Ojamylläri ja hänen miniänsä

Ojamylläri ja hänen miniänsä, by
Lydia Jannsen

The Project Gutenberg EBook of Ojamylläri ja hänen miniänsä, by
Lydia Jannsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Ojamylläri ja hänen miniänsä Jutelma, Vironkansan opiksi ja
huviksi
Author: Lydia Jannsen
Translator: Betty
Release Date: October 2, 2007 [EBook #22828]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
OJAMYLLÄRI JA HÄNEN MINIÄNSÄ ***

Produced by Tapio Riikonen

OJAMYLLÄRI JA HÄNEN MINIÄNSÄ

Jutelma Vironkansan opiksi ja huviksi
Kirj.
LYDIA JANNSEN [Koidula]
Suomentanut Betty
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1879.

SISÄLLYS:
Alkulause I. Lukija oppii tuntemaan Ojamyllyä ja Myllymäkeä II. Eräs
vieraissa-käynti III. Pääsiäislauantai Ojamyllyllä IV. Kaksi hyvää
ystävätä pitää yhtenä hyvää neuvoa V. Mitä mietteitä sota toi
Ojamyllylle, Männikön kylään ja Sutlepan perheesen VI. Kuinka
Bonaparte liikkuu Venäjällä ja Kirja-Tiitsu kosioimassa VII. Jumalan
vitsaus VIII. Uskollinen sydän IX. Vanhat ovat kadonneet -- katso,
kaikki ovat uudeksi tulleet

ALKULAUSE.
Armas Vironkansa! Me tiedämme jo kaikki: mitä vanhemmat tekevät,
sitä lapset näkevät, ja nuoret linnut laulavat vanhain tavalla, olkoon
laulu suloinen taikka inhoittava. Kun 1848 ensimäistä "Sönumetoja'a"
kirjoitin, tuli "Ojamyllärin" kirjoittaja, 5-vuotiasna lapsena, jonka pää
hätinä ulottui polviini, "vauva" sylissä, usein kirjoituspöytäni eteen,
kysyen: "isä, rakas isä, kenelle sinä kirjoitat?" -- "Minä kirjoitan
Vironkansalle, lapseni, iloksi ja opetukseksi -- vastasin minä, -- mene
sinä jälleen äidin luo leikittelemään; pyydä, äiti antaa sinulle vähän
vehnäistä". -- "Mutta isä, kun sinä jäät pieneksi ja minä tulen isoksi,
lupaatko minun myös kirjoittaa heille pienen kirjasen, isä, lupaatko?"
-- "Tietysti, lapseni, sinähän olet Viron lapsenlapsi, kuka sinulta sitä
kieltäisi?"

-- "Mutta isä, leikkaatko minulle kynän ja annat minun istua tuolillasi,
isä, kai lupaat?" -- "No kyllä, kyllä! Mene nyt, kuule äiti käskee!" Sillä
sain hänet aina kaulastani irti. "Jumalalle on kaikki mahdollista,
ajattelin itsekseni, mutta sinulla, lapseni, on vielä monta tuulta jalan
alla".
Ja katso nyt! kirja, joka sinulla par'aikaa on käsissä, on tämän lapsen
kirjoittama; mutta hän ei enää ole niin lyhyt kuin silloin. Onko nyt tämä
ensimäinen kirjanen sinulle mieliksi vai eikö, enhän sitä voi tietää:
mutta lapsi on kuitenkin voimiensa mukaan pitänyt sanansa.
Tee nyt armas lukija hyvin ja ota tämä ensimäinen lahja rakkaudella
vastaan, se tulee sukulaisesi kädestä, ja Jumala antakoon meille kaikille
kallista terveyttä, joka meille on parahin kaikista.
Pernossa Elokuulla 1863.
Juhana Jannsen.

I.
Lukija oppii tuntemaan Ojamyllyä ja Myllynmäkeä.
Jos täysiä rahasäkkiä ja viljavia peltomaita aina seuraisi onni ja
sydämen rauha, niin olisi vanha Antti Trimm eli Ojamylläri, niinkuin
hänen myllynsä vuoksi häntä rahvas nimitti, varmaankin ollut
onnellisin mies Männikön kylässä. Antin neljäkymmentäkahdeksan
vakan-alaa peltoa ja heinämaata, erittäin vielä kartano y.m. huoneet
tekivät hänen vauraaksi mieheksi, ja että rauta-arkku vuoteen alla
makuuhuoneessa ei suinkaan ollut tiilikivillä täytetty -- siitä olisin
lyönyt vaikka vetoa; sillä Ojamyllärillä oli varoja, sen tiesi joka mies
Männikön kylässä.
Vaan onnella ja sydämen rauhalla on kokonaan oma laatunsa, ja viisaat
ihmiset sanovat että molemmat paljon useammin majautuvat matalan
olkikaton alle, kuin korkeaan kivirakennukseen.

Myös Ojamylläri oli kaikkine rikkauksineen ja varoineen onneton ja
rauhaton mies. Mistä se siis tuli? -- No ensiksikin siitä, että hän oli
perin ahnas ja mammonanpalvelija, joka ei milloinkaan saanut
kylläänsä eikä mielensä mukaan; vielä toiseksi: että lapsensa saattoivat
hänelle pelkkää sydäntuskaa ja murhetta -- niinkuin hän aina itse valitti.
--
Mikä on tosi, jääpi todeksi -- tyttärensä suhteen oli Antti siinä kohden
ihan oikeassa. Kapaloista asti helliteltyä ja lelliteltyä tyttöä koulutettiin
kaupungissa ja hän pääsi vihdoin -- koska hänellä itsellänsä oli kaunis,
maire näkö ja isällä varsin pullea rahakukkaro -- eräälle kevytmieliselle
kaupungin kauppiaalle vaimoksi. No nyt eivät tietäneet isä eikä tytär
enää kuinka korkealle päätänsä nostaisivat! Ojamyllärin Katri oli nyt
kauppamiehen rouva -- missä sen kunnian ääret! Tuota kesti noin
vuoden verran aikaa. Silloin eräänä päivänä huudettiin: kauppamies
Lindner on joutunut vararikkoon! Kuinka niin äkkipäätä? -- Tietäähän
sen muutenkin, mimmoinen se kaupungin elämä on: Lindner eli
rennosti, armas rouva auttoi, ja kun viimein sormet alkoivat kukkaron
pohjaa tapailla, ajatteli kunnian-arvoinen vävymies: "parempi
pikkuisen muassa kuin ihan ilman". -- Hän jalkoihinsa, lippasi --
Amerikaan, jossa toisia sellaisia veijaria kuuluu kyllä olevan. Miehet
hoi, ottakaa kiini! Tahtoi tahi ei, täytyi isän ottaa Katrisensa jälleen
kotia ja suoda hänelle armoleipää.
Vaikka myllärin Katri olikin niin kevytmielinen, se isku sattui
kuitenkin hänen sydämeensä ja viilsi syvän haavan. Hän poi ja kitui, ja
kun noidan valtikkaat ja kevät-esiköt jälleen alkoivat leitsoittaa ja
paimenet laitumella huikkasivat -- oli Ojamyllärin Katri jo aikaa pienen
tyttärensä kanssa levännyt Männikön kirkkomaassa.
Jaakko, Ojamyllärin ainoa poika-perillinen, oli vilkas mies -- sitä kertoi
koko kylän väki -- ja vielä päälliseksi Männikön kylän kaunein poika --
sitä kertoivat varsinkin kaikki Männikön kylän tytöt; -- kukapa sitä
paremmin tietäisikään. Siihen asti