Oppikirja suomalaisen kirjallisuuden historiassa | Page 2

henkisen toiminnon luonnollinen v?litt?j? ja niinmuodoin kirjallisuudenkin kannattaja; kun puhutaan suomalaisesta kirjallisuudesta, tarkoitetaan siis sit? kirjallisuutta, joka on suoritettu Suomen kielell?.
Suomalaisen kirjallisuuden historia esitt?? siis suomenkielisen kirjallisuuden kehki?mist? eli, toisin sanoen, Suomen kansan sivistyksen edistymist?, niinkuin se ilmaantuu sen omakielisess? kirjallisuudessa.
Kansalliskirjallisuudeksi nimitet??n ne kirjallisuuden tuotteet, jotka selv?sti kuvastavat kansan omituista henke? ja katsantotapaa. Sit? laatua on varsinkin runous; tieteellisest? kirjallisuudesta siihen luetaan etenkin historia ja filosofia; muut kirjallisuuden lajit ovat kansalliskirjallisuutta samassa m??r?ss?, kuin ne tuovat esiin kansan omituista henke?. Kirjallisuuden historia koskee p??asiallisesti kansalliskirjallisuuteen.
*Lis?ys 1.* Kirjallisuutta ovat oikeastaan vaan ne kansanhengen tuotteet, jotka s?ilyv?t kirjoituksen avulla. Tarkkaan katsoen siis muinais-ajan runot, tarut, sananlaskut y. m., jotka el?v?t kansan huulilla, eiv?t ole kirjallisuutta, ennenkuin tulevat muistoon kirjoitetuiksi. Mutta niille on kuitenkin annettava t?rke? sija kirjallisuuden historiassa; sill? puhtaimpana ilmaantuu kansan alkuper?inen omituisuus n?iss? sen runouden ensimm?isiss? hedelmiss?, ja ik??nkuin raikkaasta luonnon-l?hteest? runous my?hempin?kin aikoina niist? ammentaa uutta elinvoimaa.
*Lis?ys 2.* Kansalliskirjallisuuden luonnollinen v?litt?j? on kansan oma kieli. Poikkeuksena on pidett?v?, jos sit? toimitetaan jollakin vieraalla kielell?. Niin tapahtuu kuitenkin toisinaan historiallisten olojen vaikutuksesta, joko ennenkuin kansallinen el?m? on p??ssyt t?yteen voimaan, taikka kun se on p??ttynyt ja kansa on kuolemaisillaan. Olipa esim. latina keskiajalla kaiken korkeamman sivistyksen kannattajana; ei ainoastaan tieteellisi? teoksia, vaan my?skin runoutta ja muuta kaunokirjallisuutta syntyi mainitulla kielell?. Samaten meid?nkin maassa ruotsi kauan aikaa on ollut ylh?isemm?n hengenviljelyksen melkein yksinomaisena v?litt?j?n?, ja uudestaan her?nneen kansallishengen ensimm?iset ilmaukset pakeutuivat ruotsinkieliseen muotoon. Sellainen kirjallisuuden tila on kuitenkin vaan haihtuva v?liaste kansojen kehityksess?; pian kansanhenki vahvistuneena vaati sis?llyksellens? omakielisen muodon. -- P?invastaisena esimerkkin? sopii mainita keltil?iset heimokunnat, esim. Irlantilaiset, joiden kansallisen runouden nykyaikaiset tuotteet ovat englanninkielisi?, surkeana todisteena siit?, kuinka h?vi?m?isill??n olevat kansakunnat menett?v?t kielens?.
Meid?n maan omituiset olot tekev?t tarpeelliseksi, ett? suomalaisen kirjallisuuden historiassa v?listi otetaan lukuun my?skin ruotsin- ja latinankielisi? teoksia, kun ne tehokkaasti ovat vaikuttaneet kansallisen sivistyksen muodostumiseen.

