Nurmeksen kapina

Nurmeksen kapina

The Project Gutenberg EBook of Nurmeksen kapina, by J. A. Bergman This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Nurmeksen kapina Historiallinen kertomus It?-Suomesta
Author: J. A. Bergman
Release Date: July 16, 2005 [EBook #16315]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NURMEKSEN KAPINA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders

NURMEKSEN KAPINA
HISTORIALLINEN KERTOMUS IT?-SUOMESTA
Kirjoitti J. A. Bergman
Alun perin julkaissut Arvi A. Karisto 1916.

T?m? suomalaisen kansalliskirjallisuuden her??miskauteen kuuluva teos ilmestyi v. 1881 nimell? "Nevalaiset". Tekij?, joka on julkaissut useita muitakin kaunokirjallisia tuotteita, k?sittelee t?ss? tavallaan hyvin harvinaista tapausta maamme historiassa. Veronkantaja Affleckin sorrosta aiheutunut katkera mielenkuohu Nurmeksen talonpoikien keskuudessa v. 1710 meni nimitt?in niin pitk?lle, ett? yksityisen henkil?n vastustamisesta johduttiin kapinoimaan Ruotsin valtaa vastaan ven?l?isten apuun vedoten. J?rjestym?tt?m?st? talonpoikaisliikkeest? on olemassa verrattain runsaasti asiatietoja, joita tekij? on tunnollisesti k?ytt?nyt surullisen ajankohdan ristiriitaisuutta kuvatakseen.
Bergmanin pikku romaanilla on viel?kin merkityst? alkuper?isess? tarkoituksessaan, historian kansanomaisessa esitt?misess?. Toiselta puolen se nyt itse on siirtynyt historiaan, kuvastaen niit? nuoren kansallisen sivistyksemme kev?tp?ivi?, jolloin suuret ulkomaiset mestarit ensiksi antoivat vaikutelmia alkavalle kaunokirjallisuudellemme. Walter Scott on siten tuntuvasti saanut m??r?t? t?m?n romaanin henkil?valintaa ja muuta sommittelua; tapaamme latinaa rakastavan pedantin, noita-akan ja muita skotlantilaisen suurmiehen vakauttamia piirteit?. Mutta tekij?n ansioksi tulee, ett? h?n on kyennyt kaiken luomaan kotoiseen s?vyyn, ja joskaan h?nen tuotettansa ei sovi arvostella kirjallisuutemme nykyisen korkeimman tason mukaan, havainnee tavallinen lukija "Nurmeksen kapinan" sek? miellytt?v?ksi ett? opettavaiseksi, kansalliseksi kertoelmaksi, jolla on sek? omaper?ist? ett? kirjallishistoriallista mielenkiintoisuutta.

