kysyi Sinikka-rouva p?? kallellaan. Ettek? viel? ole j?rke?nne sen enempi kadottanut!
--Min? puolestani olen p??tt?nyt kadottaa sen vain kauniiden naisten vuoksi, ilmoitti Pajalan herra.
--Ettek? ole saanut siihen tilaisuutta? kysyi Sinikka-rouva hurmaavimmalla hymyll??n.
--En siit? syyst?, ett? te ette ole antanut minulle tilaisuutta, vastasi Pajalan herra.
--Onni ei tule kello kaulassa, selitti Sinikka-rouva. Se on harvinainen lintu ja n?ytt?ytyy vain kerran sadassa vuodessa.
--Silloin t?ytyy minun sanoa, huomautti Paavo Kontio kohteliaasti, ett? se juuri t?ll? hetkell? liihoittelee minun kattoni alla.
H?n tarkoitti todellakin, mit? h?n sanoi. Milloinkaan ei leikki ja nalja ollut viel? n?in vaivattomana lennellyt h?nen linnansa suojissa. H?nen t?ytyi my?s menn? sangen paljon taaksep?in ajassa, ennen kuin h?n voi muistaa tuokiota omasta el?m?st??n, jolloin h?n olisi tuntenut itsens? n?in keve?ksi ja huolettomaksi mielelt??n. Nyt, p?iv?npaisteessa, viinien ja kukkien v?lkkeess? ja iloisten, nuorekkaiden naurunpuuskien kajahdellessa n?yttiv?t my?s eilis-illan tapahtumat aivan toisenlaisilta. Miksi ottaa niin el?m?n-raskaasti, miksi niin kuoleman-kohtalokkaasti kaikkea? Miksi ei ottaa hetke? sellaisena kuin se oli, el?m?? sellaisena kuin se tuli, ja antaa kohtalon pit?? huolta lopusta? Mit? h?n oli surrut, mit? m?k?tellyt oikein? El?m?n houkka h?n oli ollut, joka oli antanut toistakymment? parasta vuottaan vieri? tyhjin? ja sis?llyksett?min? ohitseen!
T?m?n tarttuvan perhostunnelman vallitessa he rupesivat nyt l?hemmin tarkastelemaan nykyist? tilannettaan ja asianhaaroja, jotka olivat sen aiheuttaneet.
--Min? puolestani olen p??tt?nyt ainakin toistaiseksi j??d? t?nne, selitti Sinikka-rouva, iskien samalla veitikkamaisesti silm?? Paavo Kontiolle, joka par'aikaa oli vaipunut h?nen valkean, kaarevan joutsenkaulansa ihailuun. T?m? on erinomainen talo eik? t??lt? puutu muuta kuin em?nt??.
--Eik? en?? sit?k??n, lis?si Paavo Kontio, t?ytt?en samalla h?nen lasinsa. Maljanne ja tervetulemaan!
--Minulla ei ole mit??n, ilmoitti Pajalan herra surumielisesti lasiinsa tuijottaen. Mutta saattaakin olla parasta n?in, sill? pelk??n pahoin, ett? minun asevelvollisuuteni p??ttyy yht? nopeasti kuin se on alkanutkin.
--Kuinka niin? kysyi Sinikka-rouva ottavasti.
--P?invastoin, mik?li minusta riippuu, selitti Paavo Kontio, rient?en t?ytt?m??n onnettoman nuorukaisen lasin piripinnoilleen. Toivon p?invastoin, ett? teette minulle ilon viihty? mit? kauimmin vieraanani.
--My?skin min? pyyd?n talon tilap?isen? em?nt?n? yhty? t?h?n esirukoukseen, sanoi Sinikka-rouva. Te olette vasta jefreitteri. Eik? teid?n tee mieli ty?skennell? itse?nne luutnantiksi ja kapteeniksi kauneuden palveluksessa?
--Oh, tied?n hyvin, ett? te jo nyt olette minut tavalliseksi nahkapojaksi alentanut! huokasi Pajalan herra. Sallikaa minun varoittaa teit?, herra tohtori! T?m? suloinen sukulaiseni on sangen uskoton luonteeltaan.
--Tarkoitatte, ett? h?n on uskollinen mieluimmin itselleen, oikaisi Paavo Kontio. Omasta puolestani olisi minun kiitt?m?t?nt? sit? valittaa, ainakin niin kauan kuin h?n ei viel? ole katsonut hyv?ksi muuttaa toiseen taloon.
--N?in kohdellaan turvatonta naista! huudahti Sinikka-rouva, kohottaen k?sivartensa traagillisesti taivasta kohden. Min? alan huomata, ett? perhe on yhteiskunnan perustus.
