Oulua soutamassa | Page 6

sormuksia t?ynn? ja korvissa kimalteli kultanastat. ?El? laske?, tiuskasi Erkille se komea poika, vaan Katrille h?n nauroi. Erkki ei saanut pys?htym??n. Lautta t?ykk?si saareen ja tukit alkoivat hajota. Komea poika hypp?si kelalta, Katria pelotti ja h?n jo oli putoomassa tukilta. H?n tarttui komeaa poikaa kaulaan ja se tarttui h?nt? vy?t?ryksiin...
?Taisinpa laskea liian likelt? tuota saarta?, tuumaili Jussi; ?siin? pist?? matala niemeke t?nne sel?lle v?ki pitk?lle. Ehk? siit? t?ll? vedell? viel? p??s... jopahan lempsatti kurnasi!?
Vene karahti matalaan, vaan ei tarttunut kuitenkaan. Jys?htih?n vain siksi, jotta Erkki ja Katri her?siv?t.
?Eih?n--sit?--viel?--olla...? h?t?ili Erkki ja silm?ili ymp?rilleen. Niin, ei sit? viel? oltu Oulussa, eik? n?kynyt mit??n k?ytt?, tukkilaisia, herroja, puukhollaria eik? h?yry? puksuttamassa, eik? ollut mit??n h?t??.
?Aurinko niin helteisesti paahtanut, ett? hiki oikein noussut?, virkkoi Erkki ja pyyhki hihalla hike? otsastaan.
Katrikin kavahtaessaan t?llisteli. Selkesi h?nellekin, ettei h?n ollutkaan miss??n tukkilautalla, vaan Erkin veneess?, eik? se ollut mik??n tukkilainen, jota h?n kaulasta puristi--(hyi, kaikkea h?nt? n?kee!)--vaan h?nen oma Erkkins?.
Kaikki hyvin siis.
?Eik? sit? jo olla kohta Pet?isen niskassa?? arveli Erkki, haukoteltuaan kylliksi ja selvitty??n unesta.
?Eih?n t?st? pitk?lt? ole en??, mik? lie parin tunnin matka?, vastasi Jussi ja katsoi kelloansa.--?Nyt on jo kaksikymment? minuuttia yhdeks?tt?.?
?Eip? ehditty Kajaaniin t?lle vuorokaudelle. Se ei l?hde laskumies en?? koskille?, arveli Erkki.
?Eih?n se y?ll?. Vaan ei meit? hidasta sen enemp?? jos ollaankin y?t? Pet?isen niskassa?, arveli Jussi. ?Aamulla ehdit??n hyv?sti Kajaaniin siihen kun kanavista p??see.?
Pet?isen kosken niskasta ei ollutkaan pitk?lti taivalta Kajaaniin: pari lyhytt? kosken korvaa ja virtavett? jonkun verran, pari virstaa ehk? yleens?.
?On kulettu hyv?sti t?m?n p?iv?n osalle?, arveli Erkki, p??stess? Pet?isen niskaan, jonne muitakin lasteja oli pys?htynyt. ?Sattui tuommoinen hyv? purjetuuli.?
?Meid?n onnella?, virkkoi Katri.
?Ainahan se v?liin onnensiipi raapasee oulumiest?kin!? arveli Jussi.--
Paljon oli ker??ntynyt veneit? aamuun Pet?isen niskaan, kymmenkunta venett?. Ty?t? oli laskumiehelle. Vaan s??sti se h?nen vaivojaan, kun oli semmoisia, jotka uskalsivat j?lest? laskea.
Kun ensim?ist? venett? l?hdettiin laskemaan, teki Jussilla kovasti mieli l?hte? j?lest?. Vaan eip? viitsinyt Erkille esitt??. Jos Erkki olisi sanonut, ett? laskehan Jussi, niin kyll?h?n sitten.
Eih?n sit? nyt j?ren kumma olisi toisen j?less? laskea tuommoisia koskia, onhan noita pahempiakin laskettu... Tiet??h?n tuon, miten n?iss? on laskettava. Pet?isess? on pahin paikka ensim?inen korva, jonka muuan kivi tekee l?hell? rantasiltaa. Siin? pit?isi varoa sit? kive? ja samalla, ettei p??sisi hylk??m??n selk?-aalloille. Kuurnassa pit?? laskea enemm?n vasenta puolta, saaren puolta, siell? siin? se valtavesi kulkee. Sipisen virtaan tullessa pit?isi karttaa karia, joka on vasemmalla. Antaa menn? vain virranselk?? ja siin? v?h?n varoo, ettei niemen niskaan kanna--liek? tuo kovin paha siihen kantamaankaan. Sittenh?n sit? ei olisi en?? muuta kuin kanavan suussa. Siin? pit?? varoa, ettei Koivukoskeen ala niell? ja ettei kiville sorru rannan puolella.
