Oulua soutamassa

Oulua soutamassa

The Project Gutenberg EBook of Oulua soutamassa, by Teuvo Pakkala
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Oulua soutamassa
Author: Teuvo Pakkala
Release Date: January 3, 2005 [EBook #14570]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OULUA
SOUTAMASSA ***

Produced by Tapio Riikonen

OULUA SOUTAMASSA
Kirj.
Teuvo Pakkala
Otava, Helsinki, 1921.

»Kaksikymmentä kuuluu tynnyriltä nykyään maksettavan--kirkolla
tiesivät kertoa mennä sunnuntaina.»
»Niinhän ne hokevat. Kohtuhinnoissahan se tätä nykyä olisi terva.
Muuan lasti on minullakin menneenkesäisiä tervoja ja tuumailin
kulettaa ne yhtä aikaa täänkesäisten kanssa, vaan en malta nyt vuottaa.
Vasta viime perjantaina pantiin hauta paloon. Kun siitä on tervat

Oulussa, niin silloin tuskin saa enää paistikkaan hintaakaan. Senpä
tähden arvelin, jotta panen tuon yhden lastin menemään hyvän hinnan
aikana. Ruttoon ne porvarit laskevat hinnan, lupsauttavat.»
»Väleen se hinta happanee, kun vain alkaa viljemmalta sinne tervaa
valua.»
»Ei ole sitä mahtia enää tervan hinnassa kuin oli tässä takavuosina.--
Paneppas tästä piippuusi.»
»Kiitoksia.--Viisinkolmatta markoinhan tuota silloin kuulutaan
maksetun.»
»No niin tehtiin. Sillä hinnalla kelpasi kuletella tervaa.»
»Jo vain. Kunpa olisi nykyään kaksikymmentäkään pysyvänä hintana,
niin johan tuota tyytyisi siihenkin, vaan kun se lupsakehtaa
kahdentoista ja yhdenkintoista markan korvilla, niin kovin on se
rumaa.»
»On niin.»
»Onko miten monta tynnyriä teillä lastissa?»
»Kaksikolmatta se kantaa meidän uusin vene.»
»Se niin--Minä kuletin kaikki tervani Ouluun viime kesänä. Eikähän
noita paljo ollutkaan.»
»Mitenkäs sinulla nyt hauta joutuu?»
»Se tänään tulee olleeksi viikon palossa, viime sunnuntai-iltana
sytytettiin.»
»Hyvähän se olikin ilma viime sunnuntaina, tyyni sää.»
»Oli, näin oli tälleen kuin tänäänkin. Ja hyviä säitä nyt on ollut koko
viikon.»
»Kauniita säitä kerrassaan, lämpimiä ja tyyniä. Viime perjantaina
rupesi hieman puhaltelemaan auringon laskulla, kun oli juuri saatu
hauta sytytetyksi, mutta siitä se kuitenkin helpotti ja tyyntyi.»
»Siellä se on haudalla kaikki rahvas?»
»Siellä. Ei tässä kotosalla ole kuin karjakko, renki Jussi ja meitä kaksi
vanhaa: ruoti-ämmä ja minä.--Jussi oli eilen lastin panossa Erkin
kanssa ja lähtee Ouluun, niin taitaa nyt lepäillä. Erkki on hakemassa
morsiantaan.»
»Olisi minulla vähän asiaakin ollut, mahtaisiko Erkki ottaa toimiakseen?
On näet minulla hyvät piipunvarren luut ja niihin pitäisi saada
Kajaanista tahi Oulusta uusi letka.--Tuommoiset luut.»
»Ka, minkäpä tähden hän ei ottaisi semmoista asiaa. Kyllä minä