--Arvaan, ett? teid?n miehell?nne on t?ll? hetkell? sama mielipide, lausui Pajalan herra filosofisesti. My?skin min? tunnen sielussani merkillist? taipumusta samaan ajatustapaan.
--H?n k?y aina haaveelliseksi, kun h?n on juonut liikaa, oli Sinikka-rouva kuiskaavinaan Paavo Kontiolle. Silloin muistaa h?n aina morsiantaan, minun tyt?rpuoltani.
--Hyv?, ettei h?n muistele muiden morsiamia, huomautti Paavo Kontio, kuten joku toinen ehk? olisi valmis h?nen sijassaan t?ll? hetkell? tekem??n. Onko h?n kaunis muuten?
--Ei, vastasi Pajalan herra raskaasti. Mutta min? luulen, ett? h?n on uskollinen luonteeltaan.
--?lk?? uskoko h?nt?! v?itti vilkkaasti Sinikka-rouva. H?nen morsiamensa on oikein kaunis tytt? kaikkien muiden mielest?. Mutta h?n tuossa on niin mustasukkainen, ett? h?n ei salli edes puhuttavan lemmittyns? kauneudesta.
--Tytt?parka! huokasi Paavo Kontio suurimmalla osan-otolla. Kuinka h?n voi el?? sitten?
--Ja kuinka tuollaiset saa el??? vahvisti Sinikka-rouva, n?p?ytt?en samalla nuorta sukulaistaan omenansiemenell?. Eik? totta? On oikein, ett? h?n joutuu naimisiin?
--Ah, jospa se onni pian koittaisi minulle! deklanoi Pajalan herra k?si syd?mell??n..
--Koettakaa pysy? hyviss? v?leiss? minun kanssani, virkahti Sinikka-rouva, niin onni ehk? kerran koittaa teille.
--Siin? tapauksessa otan mielell?ni erottaakseni teid?t kuinka monta kertaa tahansa! puhkesi Pajalan herra haltioituneena puhumaan. K?tt? p??lle! vaikka nyt heti... Tie on auki, auto odottaa...!
--Anteeksi, pisti Paavo Kontio v?liin, mit? happamin ja kuivakiskoisin ilme kasvoillaan. Portin avain on minun taskussani.
--Te kuulette, min? olen vanki! huokaisi Sinikka-rouva. Neitsyt kammiossa! Kuka minut vapauttaa?
--Jos lupaatte minulle tytt?renne ja puolet valtakuntaanne, niin vapautan teid?t, lupasi Pajalan herra.
--H?n on heitti?! virkahti Sinikka-rouva loukkautuneen n?k?isen?. Ettek? kuullut, herra tohtori, ett? h?n monista lupauksistaan huolimatta kutsui minua j?lleen anopiksi?
--Sit? en kuullut, vastasi Paavo Kontio. Mutta minusta tuntui kyll? kuin h?n olisi ohimennen viitannut er?isiin neitseelle kammiossa hiukan sopimattomiin perhesuhteisiin.
--Oh, t?ytyy antaa h?nelle anteeksi! pyysi Sinikka-rouva. H?n ei tied?, mist? h?n puhuu. H?n ei ole itse viel? perhett? perustanut.
Pajalan herra oli painanut p??ns? uneksivasti k?sivartensa varaan.
--Miksi ei minun morsiameni ole t??ll?? virkahti h?n murhemielisen?. Silloin olisi minulla edes joku, joka minua puolustaisi.
--Te sanoitte sanan! virkahti Paavo Kontio lasinsa kohottaen. Miksi h?n ei ole t??ll??
--Me olemme unohtaneet ottaa h?net mukaan, selitti Pajalan herra.
--Niinkuin minun kaps?kkinikin! nauroi Sinikka-rouva. Ja se oli vahinko todellakin, sill? kaikki oli niin hyv?sti ja valmiiksi pakattu siin?...
--Etteh?n te voi olla ilman kaps?kki?, my?nsi Paavo Kontio vakavustuneena.
--Yht? v?h?n kuin h?n ilman morsianta! nauroi Sinikka-rouva.
--Tied?ttek?? Me noudamme ne molemmat t?nne! esitti Paavo Kontio.
Ehdotus saavutti yleisen hyv?ksymisen.
Sinikka-rouva oikein hihkui ilosta. Pajalan herra joi lasinsa pohjaan ja nauroi juhlallisena.
--Pyyd?n saada portin avaimen, h?n sanoi.
--Aina t?t? tarkoitusta varten, hymyili Paavo Kontio. Taikka ... ehk? minun on varovaisinta kysy? ensin tarkoitusta.
--Oh, antakaa se vain h?nelle! huusi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.