?Olisihan tuo soma laskea kerran n??kin kosket?, ajatteli lopuksi Jussi, istuessaan t?rm?ll? ja katsellessaan koskelle.
?Mist? se t?? mies on?? kysyi joku Jussilta, seisahduttuaan h?nen luokseen.
?Olenpahan Kuhmosta.--Mist? sin? olet?? kysyi Jussi takaisin.
?Sotkamosta min? olen?, vastasi t?m? ja istuutui siihen l?helle.
?Talon miehi???
?Ei itsellinen. Kasakkana olen.--Mink?slainen kello??
?Onpahan tuossa--pintelikello vain?, vastasi Jussi.
?Minulla on silinteri--tuommoinen--viidell? kivell? k?yp?.?
?Valehtelee taas Kusti!? sanoi joku syrj?inen.
?Vaan Kustipa ei valehtelekaan?, vastasi Kusti tolkussa ja n?ytti sormellaan Jussille 5 numeroa kapselissa. Jussi ei sit? katsonut, vaan k??ntyi n?kem??n, ett? kuka se puhui sel?n takana. Katrin kanssa oli siin? nuori tyt?r ja h?n se haasteli.
?Jos tunnet, Liisa, numeroita, niin katso eik? ole tuossa viitonen.-- Ihan taiten k?y t?m? viidell? kivell??, oli Kusti tolkussa kellonsa puolesta.
?Sinun kellosi ei k?y muulloin kuin sin? itsekin k?yt?, virkki Liisa ja iski silm?? Katrille.
?Eik? k?y?? oli Kusti yh? kellonsa puolesta. ?T?? on k?ynyt...?
?Ik?ns? ja viisi p?iv???, jatkoi Liisa.
?Mene...? tokasi Kusti.
Liisa l?ksikin nauraen ja l?i Katria kylkeen: ?tule!? Yhdess? astuivat he sitten miesjoukkoon, mik? istui ylemp?n? t?rm?ll?. Siell? istui Liisan is? ja Katrin sulhanenkin tuumimassa asioita, mink? mit?kin.
?Pysyyk?h?n tuo tyynen? koko p?iv?n vai ruvenneeko tuulemaan niinkuin eilenkin ennen einett??? arveli joku ja kaikki katselivat taivaalle.
?Eip? osaa sanoa, mit? ruvennee tekem??n.?
?H?yryn j?lkeen saa heitt?yty?, jollei perintakaiseksi rupea.?
?Seitsem?n aikanahan se h?yry l?htee ja siihen tuota kerki??kin n?hd? mink?laiseksi ilma heitt?ikse.?
?N?kyy tulevan laskumieskin. Kenenk? vene se on korvassa??
L?ksiv?t siit? ne miehet, joitten veneell? oli vuoro saada laskumies. Mutta Erkki meni Jussin luo kysym??n, ett? uskaltaisiko se Jussi laskea j?lest?.
?Onhan noita pahempiakin laskettu ja omin nokkinsa?, tuumaili Jussi vastaukseksi. ?Onhan ne Ontojoen kosket...?
?Eih?n n?? ole toki niitten veroisia?, arveli Erkkikin.
?Eih?n tuossa maata alemmaksi mene, osaahan tuota toisen j?less? viilett??--lasken kun laskenkin.?
Jussi jo seisoi valmiina veneen per?ss?. Koetteli melaa, ett? oliko se hyv?sti, v??nteli ja k??nteli sit?. Oli se hyv?sti. Silm?si koskelle.
?Eih?n tuossa nyt kovin ohrasesti voine k?yd? toisen j?lest? laskeissa?, ajatteli h?n ja taas py?r?ytteli ja v??nteli melaa, ett? olihan se ainakin kelvollisesti. Oli se.
L?hdettiin. Virta nieli ahnaasti venett? koskeen ja Jussi asettausi hyvin tanakaksi. Oltiin nyt jo koskella ja j?p?k?sti ponnisteli Jussi melassa.
?Siin? se nyt oli Pet?inen?, tuumi Jussi kosken alla ja katseli taakseen.
?Siev?stih?n se tultiin?, virkkoi Katri.
?Mik?s se on tullessa toisen j?less?.? Niin Jussi arveli, mutta ajatteli, ett? tuon jo laskee itsekseenkin.
Kun kerta p??stiin Kuurnan niskaan, niin siin? ei ollut kuin pisaus sit? tullessa ja se oli viimeinen