Palestiinassa | Page 5

p. kului nopeasti, suoden meille tarpeellista lepoa vaivaloisen rautatiematkan j?lkeen. Illalla saimme ihailla auringon laskua, joka olisi ollut mit? ihanin, elleiv?t muutamat v?h?p?t?iset pilvent?nk?t viimeisess? hetkess? olisi verhonneet laskeuvaa aurinkoa. Viimeksi mainittu seikka antoi meille aihetta pel?t?: kunhan vaan ei huomisaamu, jolloin meid?n oli kulkeminen Bosporoksen l?pi Konstantinopoliin, muuttuisi sateiseksi ja meilt? menisi hukkaan mit? nautintorikkain hetki. Viel? y? -- ja seuraavana aamuna tiesimme siis olevamme kauan kaihoamaimme It?maitten portilla.
Jo varahin kl. 1/2 3 aikaan torstaiaamuna Huhtik. 10 p. her?tti meid?t suloisesta aamu-unesta ankara laivan kannelta kuuluva jyrin?, sill? ankkuri laskettiin. Siit? huomasimme, ett? olimme jo saapuneet Bosporoksen salmen suulle. Siin? meid?n t?ytyi odottaa, kunnes aurinko oli noussut, sill? yksik??n laiva ei saa kulkea Bosporoksen l?pi ennen auringon nousua. T?t? kieltoa, joka on toimeenpantu jossain rauhansovinnossa, t?ytyy jokaisen ilman poikkeusta noudattaa. T?m?n odotuksen aikana oli meill? kyllin aikaa valmistautua katselemaan sit? suuremmoista n?k?alaa, joka hetkisen kuluttua oli avautuva eteemme. Huomio oli tarkoin kiintynyt siihen, mit? nyt oli tuleva. T?m?n odotuksen aikana tapahtui matkatoverilleni pieni vahinko, sill? h?n matkakapineita kootessaan ep?huomiosta kaatoi er??n turkkilaisen appelsiinikorin, niin ett? kaikki appelsiinit vieriv?t pitkin salin lattiaa. Meill? oli suuri ty?, ennenkuin saimme hedelm?t kootuiksi koriin ja asetetuiksi uudestaan j?rjestykseen. Ensiksi oli turkkilainen hiukan harmissaan, mutta sitten h?n leppyi ja n?ytti unohtaneen koko jutun. Kello alkoi olla kuusi; id?n ilma k?vi punaiseksi ja aurinko nousi taivaalle kirkkaana ja kauniina. Viel? hetkinen, muutamia turkkilaisia postinkuljettajia tuli laivaan, ja laiva l?hti liikkeelle. Aamuilma tuntui kolealta ja kylm? tuuli teki olon laivan kannella v?h?n vastenmieliseksi. Ihanat Bosporoksen rannat, joita kaunisti kev?tkes?n kaunis vihannuus, pid?ttiv?t meit? kuitenkin kannella. Ja kun olimme hetkisen katselleet noita ihmemaisemia, niin emme en?? kylm?? tunteneetkaan. Huomiomme niin t?ydellisesti kiintyi meit? ymp?r?iviin n?k?aloihin, ett? vilun tunne oli aivan poissa. Minun on mahdoton t?ss? kuvata kaikkea sit? kauneutta, joka meit? ymp?r?i niiden 2 tunnin kuluessa, joina h?yrylaiva hiljaa luisti noiden korkeiden rantain v?litse kohden Konstantinopolia. Minulla tarvitsisi olla taidemaalarin sivellin, voidakseni edes jossakin m??rin kuvata niit? n?k?aloja, jotka kev??n raikkaassa vihannuudessa aamuauringon valaisemina avautuivat eteemme. Molemmin puolin salmea, Aasian kuten Euroopankin puolella, n?kee mit? ihanimpia, moneen eri tapaan rakennettuja huviloita. Useimmissa on tasaiset katot, jotka aina muistuttavat meit? siit?, ett? olemme It?mailla. Uljasten puistojen, tuhansien hedelm?puiden ja loistavien kukkaispenkereiden ymp?r?imin? ne j?tt?v?t mieleen katoamattoman muiston. Min? en uskalla ryhty?k??n kuvailemiseen, kun jo edelt? p?in tied?n kykenem?tt?myyteni siihen; kuvaus ei v?himm?ss?k??n m??r?ss? vastaisi todellisuutta. T?ytyy omin silmin n?hd? t?m? maisema, saadakseen siit? oikean kuvan; sit? ei k?y kyn?ll? piirt?? paperille. Min? olen matkustanut Rein-joella ja n?hnyt sen ihanat rannat viinitarhoineen ja linnoineen, mutta Bosporos voitti kaiken sen ihanuuden.
