Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa | Page 9

kirjekuoren, jossa oli postimerkki ja osoitekirjoitus mr Chacelle. P??sty??n onnellisesti Kanadaan, l?hetti pakolainen kirjekuoren Chace-puolisoille, jotka silloin tiesiv?t turvattinsa hyv?ss? tallessa olevan. Kirjoittaminen olisi ollut vaarallista, sill?, kuten jo on mainittu, rangaistiin orjan k?tkij?? suurilla sakoilla ja vankeudella. Lukemattomat oli siit? huolimatta ne orjat, joita n?m? ihmisyst?v?lliset puolisot auttoivat. Er??n? iltana soitettiin heid?n ovikelloansa, ja palvelija p??sti sis??n vanhan, huononpuoleisesti puetun kv??k?rinaisen, jolla oli paksu huntu kasvoilla. H?n vietiin sis??n talon em?nn?n luokse, ja heid?n j??ty??n yksikseen, repi nainen verhon kasvoiltaan ja viskasi vaatteet p??lt??n, jolloin tuli n?kyviin, ett? kv??k?rinaisen puku peittikin nuoren, voimakkaan mulatin. H?n oli karannut vaimoineen lapsineen aina Virginiasta asti, oli ollut joutumaisillaan kiinni, mutta muutamain abolitionistein toimesta saanut valepuvun, jonka avulla h?nen oli onnistunut jatkaa pakoansa. Vaimon ja lapset h?n oli k?tkenyt mets??n l?helle kaupunkia. Ei tarvinne mainita, ettei h?n turhaan anonut Chace-puolisojen apua. Uskollinen Adams saattoi h?nt? Kanadan rajalle, ja pian h?nen yst?v?ns? saivat kirjekuoren tulon kautta varman tiedon h?nen ja h?nen perheens? pelastuksesta.
Kerran toiste karkasi kaksi orjaa, niinik??n Virginiasta, piiloutuen samaan laivaan, tiet?m?tt? toinen toisestaan. Matkalla nousi myrsky ja laiva sai vuoto-rei'?n, jonka t?hden katteini perille tullessaan ynn? laivan veistomiehen kanssa astui alas lastiruumaan. Silloin huomattiin ensiksi toinen karkulainen, joka, k?ytt?en hyv?kseen yleist? ?llistyst?, tempausi irti, hypp?si mereen ja ui maalle, l?htien sitten Chace-puolisojen luo. V?h?? my?hemmin saapui sinne toinenkin pakolainen, joka vuorostaan oli tullut huomatuksi, ja molemminpuoliseksi ihmeeksens? saivat n?m? miehet nyt tiet?? ?sken olleensa matkatoverit. Nyt kysyttiin pikaista p??s?neuvoa pohjoiseen p?in. Mutta juuri kun rouva Chace par'aikaa oli pukemassa noita molempia mulatteja kv??k?rin valepukuun, tuli laivan katteini, joka oli vanha tuttu mr Chacelle, juomaan teet? ja valittamaan sit? vahinkoa, jonka h?n oli k?rsinyt, kun noiden kahden orjan paon kautta h?nelt? oli mennyt hukkaan heid?n lunastushintansa. Kaikki k?vi kuitenkin hyvin, ja pakolaiset p??siv?t ehein? Kanadaan.
Olipa koko joukko n?it? onnettomain orjain yst?vi?. Mary Grew oli kv??k?rinainen, joka muutamassa abolitionisti-kokouksessa ehdoitti p??t?ksen, jonka mukaan ei kenk??n abolitionisti saisi olla j?senen? semmoisessa kirkkokunnassa, joka puolusti orjuutta. H?nen yst?v?ns? Adeline Thompson tuli pahoin poltetuksi ja poljetuksi silloin, kun roistov?ki poltti poroksi kokoussalin Philadelphiassa Grimké sisarten esitelm?ss?, sen johdosta, ett? h?n kielt?ytyi l?htem?st? pakoon, ennenkuin n?m? oli saatu hyviin turviin. Mac Intosh paloi kuoliaaksi S:t Louis'issa, kun raivokkaat roistojoukot sytyttiv?t abolitionistien kokoushuoneen palamaan. Dresser viskattiin kuoliaaksi kivill? Nashvilless?. Maria Chapman oli niin uljas ja kest?v?inen, ett? h?nt? pidettiin esikuvana rohkeimmille miehille. Garrison kertoi, ett? t?ll? naisella oli tapana kokouksissa kantaa hartioillaan karmosinin-punaista silkkishaalia. ?Ja niin kauvan kun h?nen yst?v?ns? n?kiv?t vilahustakin tuosta shaalista puhelavalla?, sanoi h?n, ?tiesimme me, ett? meid?n t?ytyi kest??, olkoon melu salissa ollut kuinka hurja tahansa.?