I
Vanhan sep?n luona.
V?h?n luoteeseen p?in Savonlinnasta, nykyisess? S??mingin pit?j?ss?, asui t?m?n kertomuksen tapahtuma-aikana vanha sepp? nimelt? Jaakko Nevalainen. H?n oli nyt seitsem?nkymmenen vuoden ik?inen. Miehuutensa p?ivin? oli h?n ollut sotamiehen? ja sittemmin hoitanut jotakuta pikku virkaa Savonlinnassa[1]. Niit? aikoja h?n aina ylpeydell? muisteli. Nyt oli h?n h??tynyt maaseudulle. Tuon tuostakin sai h?n kuitenkin kuulla jotain linnasta, johon Suomen pieni, urhoollinen sotav?ki etel?st? p?in oli vet?ynyt, sittenkun Viipuri ja K?kisalmi olivat antautuneet ven?l?isille. Vanhuksen ainoa poika, n?et, palveli t?ss? sotav?ess? ja sai silloin t?ll?in luvan k?v?ist? vanhaa is??ns? tervehtim?ss?. Is? uteli pojaltaan kaikkea mit? t?m? tiesi ja arveli sodasta, ja kun vanha Jaakko sai kuulla jonkun v?hemm?n suotuisan uutisen, polki h?n lattiaa puujalallansa ja huusi: "kaikki on h--ss?".
[1] Nimitt?in sennimisess? linnoituksessa, joka perustettiin v. 1475.
Vanhan Nevalaisen vaimo oli miest?ns? kymment? vuotta nuorempi. Heill? ei ollut muita lapsia. Heid?n luonaan n?htiin kuitenkin kaksi kaunista nuorukaista, poika ja tyt?r, kumpikin nuoruuden kukoistavassa kev??ss?. Poika oli vanhan Jaakon veljenpoika, joka oli oleskellut set?ns? luona osittain opissa, osittain huviksensa. Nuori neitonen, Anna, oli Nevalaisen vaimon sisarentyt?r, joka orpona asui t?tins? luona. N?it? nuorukaisia vanhukset suuresti rakastivat, ja etenkin Matleena-mummo -- n?in nimitettiin Nevalaisen vaimoa -- toivoi nuorukaisista lemmenjumalan avulla pariskuntaa. Mutta nuori mies -- Juhana -- ei n?ytt?nyt olevan kovinkaan suuressa vapautensa menetyksen vaarassa. Kun Matleena kuvaili h?nelle Annan s?vyisyytt?, siisteytt?, kauneutta ja kunnollista mielenlaatua, niin nuori Juhana my?nsi tuon kaiken; mutta kun Matleena sitten pukkasi h?nt? kylkeen, sanoen: "noh! mit? sitten muuta tarvitsee?" -- n?ytti Juhana h?milliselt?, murahti jotakin, otti lakkinsa ja meni ulos. Silloin vanha mummo k?det puuskassa jupisi: "Ei Jaakkoa kenenk??n tarvinnut kylkeen tokaista. Hm! Eih?n poika liene johonkuhun muuhun silm??ns? iskenyt?"
* * * * *
Muutamana iltana syyskuun puoliv?liss? v. 1710 astuskeli vanha Jaakko kiihke?sti edestakaisin pienoisessa kamarissaan; Matleena istui kamarin eteisen? olevassa pirtiss? kangasta kutoen, ja Anna kehr?si. Juhanaa alettiin jo kaivata; h?n oli tavallista pitemm?n ajan ollut ulkosalla. Anna vilhui silloin t?ll?in levottomasti ovea kohden, odottaen sit? avautuvaksi ja Juhanan suopeita kasvoja ilmestyviksi esille. Mutta alkoi jo h?m?rt??, ilta kului, eik? Juhanaa vain kuulunut.
Vanha Nevalainen oli ulkomuodoltaan kunnioitusta her?tt?v?. Harmaa, rinnalle ulottuva parta, raikas hipi?, leve?t hartiat ja kirkkaat silm?t tekiv?t arvokkaan sotilaallisen vaikutuksen, ja soturi olikin vanha Nevalainen kaikesta syd?mest??n. H?n rakasti hehkuvasti is?nmaatansa, nyt sodan, n?l?n ja taudin rasittamana, eik? ollut se mies ukolle mieleinen, joka uhui toivottomasta tilasta. Jos joku olisi antautumisesta hiiskunut, h?n varmaankin olisi saanut kokea vanhan Jaakon oikean k?den pontevuutta.
Jaakko asteli edestakaisin kamarissaan, kuten sanottu. H?nen levoton kopistelunsa ja ?re? ??ni, jolla h?n silloin t?ll?in jupisi jotakin itsekseen, osoittivat h?nen mietteens? joutuneiksi ik?v?lle tolalle.
"Lempo viek??n", ?r?hti vanhus ??neen ja l?i nyrkkins? p?yt??n, jonka ohitse h?n juuri kulki, "t?m? on h?pe?llist?! Is?nmaa j?tet??n kuin leip?pala n?lk?iselle koiralle, jottei t?m? kimppuun tarraisi. Ei Kaarle-kuningas niin tekisi, jos h?n olisi likemp?n?! Seitsem?nkymment? vuotta olen n?ill? kahdella silm?ll? n?hnyt maailmaa ja sen menoa, mutta moista surkeutta, kehnoa petollisuutta, rahanhimoa ja lev?per?isyytt? en, lempo soikoon, ole n?hnyt Suomenniemell?. Se on tosi!"
Vanhus otti p?yd?lt? kaljahaarikan, veti siit? itseens? aimo siemauksen ja alkoi taas mitell? lattiaa.
"Onkohan mahdollista, mit? Suvantolan Aappo minulle ?sken kertoi? Voipiko uskoa, ett? semmoinen mies, joka Jumalan pyh?? sanaa kansalle julistaa ja aina pyh?isin rukoilee Kaikkivaltiaan suojelusta valtakunnan hallitsijalle ja h?nen perheellens?, ett? semmoinen mies saattaa yllytt??