan. Kävellessämme
ympäri moskeaa näimme siellä täällä henkilöitä, jotka hiljakseen
toimittivat hartauttansa määrätyllä tavalla siten, että lankesivat

polvilleen ja löivät otsaansa lattiaan. Näimme myöskin saarnatuolin,
jossa oppaamme sanoi kirkon ylipäämiehen eräinä aikoina, luultavasti
suurina juhlina, saarnaavan Sultanin läsnä ollessa. Jumalanpalvelus
muuten minuun teki hyvin surettavan vaikutuksen. Vakavuutta ja
hartautta sekä intoa siinä kyllä näytti olevan, mutta elämä, ilo ja rauha
olivat poissa. Eikä se ole ihmekään, he kun eivät tunne totista, elävää
Jumalaa, ilmestynyttä Jesuksessa Kristuksessa rakkaana, sovitettuna
Isänä, jota ei palvella pakosta, vaan rakkaudessa, hengessä ja
totuudessa. Murhemielin läksin tästä paikasta ja rukoushetkestä, joka
oli herättänyt ainoastaan surun tunteita minun mielessäni. Minun
rukoukseni kuului näin: "Herra, anna evankeliumisi valon pian paistaa
tälle viheliäiselle kansalle, että he totuudessa tuntisivat sinut ja saisivat
kokea sydämmessänsä sinun rauhaasi!" Minun sydämmeni myöskin
paloi syvimmästä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, joka oli antanut
minun syntyä sellaisen kansan keskuudessa, jossa Jumalan sanaa
selvänä ja puhtaana saarnataan, ja ilmoittanut minulle Pyhän Henkensä
kautta armonsa salaisuuden ja saattanut minut totuuden tietoon.
Kävimme vielä toisessakin moskeassa, joka oli siinä ihan lähellä,
nimeltä Ahmedije, voidaksemme niitä verrata toisiinsa. Tulo ja pääsy
sinne oli aivan saman kaltainen kuin äsken. Nyt siinä ei ollut mitään
jumalanpalvelusta, ainoastaan joitakuita henkilöitä toimittamassa
hartauttansa. Muuten elämä siellä oli omituista; kaikesta näkyi, että
muhammettilaiset itse eivät pidä varsin suuressa arvossa temppelejänsä.
Muutamat tosin rukoilivat Jumalaa, mutta muuten siellä juoksenteli
suuri joukko lapsia meluten hirveästi. Ja sitä paitsi oli siellä muutamia
työmiehiä korjailemassa jotakin; he laskivat leikkiä keskenään ja löivät
toisiaan laudanpäillä. Toisessa päässä istui muutamia pappeja
(mollaheja) ja lukivat kenties koraania. Me saimme sen käsityksen, että
papit ja palvelijat asuvat moskeoissa; ainakin siltä näytti, sillä siellä oli
vaatteita, ruoka-astioita, y.m. Kaikki tässä moskeassa osotti
epäjärjestystä.
Jätimme moskeat ja poikkesimme ohi mennessä Janitschaarien
museoon, josta mainittakoon, että siellä on suuri joukko vahakuvia
kaikenlaisissa eri puvuissa. Ken tahtoo tutkia Turkin historiaa, hänelle
siellä lienee paljo opettavaista.

Me puolestamme emme saaneet sanottavaa hyötyä siellä käynnistämme.
Suuri basaari, jonne sitte saavuimme, viehätti meitä enemmän ja
herätti meissä suurempaa ihmettelyä ja kummastusta. Se on oikea
sokkelo kapeine käytävineen, joille ilman opasta helposti eksyy.
Puhtaus on yhtä vähän siellä kuin muuallakaan kaupungissa
mainittavan hyvä, jonka tähden ilma on täynnä mitä tympeyttävimpiä
höyryjä ja muutenkin rasittavan ummehtunut. Koiria, joita Turkin
pääkaupungissa on ylen paljo, makailee kaikkialla, jonka tähden täytyy
olla hyvin varoillaan, ett'ei satu polkemaan niitä ja kaadu likaan, jonka
vallassa maa eli lattia on. Kauppatavaraa kaikenlaista on runsaasti.
Kaikki, mitä itämaat ja länsimaat tuottavat, menee täällä kaupaksi.
Ihmisiä myöskin on kaikkialla näissä kapeissa käytävissä, mutta minun
arvatakseni enempi myöjiä kuin ostajia. Meidän astuttuamme sisään,
koettivat myöjät, heti huomaten meidät muukalaisiksi, houkutellen ja
puoliväkisin vetää meitä myöntipaikkojensa luo päästäkseen
tarjoelemaan meille tavaroitansa. Täytyipä usein käyttää käsivoimaakin
työnnellessä heitä pois kimpustansa, ja ainoastaan suurella vaivalla
pääsimme siinä eteen päin ihmistungoksen lävitse. Tavallinen melu ja
hälinä vallitsi kaikkialla. Ostamisemme olivat vähäiset, emmekä niiden
tähden olleet sinne menneetkään. Me tahdoimme vain katsahtaa, miltä
itämaalainen basaari oikeastaan näyttää eurooppalaisesta.
Matkakumppanini osti itselleen turkkilaisen lakin, n.s. fezin, jota hän
sitte monestikin käytti ollakseen enimpäin maiden kaltainen, sekä
muutamia neuloja, ja minä vähän tupakkaa matkan varalle. Joka
tavavasta pyydettiin ensinnä suunnatonta