Elisabet lady Stanton ja h?nen yst?v?ns? _Susan B. Anthony_ ryhtyiv?t orjuuden vastustajien johtajain pyynn?st? aikaan-saamaan j?ttil?is-anomusta kongressille orjuutta vastaan ja hankkivat kolme miljoonaa nime?. Heid?n toimenaan oli enimmiten matkustaminen maassa ja esitelm?in pit?minen. Kerrankin tuli neiti Anthony pieneen kaupunkiin, jossa h?n aikoi illalla puhua. Mutta h?nen asiamiehens? oli, pelj?styneen? v?est?n uhkauksista, l?htenyt tiehens? ja j?tt?nyt h?net pulaan. Silloin meni uljas neiti ulos, vuokrasi suuren kapakkasalin esitelm??ns? varten, osti kapallisen nauriita ja muutaman naulan kynttil?it?, koversi kolot nauriisin ja pisti kynttil?t koloihin. N?ill? valaisi h?n sitten salin ja istui huolettomasti odottamaan kuulijoita. Kosolta n?it? tulikin, sill? kapakassa k?vi paljon v?ke?, ja vaikka he kovasti ?llistyiv?t n?hdess??n t?m?n muutetuksi esitelm?huoneeksi, j?iv?t kuitenkin useimmat sinne uteliaisuudesta.
Robert Purvis, rikas puoliverinen liikemies, oli orjuuden vastustamisty?n voimakkaimpia miehi?. Eritt?inkin vaikutti h?n valtavasti ?maanalaisen rautatien? toimissa. Kerrankin karkasi muuan nuori orja vaimoineen lapsineen Georgiasta, mutta saatiin kiinni ja vietiin oikeuteen Philadelphiassa. Ei kenk??n asianajaja tahtonut puhua h?nen puolestansa, vaikka Robert Purvis tarjosi suuria summia. Silloin p??tti t?m?, nuori ja pelk??m?t?n kun oli, itse ottaa lain haltuunsa. H?n antoi uskollisen ajurinsa pit?? tuomiosalin edustalla varuilla vaunut, virkut hevoset valjaissa. Kesken oikeuden menoa sieppasivat James Mott ja Robert Purvis pakolaiset pois, veiv?t heid?t sukkelasti vaunuihin, ajuri m?tk?hytti hevosia piiskallaan -- ja poissa he olivat. Entinen orja tuli sittemmin konetehtailijaksi Kanadassa, voitti melkoisen rikkauden ja antoi pojallensa yliopiston kasvatuksen.
V. 1841 pidettiin suuri orjain-vastustajain kokous Nantucket'issa, Massachusettsin valtiossa. Sen loppupuolella saattoi Garrison puhelavalle nuoren kauniin mulatin, nimelt??n Frederick Douglas, joka oli karannut herransa luota. T?m? herra oli samalla h?nen is?ns?. Nuori mies alotti puheensa vapisevalla ??nell? ja silminn?ht?v?sti h?mill??n. Mutta v?hitellen tointui h?n ja kertoi nyt syd?nt?s?rkev?ll?, valtaavalla voimalla orjuuden kauhistuksista. H?n h?tyytti eritt?inkin muutamaa saarnaa orjille, jonka oli pit?nyt piispa Meade Virginiassa tekstist?: _?Te orjat, olkaatte herroillenne alamaiset.?_ H?nen lopetettuansa ja kokoontuneiden istuessa heng?hdyksiss?, h?nen sanainsa valtaamina, nousi Garrison seisomaan ja osoitti Douglasia, kysyen juhlallisesti: -- Veljet ja sisaret! Olemmeko kuunnelleet kalua, omaisuuden-kappaletta, vaiko ihmist??
-- Ihmist?! ihmist?! -- huusi 500 ??nt?. -- No, jos niin on, saako ihmist? pit?? orjana kristillisess? valtiossa ja tasavallassa? -- Ei koskaan, ei koskaan! -- huusi kokous taas sanomattoman k?h?k?n puhjetessa. -- Onko Massachusetts l?hett?v? semmoisen miehen, kuin on t?m? t?ss?, takaisin orjuuteen? -- jyrisi viimein Garrison valtaavan ??nens? koko voimalla. Silloin hyp?hti koko kokous pystyyn huutaen: -- Ei, ei! Ei koskaan! -- T?st? p?iv?st?