Pahassa pulassa

Pahassa pulassa, by Robert
Kiljander

The Project Gutenberg EBook of Pahassa pulassa, by Robert Kiljander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pahassa pulassa Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Robert Kiljander
Release Date: January 11, 2007 [EBook #20339]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHASSA
PULASSA ***

Produced by Tapio Riikonen

PAHASSA PULASSA
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.

R. KILJANDER
Ensimmäisen kerran julkaissut K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1889.

HENKILÖT:
KAMREERI. EMMA, hänen rouvansa. HILMA, heidän tyttärensä.
ONNI, Hilman sulhanen. REETTA, palvelustyttö. Eräs poliisipalvelija.
Tapahtuu eräässä pienessä maaseutukaupungissa.

(Sali kamreerin luona. Ovi perällä ja molemmilla puolilla. Oikealla
puolella näyttämöltä katsoen sohva ja sen edessä pieni pöytä.
Vasemmalta suurehko pöytä, jossa on laatikko. Samalla puolella,
keskellä seinää, vinoon asetettu sohva ja sen takana kukkapöytä
kukkineen. -- Kello on noin 10 ap.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
Reetta. Onni.
REETTA (huivi päässä seisoo oikealla puolella pöydän ääressä lukien
sanomalehteä, toisella kädellä kantaa hän pientä koria, jossa on
seltteripulloja).
ONNI (pistää päänsä sisään peräovesta): Hyvää huomenta, Reetta!
Onko Hilma neiti jo ylhäällä?
REETTA (panematta pois lehteä): Päivää, Onni herra!
ONNI. Onko Hilma jo ylhäällä?
REETTA. Kyllä.
ONNI. Hyvä, sitten minä tulen sisään. (Kun hän astuu esille,

huomataan hänen piilottavan jotakin takkinsa alla.) No, mitä sinä siellä
niin ahkerasti lueskelet, Reetta? Naima-ilmoituksiako vai mitä? Ha ha
ha!
REETTA. Eikö mitä, minä luen tuosta viime yön hirmuisesta
tappelusta, kun humalaiset herrat löivät tuota merimiestä niin hirveästi,
että ihan oli henki lähteä.
ONNI. Ohoh, oliko se niin vaarallista?
REETTA. Niin, tässä seisoo, että tohtori oli sanonut, että kyllä se on
niin ja näin, jos hänestä enää tulee miestä ollenkaan.
ONNI. Soo, soo! Mutta kuulepas, Reetta, voitko sinä sanoa minulle
yhden asian --?
REETTA. Jahah, kunhan vaan -- (Lukee:) »Sillä sekä oikeus että
kohtuus vaatii, että rikos mitä ankarimmin rangaistaan.» (Puhuu:) Voi,
voi, niitä herroja sentään! Niin, mitä Onni herralla --?
ONNI. Voitko sanoa minulle, millä tuulella Hilma neiti tänään on?
REETTA. Milläkö tuulella? Kuinka niin?
ONNI. Muuten vain. Näyttääkö hän iloiselta vai surulliselta?
REETTA. No, en minä nyt voi sanoa. Vähän kiukkuinen hän
kumminkin näkyy olevan, koska hän aamulla sanoi minua tomppeliksi,
kun en oikein osannut häntä auttaa pukiessaan, ja tuommoista sanaa en
vielä häneltä milloinkaan ole kuullut.
ONNI. Ai, ai, hän on siis vielä suutuksissaan! (Erikseen:) Mutta kyllä
minä hänet lepytän, kyllä minä hänet lepytän.
(Osoittaa pakettia povessaan).
REETTA. Mutta eihän tuo olisikaan niin kummallista, jos hän olisi
hiukan äreällä tuulella, koska koko talo on aivan ylös alaisin.

ONNI. Noh? Mitä nyt on tapahtunut?
REETTA. Eipä juuri mitään erityistä. Rouva vain pitää siitä niin
kauheata elämää, kun kamreeri eilen oli seurahuoneella lystäilemässä ja
tuli kotiin niin myöhään. Hän äyskii ja räiskii jokaiselle, ettei tiedä,
kuinka olla ja liikkua.
ONNI. Mitä hiiessä? Oliko ukko eilen viftillä? Sepä ei juuri usein
tapahdu.
REETTA. Ei, mutta kyllä hän tällä kertaa olikin aika tellukassa. Kello
yhden aikana kuulimme koputusta kyökin ovelta, ja kun menin
aukaisemaan, niin putosi kamreeri kynnykselle kuin mikäkin mytty, ja
samassa kuulin poisjuoksevien askelia ja hiljaista naurua ja
kikattamista. Rouva tuli sitten ja talutti hänet sänkykamariin -- ja en
minä sinä yönä olisi tahtonut olla kamreerin sijassa, se on nyt vissi.
ONNI. Ha ha ha! No, en minäkään! Mutta nyt hänellä luultavasti on
hirmuinen kohmelo, jos hänet oikein tunnen. Eikö niin?
REETTA. Niin onkin. Sen vuoksihan minutkin lähetettiin tätä
seltterivettä hakemaan. Mutta ei rouva sittenkään ole ripityksiään
lopettanut. Yhä niitä vain sataa, ja minä oikein surkuttelen herraa, sillä
niin harvoin kuin se --

TOINEN KOHTAUS.
Rouva. Edelliset.
ROUVA (oikealta, puhuen kulissien taakse): No kyllä, kyllä! Eikö
sinulla nyt, Herran nimessä, ole sen verran malttia, että voit odottaa,
siksi kuin hän -- (Huomaa Reetan). No, tuossahan sinä oletkin, sen
letus! Missä ihmeessä sinä taas olet viipynyt koko päivän? Tuo tänne se
seltteri pian!
(Vetäytyy takaisin Onnia huomaamatta.)

REETTA (rouvaa seuraten): Niin, kun sain niin kauan odottaa
apteekissa (hän on jo poissa näyttämöltä) ja kun sitten poikkesin tuota
sanomalehteä --
ROUVAN ÄÄNI. Ole vait äläkä mökötä!

KOLMAS KOHTAUS.
ONNI (yksin): Jaa-a, näkyypä todellakin olevan ukkosta ilmassa! Ehkä
on parasta, että pötkin tieheni ja tulen takaisin vasta myöhemmin. Niin,
mutta pitäisihän minun ensin saada tavata Hilmaa, sillä en saa rauhaa,
ennenkuin olen pyytänyt häneltä anteeksi ja antanut hänelle tämän
pienen lahjan. En ymmärräkään, mistä nuo juuttaan sanat eilen tulivat
suuhuni, ja leikillähän minä ne sanoinkin, vaikka --. Mutta kas, ovi
liikkuu! Eikö hän tuossa jo --?

NELJÄS KOHTAUS.
Reetta. Onni.
ONNI. Ei, Reettahan tuo vaan --. No, kuinka on sairaan laita? Vieläkö
hän makaa?
REETTA. Ei, ukko parka istuu pöydän ääressä ja särpii seltteriä että
silmät ovat nurin. Hän kysyi, olitteko te jo täällä.
ONNI. Josko minä