Paavo Nissinen

Paavo Nissinen, by Gustaf
Henrik Mellin

The Project Gutenberg EBook of Paavo Nissinen, by Gustaf Henrik
Mellin This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Paavo Nissinen Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta
Author: Gustaf Henrik Mellin
Translator: Antti Jalava
Release Date: February 26, 2007 [EBook #20692]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVO
NISSINEN ***

Produced by Tapio Riikonen

PAAVO NISSINEN
Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta

Kirj.
GUSTAF HENRIK MELLIN
Suomentanut Antti Jalava
G. L. Söderström, Porvoo, 1879.

SISÄLLYS:
Alkulause I. Tappelu Lapualla II. Liuhtarin palo III. Maatalo Kurussa
IV. Tampere V. Paavon kotitalo VI. Erämaa VII. Iinsalmen tappelu

Alkulause.
Kaksi Suomen urhoollisen armeijan loistavimmista tappeluista ynnä
muutamat kohtaukset Tampereella ovat antaneet aihetta tähän pieneen
kertomukseen. Se perustuu siis todenperäisiin tapauksiin, jotka ehkä
monelle ovat tutut. Vaanjunkkari Roth'in ja vältvääpeli Spof'in, niiden
rohkeain sissein, yritys katkaista kenraali Rajevskin koko sotajoukko
on vähän tunnettu, vaikka toinen heistä vielä lienee elossa
kotipaikassansa. [Kirjoitettu viidettäkymmentä vuotta takaperin.
Suoment. muist.] Ulkomaan sanomalehdet siltä ajalta sisälsivät tosin
Pietarista sen tiedon, että "kenraali Rutt ja amiraali Spuff", joka muka
oli laivaston päällikkönä Suomen sisävesillä, olivat piirittäneet
Rajevskin, mutta asian todenmukainen laita on tässä kerrottu. Evesti
Gek, joka itse on kirjoittanut elämäkertansa, on siinä perheensä
onnettomista kohtaloista sodan aikana ilmoittanut muutamia seikkoja,
joita myöskin on käytetty.
Somap' on sotahan kuolla, Kaunis miekan kalskehesen.
Kalevala xxxvi: 31, 32.

I.
Tappelu Lapualla.
Lapuan kylän edustalla oli kenraali Rajevski asettanut sotajoukkonsa
edulliseen asentoon. Hevosen selässä, upsieriensa keskellä, katseli hän
muutamalta kylän vieressä olevalta mäeltä asemataan; hänen
sydämensä sykki levottomasti, sillä syvät huolet raskauttivat hänen
mieltänsä. Silmäillessään sotilaitansa ei häntä enää kohdannut heidän
raikkaat hurranhuutonsa, osoitukset voiton ilosta ja miehuudesta.
Kääriytyneinä ryysyihin lepäsivät he, kivärit vieressänsä, laihoina ja
nääntyneinä tanterella.
Kääntäessään silmänsä muutamaa loivaa mäkeä kohti, jota pitkin tie
metsäkunnailta päin johdatti alas kylään, katseli kenraali, syvästi
miettien, synkkää metsää, jonka etäisessä sisässä kahakka, ankara kuin
ainakin tällä sotaretkellä, riehui. Eräs ajutantti oli ilmoittanut hänelle,
että etujoukko pakoitettiin takaisin päin. Hän päätti sentähden pitää
tappelua Lapuan viljavassa laaksossa, jossa hänellä oli tilaisuus
paraimmalla tavalla käyttää suurta joukkoansa.
Oli Heinäkuun 14 päivä 1808, ja viljapellot, joita ratsuväki osaksi oli
tallannut, seisoivat leikkaamatta. Rajevski oli asettanut vasemman
sivujoukkonsa niihin avaroihin ruispeltoihin, jotka olivat läheisen
Isokylän edessä, jonka lävitse tie hänen asemansa takapuolelta meni
Uuden Kaarlepyyn kautta Vaasaan. Yksi patteri puolusti tätä
sivujoukkoa ja suojeli tietä. Oikea sivujoukko seisoi Liuhtarin kylässä
Salmin tien vieressä. Tässä kylässä lepäsivät Venäläisten haavoitetut ja
sairaat, ja takapuolelle kylää, joka oli likinnä niitä kunnaita, joilta
Suomalaisia odotettiin, oli kiireimmittäin tehty tie muutamien
suopeltojen ylitse. Pääjoukkonsa oli Rajevski koonnut Lapuan kylän
edustalle, jossa tykistö monilukuisen ratsuväen suojassa puolusti
Kauhavan mäkilöiltä tulevaa tietä.
Kaksi kasakkia toi nyt Venäläisten päällikölle nuoren suomalaisen
talonpojan, jonka he olivat ottaneet vangiksi metsässä. Tämä oli kookas,
solakka ja hyvin vaatetettu mies oikeassa Suomen kansallispuvussa.
Hänen päässänsä oli pikkuinen lakki, tehty kuudesta kolmikulmaisesta