toimitan Erkille, ja eiköpähän itsekin mahtane kohta tulla, jo ennen
puolisia läksi.»
»Eipä ole hänestä vuottaa, pitää jo lähteä kotipuoltakin katselemaan.»
»Eihän niihin kiire näin sunnuntaipäivänä.»
»Kiirettä ei kyllä, mutta sitähän sitä pitäisi pelätä ettei kiirettä tulisi.»
»Niinpä niinkin.»
Naapurin isäntä pisti kättä, lausui jäähyväiset ja käski Rantalan isäntää
käymään talossa jaarikoimassa, tämä taas käski vierastaan muistamaan
jälkiään. Yhdessä astuttiin siitä pihalle ja haasteltiin vielä muutama
sana. Mutta sitten läksi naapurin isäntä astumaan ruispellonpientaretta
kotiinsa, toinen tepasteli rantaan tervalastia katsomaan. Eihän sillä
veneellä mitään hätää tyynellä, eikä ollut siihen vettäkään isosti tullut.
Isäntä silmäsi järvelle.
»Eipä näy vielä tulevaksi», tuumaili hän. Katseli taivaalle. Ei näkynyt
yhtään pilveä, ei pienintäkään tuulenkynttä.
»Miten kauan pysynee tyynenä», arveli hän ja läksi astumaan taloon.
Pirttiin tultuaan isäntä otti vaskipuitteiset silmälasinsa akkunan
keskipuusta ja vanhan »Biblian» nurkasta hyllyltä ja asettui pöydän
taakse istumaan.
Penkillä uunin luona istui ruoti-ämmä, käsi poskella, nyökytti
ruumistaan ja hartaudella seurasi hänen ajatuksensa isännän lukua.
Pirtin etehisessä nukkui renki Jussi. Lattialla hän lepäsi leili
päänalustana, kuorsasi ja puhkaili. Sikeästi miesparka nukkui.
Väsyttääkin se, kun päiväkauden ja yötä lisäksi telmii lastin panossa.
Yhtä vaatimattomalla vuoteella lepäsi Mustikin Jussin pään pohjukassa.
Sikeästi nukkui sekin ja näki unta, vinkui ja murisi, nykäsytti
käpälöitään, olipa väliin laukata kuoputtavinaankin. Hyvä siinä oli
kärpäsillä oleskella ja rohkeina ne hääräsivätkin. Mustin korvassa,
nenällä, Jussin otsalla, poskilla ja suupielissä ne pyrisivät alituiseen,
hypellen ja juosten paikasta toiseen ja pureskellen palan sieltä toisen
täältä. Musti unimielissäänkin pyristeli korviaan, samoin kuin Jussi
rypisti otsaansa, nyki suupieliään ja liikautteli päätään, vaan eipä siitä
apua kärpäsille. Hypähtivät ne vähän lentoon, mutta pian uudelleen
laskeutuivat samoille paikoin.
Luhdista astui karjakko, Anna Mari, pirttiin ja oli unisen näköinen. Hän
seisahtui keskelle pirtin lattiaa silmät tiirallaan ja rahmusteli päätään
korvallisilta päälaelle, siirsi haransa niskaan palmikon alle, ja sieltä

sitte rahmusteli, aina vähän väliin haukotellen.
»Onko siihen vielä mitä pantavaa tuohon eväsarkkuun vai saapiko sen
viedä aittaan? Ihanhan tuo varistuu tuossa», lausui Anna Mari, katsoa
tiirottaen arkkua ovenpielessä.
Kun vanha isäntä sai loppuun lukunsa, painoi hän kirjan kiinni ja
kielekkeet nastoihinsa ja ripusti vaskipuitteiset silmälasinsa naulaan
ikkunan keskipuussa.
»Saat sinä viedä sen», virkkoi hän sitte. »Eipä häneen lie enää erinäisiä
panemisia.»
Isäntä itsekin astui Anna Marin jälessä aittaan. Kaatoi nassakasta
puteliin eväsviinaa ja pani sen arkkuun. Pihalla seisoi hän hetkisen ja
katseli järvelle.
»Eipä näy vain vielä tulevaksi», virkkoi hän.
Katseli sitten taivaalle ja ajatteli että kyllä se taitaa tyynenä kestää vielä
viikommaltakin.
»Oulunjärvellä saavat panna höyryn jälkeen»,