Mutta kauneimmatkin hetket ihmisel?m?ss? h?iriytyv?t jostakin vastenmielisyyden tunteesta, joka myrkyn tavalla hiipii turmelemaan ja h?vitt?m??n. Ehe?n t?ydellist? nautintoa ei ole t?ss? syntisess? maailmassa, t?ss? murheen laaksossa. Niin k?vi nyt meillekin. Me halusimme rauhassa nauttia kaikkea t?t? ihanuutta, kuin Luoja oli runsaalla k?dell? kylv?nyt luontoon; mutta pianpa meid?n t?ytyi her?t? muistamaan, ett? viel? elimme synnin ja pahuuden maailmassa. Kuin l?hestyimme kuuluisaa suurvaltojen riitakapulaa Konstantinopolia, Turkin vallan p??kaupunkia, jonka mielivallan ja julmuuden alla kauneimmat maat ja monet kansat huokailevat, n?imme matkan p??ss? mustan jonon veneit? eli n.s. "kaikeja", v?est?n? kiljuvia ja pauhaavia ihmisi?, jotka olivat tuota pikaa tulevat vaivaamaan meit? perin vastenmielisell? tunkeilevaisuudellaan. Ja jo ennen, kuin h?yrylaiva viel? oikein pys?htyik??n, takertuivat ne kiinni sen sivuihin ja kiipesiv?t uskomattoman notkeasti yl?s laivan kannelle joka puolelta. Tuossa tuokiossa olimme noiden kiusanhenkien ymp?r?imin?, jotka pakkautuivat joka taholta luo. V?kisinkin olivat ne riist?? matkatavarat ihan k?sist?mme. Kaikki tarjoutuivat meille kantajiksi ja oppaiksi. Tuossa tunkeilussa t?ytyi k?ytt?? kaikkea kyky??n, voidakseen pid?tt?? heit? edes hiukankaan erossa ja s?ily?kseen heid?n ry?steli?isyydelt?ns?, joka n?ytti olevan vallan rajaton. T?ss? saimme siis ensi kerran v?h?n tutustua it?maiden satamatapoihin ja n?ihin sellaisen kansan hurjiin poikiin, johon sivistys on viel? hyvin v?h?n p??ssyt levi?m??n, ja jonka keskuudessa raaka voima vaikuttaa enimm?n. Sama n?ytelm? uudistui sitte jokaisessa seuraavassakin satamassa. Senp? t?hden niit? l?hestyess? aina tuntuikin sis?llist? levottomuutta; olihan jo edelt? p?in tietty, miten suuria hankaluuksia aina oli maalle menossa.
Viimein onnistui meid?n saada toimeen sopimus er??n oppaan eli "dragomaanin" kanssa, joka osasi v?h?n saksaa ja n?ytti hiukan rehellisemm?lt? kuin toiset. H?n suostui m??r? maksusta viem??n meid?t sille h?yrylaivalle, joka oli samana p?iv?n? iltapuolella l?htev? Smyrnaan, ja muuten opastella meit? kaupungissa. H?nen "kaikiinsa" kannettiin matkatavaramme ja me siis j?timme "Asofin" turkkilaisineen, tatarilaisineen, siipikarjoineen ja porsaineen, jossa laivassa jo olimme jotenkin ruvenneet viihtym??n, vaikka seura siin? olikin niin kirjava. "Diana," se it?valtalainen laiva, jossa meid?n tuli jatkaa matkaamme, oli aivan l?hell?, niin ett? muutamassa minuutissa p??simme sen sivulle. Kuitenkin oli meid?n k?yt?v? tullissa ennenkin saimme toimittaa matkatavaramme uuteen laivaan. Tulliin n?hden mainittakoon t?ss? huvittava tapaus kuvaamaan Turkin valtakunnan tullioloja. Kuin jo aioimme nostattaa kapineitamme Dianaan n?immekin pienen veneen eli "kaikin", jossa istui kaksi miest?, kiiruhtavan luoksemme. Opas selitti niiden olevan tullimiehi?, jotka tahtoivat tutkia tavaroitamme, mutta lis?si heti: "jos annatte heille 5 piasteria (noin 1 mk. 10 p:i?), niin kyll? he tyytyv?t ja menev?t tiehens?." Ryhtym?tt? aukomaan