Oppikirja suomalaisen kirjallisuuden historiassa | Page 7

ja hienoutta, jota n?m? laulut tuovat ilmi, ei voi kyll?ksi ihmetell?. -- Kaikkien maitten lyyrillisess? kansanrunoudessa kajahtelee joku surumielinen s?vel; kummako siis, ett? korpien keskell? asuskelevan Suomen kansan lauluihin yksin?isyyden ja kaipauksen tunne on vuodattanut vienon kaihomielisyyden? Toisin kuin Kalevalan runoissa, jotka kertomarunouden tyynell? iloisuudella kirkastavat olevaisuutta, kuvataan Kantelettaren ensimm?isess? runossa kanteleen synty?: "soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu". Hell?sti lausutaan kotiansa kaipaavan tunteet runoissa "Muinaiset ajat paremmat" ja "Vierin maalle vierahalle" (I, 32, 33). Monessa laulussa turvaton tai murheellinen puhuu huolistansa (esm. "Korpi kurjalla kotina" I, 36, "Parempi syntym?tt?" I, 46, "Elk?? sanoko huolettomaksi" I, 52, "Monihuolinen" I, 53, "Usiahuolinen" I, 54, "Ei sula sy?n suruinen" I, 60, "Pime? isoton pirtti" I, 62, y. m.) -- Erehtyyp? kuitenkin suuresti, jos luulee, ett'ei Suomen kansanrunous virit? iloisempiakin s?veleit?; sill? leikillisi?kin runoja on enemm?n, kuin mit? tavallisesti ajatellaan. Sellaisia ovat esm. "Ohoh kullaista kotia!" I, 75, "Tanssin kulku" I, 175, "H?mehen k?vij?" ja "Kuulin kummat kuusialta" I, 183 ja 184, samoin my?s lasten laulut ja useat tytt?jen lauluista, niinkuin "Korpikotinen" II, 67 y. m. Tyynt? iloisuutta vienon hell?tuntoisuuden rinnalla huokuvat useat lemmenlaulut, niinkuin "Armahan kulku" I, 174. -- Suomalaisen kansanrunouden huomattavimpia ominaisuuksia on se virke? luonnontunto, joka kaikkialla ilmaantuu. Luontoa pidet??n yst?v?n?, armaana toverina, jolle uskotaan kaikki tunteet ja huolet. Murheissaan paimen laulaa (I, 175 "Enk? mi n?ki toivoisi?"):
Tule t?nne, pieni lintu, Lenn? t?nne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ik?v?si ilmottele; Mie sanon sinulle j?llen, Haastan mielihaikiani. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme.
Ja "Huoliansa haasteleva" (I, 59) valittaa, ett'ei ole ket??n, jolle voisi murheensa ilmoittaa, jotta ne salassa pysyisiv?t, vaan lausuu viimein:
Menen mets?h?n m?elle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtyisille, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenk?n?, Kuihkaele kullenkana.
Puheena olevain runoin ik?? ei voi tarkkaan m??r?t?; muutamat ovat ep?ilem?tt? sangen vanhoja, koska niiss? on myytillisi?kin aineita, esm. mets?miesten laulut (katso "miesten lauluja" Kantelettaren II osassa, 329--354). Toiset ovat ihan varmaan nykyisempin? aikoina syntyneet, niinkuin "Vangittu pannu" I, 108, joka n?ht?v?sti on Kustaa III:n p?ivilt?.
Kertovaiset runot l?ytyv?t melkein kaikki Kantelettaren III:nessa kirjassa; ainoastaan muutamat harvat ovat I:sess? osassa (esm. tuo pilkallinen el?insatu "Lintuin ker?j?t" I, 91, samanlaatuinen "Revon valitus" I, 92, tarun-omainen "Ensimm?inen rautio" I, 94 sek? opetusrunon tapainen "V?in?m?isen sanoja" I, 90 y. m.). Karttuneiden runovarojen avulla on L?nnrot kokonaan uudistanut Kantelettaren III:nnen kirjan. Sen my?hemm?ss? laitoksessa ilmaantuvat osittain samat kertovaiset runot kuin vanhemmassakin, vaikka uusien toisintojen mukaan muodostettuina; mutta n?iden lis?ksi on tullut koko joukko uusia, ennen tuntemattomia. Runot ovat t?ss? laitoksessa yleens? laajempia, esitystavaltaan eepillisempi?, kuin vanhassa, jossa ne esiintyv?t suppeammassa muodossa.