verkapalasta. Sininen takki ja sen yli mekko olivat keltaisella vyöllä
kiinnitetyt hänen vartalonsa ympäri, niin että hänen kaulansa ja leveä
rintansa olivat paljastettuna. Jalassa oli hänellä pieksut. Vaikka hänen
kätensä olivat sidotut kiinni selän taa, säihkyi hänen sinisissä
silmissänsä tuima ynseys, kun hän seisoi kenraalin edessä.
Muuan ajutantti rupesi Suomen kielellä tutkimaan vankia; toinen
kasakeista otti hänen jahtilaukkunsa ja antoi sen kenraalille. Laukussa
löytyi yksi kirje ja vähän ruoka-aineita. Eräs toinen ajutantti aukaisi
kirjeen ja ilmoitti kenraalille, että sen oli kirjoittanut eräs upsierin
rouva miehellensä, majuri Gek'ille Porin rykmentissä, ja että kirje
sisälsi ainoastaan tietoja perheellisista seikoista.
Tutkittaessaan vastasi talonpoika lyhyesti ja jäykästi:
"Nimeni on Paavo Nissinen".
"Kotoisin Kurun kappelista".
"Vien kirjettä upsieri Gek'ille hänen vaimoltansa".
"Läksin toispäivänä aamulla Kurusta".
"Suomalaista sotaväkeä ei ole niillä paikkakunnilla".
"Venäläisten päällikön nimi Tampereella on von Möller".
"Rouva Gek asuu miehensä virkatalossa Kurussa".
"Hänellä on kolme lasta, tyttäriä: nuorin kymmenen vuoden vanha".
"Tahdoin tiedustella, kuinka hänen miehensä jaksaa".
"Hän piti tavattaman Uuden-Kaarlepyyn seuduilla".
Ajutantti selitti talonpojan vastaukset, mutta sanoi myöskin
pelkäävänsä hänen olevan vakojan. Ainakin saattoi hän viedä Suomen
armeijalle tietoja Venäläisten asemasta. Hän oli ollut aseisin puettu,
mutta kätkenyt pyssynsä kasakkien päälle-karatessa. Puukkonsa olivat

hänellä vielä jälellä tupessa, joka riippui hänen vyöstänsä.
Kenraali mietti hetken aikaa; sen perästä käski hän viedä talonpojan
Liuhtarin kylään vartioittavaksi, Kasakit veivät vangin paikalla pois.
Vietäessään lausui hän:
"Ei itku hädästä päästä, Parku pitkistä pahoista".
Ajutantti käänsi sananlaskun kenraalille, joka sen jälkeen taas rupesi
asematansa tarkastelemaan. Kaksi kasakkia tuli täydessä laukassa
metsäkunnaalta. He viipyivät ainoastaan silmänräpäyksen etuvartijain
luona; sen perästä lensivät he kummulle, jossa kenraali istui. Toinen
otti lakin päästänsä ja veti siitä esiin paperilipun, jonka ajutantti antoi
kenraalille. Rajevski luki sen tarkkuudella. "Käske Kullneff'in kiiruusti
oikean sivujoukon kanssa vetäytyä Liuhtariin päin", sanoi hän
ajutantille. Tämä viittasi kasakeille, jotka