§ 2. Suomalais-ugrilainen kieliheimo.
Suomen kieli kuuluu Suomalais-ugrilaiseen kieliheimoon. Suomalais-ugrilaiset kielet ynn? muutamien muiden kieliheimojen kanssa luetaan suureen Altailaiseen kielikuntaan.
T?rkeimm?t kielikunnat ovat Altailaisen rinnalla Semil?inen ja Arjalainen. Edelliseen luetaan esim. Hebrean ja Arabian kieli, j?lkim?iseen Indian ja Persian kielet (Sanskrit, Zend, y. m. ja ne, jotka niist? ovat alkunsa saaneet) sek? enimm?t Euroopan kielet: Kreikka, Latina ja Romanilaiset kielet (Ranska, Italian ja Espanjan kieli y. m.), Germanilaiset kielet (Saksa, Ruotsi, Englannin kieli y. m.), Slaavilaiset kielet (Ven?j? y. m.), Baltilaiset eli Liettualaiset kielet (Liettua, L?tti) ja Keltil?iset kielet.
Suomalais-ugrilaiseen kieliheimoon kuuluu seuraavat seitsem?n kieli-yhteytt?:
1. Suomen kieli ja sen l?himm?t sukukielet (Yhteis-Suomi);
2. Mordvan kieli, jota on kaksi murretta: Ersa ja Moksha;
3. Tsheremissin kieli, jota niin-ik??n on kaksi murretta: Niitty-Tsheremissien ja Vuori-Tsheremissien murre;
4. Lapin kieli, jota on nelj? murretta (Ruotsin, Norjan, Suomen eli Inarin ja Ven?j?n Lapin murre);
5. Permalaiset kielet: Syrj??nin ja Perman kielet, jotka ovat hyvin l?hell? toisiansa, sek? Votjakin kieli;
6. Obilainen kieli-yhteys: Ostjakin ja Voguulin kieli;
7. Unkarin eli Magyarin kieli.
*Lis?ys 1.* Altailaiseen kielikuntaan luetaan viisi kieliheimoa: Suomalais-ugrilainen, Samojeedilainen, Turkkilais-tatarilainen, Mongolilainen ja Mandshu-tungusilainen; mutta kielitiede ei ole viel? ehtinyt kaikin puolin selvitt?? n?iden keskin?ist? sukulaisuutta. Yleens? altailaisten kieliheimojen yhteys ei ole niin luja ja selv?sti havaittava kuin Arjalaisten kielten.
*Lis?ys 2.* Mainio kielentutkija M. A. Castrén jakoi Suomalais-ugrilaiset kielet nelj??n ryhm??n, jotka jokainen k?sitt?v?t useampia kieli?. N?m? ryhm?t ovat:
1. Ugrilainen, johon kuuluu Ostjakin, Voguulin ja Unkarin (Magyarin) kieli;
2. Bulgarilainen eli Volgalainen: Tsheremissin ja Mordvan kieli murteineen;
3. Permalainen: Syrj??nin ja Perman sek? Votjakin kieli;
4. Suomalainen ryhm?: Suomalaiset kielet sek? Lapin kieli.
T?st? jaosta yleens? selvi?? eri kielten keskin?inen sukulaisuus; mutta nykyisempi tutkimus on sen lis?ksi huomannut l?heisen yhteyden varsinaisten Suomalaisten kielten ja Mordvan kielen v?lill?, joka todistaa Suomalaisten heimojen muinoin asuneen Mordvalaisten l?heisyydess?, ja toiselta puolen Lapin kielt? ei nykyj??n en?? aseteta v?litt?m??n yhteyteen Suomen kielen kanssa, vaan erikseen, siin? kun tavataan yht?l?isyytt? sek? Suomalaisten ett? my?s Ugrilaisten, viel?p? Permalaistenkin kielten kanssa.
*Lis?ys 3.* Suomalais-ugrilaiset kansat ovat hyvin erilaiset sivistyksens? ja el?m?nlaatunsa puolesta. Samalla kuin it?isimm?t heist?, Ostjakit ja Voguulit, asuen Pohjois-Aasiassa l?hell? J??meren rantoja alkuper?isess? luonnon tilassa, hankkivat elatuksensa kalastuksella tai mets?st?misell?, heid?n likimm?t sukulaisensa, Unkarilaiset, el?en hedelm?llisess? maassa Keski-Euroopan tasangoilla, kaikin puolin ovat omistaneet nykyajan sivistyksen, heill? kun on oma kansallinen el?m?, oma valtiolaitos, oma kirjallisuus, -- Bulgarilaiset kansat ovat saaneet nimens? muinoin kuuluisasta Bolgarien valtakunnasta ja heit? sanotaan my?s Volgalaisiksi, koska asuvat Volgan varrella. Nykyj??n Volgalaiset kansat, Mordvalaiset ja Tsheremissit, ovat paraasta p??st? maanviljelij?it?; osa j?lkim?isist? on kuitenkin mets?st?ji?. Vaikka ulkonaisesti k??ntynein? kristin-uskoon, useat heist? pyhiss? lehdoissaan salaa palvelevat entisi? jumaliansa. Tsheremissit ovatkin osaksi viel? kastamattomia. -- Syrj??nit ovat Pohjois-Ven?j?n varsinainen kauppakansa. Heid?n luontainen taipumuksensa kaikenlaiseen kaupantekoon on syyn?, ett? noilla autioilla lakeilla J??meren rannoilla mainittu elinkeino kokonaan on joutunut heid?n k?siins?, joka niin-ik??n on antanut heille jonkunlaisen vallan siell? asuvain Samojeedien yli. Muutamat Syrj??nit ovat my?s poronhoitajia ja paimentolaisia; etel?mp?n? useat el?v?t maanviljelyksest?, samoin kuin Permalaiset ja Votjakit. Viimeksi-mainituistakin on osa viel? pakanoita. -- Tunnettua on, miten Lappalaiset, hajaantuneina nelj?n valtion aineille, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Ven?j?n, osittain paimentolaisina kuljeskelevat Pohjolan tuntureilla, osittain kalastajina etsiv?t elatustansa J??meren vuonoista. -- Suomalaisista heimokunnista puhutaan seuraavassa.

§ 3. Suomalaiset