Kertovaisen lyriikan tuotteista moni liittyy Kalevalan kertomuksiin. Sellainen on esm. "Suomettaren kosijat" (vanha laitos III, I) eli "Suomettaren synty ja kosijat" (uusi 1. III, 6), jossa kuvataan, miten Kuu, P?iv? ja Pohjant?hti pyyt?v?t kaunista Suometar neitoa puolisokseen ja t?m? suostuu menem??n viimeksi-mainitulle; se on sama taru, joka Kalevalassa, toisin muodostuneena, on sovitettu Kyllikkiin. Muistoja Lemmink?is-runoista sis?lt?? "Neiden rosvo Ikutiera", u. 19, vaikka immen ry?st?j?lle vanhassa laitoksessa on pantu Kullervon nimi (v. 22). Aino-runojen sis?llys ilmaantuu niin-ik??n, milloin miss?kin muodossa, monessa Kantelettaren runossa; esimerkkin? mainittakoon "Katri ja Riion poika", u. 68, "Merenkylpej? neiti", u. 86, 87, ja "Katri paimenessa", u. 88. Soma ja leikillinen muodostus n?ist? on "Helka paimenessa", v. 37 ja u. 89. Toisen kanteleen synty? ja V?in?m?isen laulua muistuttaa "Oinonsarvinen kantele", u. 8. Kullervo-tarinan aineksia tavataan monessa runossa. Sen muodostuksia on esm. "Kiikan lapset", v. 18, lyhyen, draamallisen esitystapansa puolesta keskiajan ballaadin luontoinen; uudessa laitoksessa se on laajentunut ja saanut eepillisemm?n muodon ("Kiian lapset", 45). Samaan tarinapiiriin kuuluvat "Tuiretuisen lapset", v. 19, ja "Kullervon sotaan l?ht?", v. 30, y. m. m. Muutamat Kantelettaren runot koskevat my?s kertomusta isosta tammesta tai muita Kalevalan aineita.
Mainittakoon viel? moniaita tarun-omaisia lauluja. "P??skyl?inen", u. 1, kertoilee, kuinka p??skysen munasta syntyi ihana neito, joka, monta kosijaa hyl?tty?ns?, viimein joutui Nurmi-Tuomaan omaksi. Runossa "Turo, kuun ja auringon pelastaja", u. 2, esiintyy Turo niminen sankari, joka Hiiden kartanosta tuo takaisin p?iv?n ja kuun ja asettaa ne ihmisille paistamaan. Auringon h?n ensin sovitti kultalatva kuusosehen, oksille ylimm?isille, jolloin se loisti vain rikkahille, riemuisille; sitten h?n siirsi sen oksille alimmaisille, jolloin se paistoi vaivaisille ja huoleisille; mutta lopullisesti h?n pani sen "oksille keskell? puuta" ja silloin p?iv? tasoin paistoi
K?yhille ja rikkahille, Se paistoi is?llisille, Rikkahille, rakkahille, Ja paistoi is?tt?mille, K?yhille, ker?'?jille.
Tarullinen sis?llys on my?s runoissa "Meren neito ja mets?n sulho", u. 5, "Vesitielt? pilvihin ry?v?tty tytt?", u. 18, ja "Meren kosijat", v. 38, u. 77.
Onpa Kantelettaren kolmannessa osassa viel? toinenkin sarja kertovaisia runoelmia, jotka eiv?t sis?ll? myytillisi? aineksia, mutta kuitenkin koko esitystavaltaan ovat enemm?n tai v?hemm?n eepillisi?, Kalevalan runojen kaltaisia. Niiss?kin soipi monenlaisia j?lkikaikuja tarun-omaisista runoista. T?t? laatua ovat esm. "Hukkunut veli", v. 43, ja "Velje?ns? merirosvon veneest? etsiv? tytt?", u. 115, jotka n?ht?v?sti ovat muodostuneet Aino-runojen my?t?vaikutuksella. Niinkuin n?iss?kin on sisaren rakkaus aineena somassa runossa "Anno neitonen ja lintunen lehossa", u. 129, y. m. m. Oman ?idin hellyytt? ylistet??n useassa kertoelmassa; mainittakoon "Mattu emonsa kuoltua" ja "Tytt?