Nummisuutarit | Page 5

t?ss? k?yh?n elon syrj?ss? kinnustella.
SEPETEUS. Tosin ei ole k?yhyys rikos eik? h?pe?, mutta kuitenkin kuorma raskas, ja rikas onneansa kiitt?k??n. Sent?hdenp?, suutari, rohkenen sanoa sinulle muutaman sanan, rohkenen nuhdella sinua kiitt?m?tt?myydest? h?nt? kohtaan, jolta kaikki hyvyys tulee. Sill? sinua taitaa kutsua varakkaaksi, vaan ei k?yh?ksi; leip? ei koskaan sinulta puuttunut ole, sinulla on hevoinen ja lehm? ja aina joka syksy jukurip?? mullikka ja sikaporsas penkkiin ly?t?v?, niinkuin tied?n ja tunnen; mutta kuitenkin kutsut sin? itse?s k?yh?ksi.
TOPIAS. Hi hi hi! K?yhyytt? ei saa syytt??, sit? ei saa syytt??; sill? totta sanoen, niin leip?-kultaa ei koskaan ole puuttunut ja l?ytyyp? aina joku hopea-kolikkakin pussin pohjassa. Ja Jumalalle kiitos kaiken t?m?n edest?!
SEPETEUS. Niinmuodoin, kuin varallinen mies, taidat sin? siis uhrata puolestasi t?m?n kysymyksess? olevan perinn?n onneksi k?yh?lle tyt?lle, ja se tulee sinun tehd? eik? v??ryydell? sit? puoleesi kietoa.
TOPIAS. T?m? on Martan asia; sill? temppuja l?ytyy, joissa annan vallan h?nen tehd? ja k?yt?? itsens?, miten h?n parhaaksi n?kee, ja t?m? on yksi niist?. Silloinpa min? en asiaan kuurra enk? kaarra.
SEPETEUS. Sin?p? kirjoissa neitosen edusmies, vaan ei vaimosi, Martta.
TOPIAS. Kaikki on Martan vallassa ja minun t?ytyy tehd? niinkuin h?n tahtoo; ei auta. Ja siksi toiseksi, ken taitaa sanoa minun v??ryydell? perint?? puoleeni kietovan? Min? annan pojalleni naimalupauksen, koska h?n sit? n?yr?sti anoo, ja naituansa ennen Jaanaa on perint? h?nen, niinkuin s??t?skirjassa seisoo selvill? sanoilla. Min? kysyn kerran viel?, onko t?m? v??ryys?
SEPETEUS. Sit? ei juuri sanoa taida, jos et hoito-tyt?rt?si syytt? estele naimiseen joutumasta ennenkuin oma poikas. Suo anteeksi! mutta olenpa kuullut sepp? Kriston rakastavan tytt?? ja tyt?n my?s mielell??n suostuvan h?neen, mutta ett? sin? kaikin voimin koet estell? t?t? yhdistyst?.
TOPIAS. Tosi kyll?; mutta Jaanan omaksi onneksi ponnistelen t?ss? asiassa vastaan. Sepp? on kiero mies, suuri junkkari ja juonia t?ynn?, paljaita juonia; ja ennustanpa kurjat p?iv?t sille tyt?lle, jonka h?n aviosiipaksensa narraa. Uskokaat minua, hyv? kanttoori, h?n on se suurin kanalja pit?j?ss?mme. Kuulkaatpas muutama h?nen eljist?ns?. Kanttoori, esimerkiksi, istuu pajassa, h?n tarjoo teille piipun, te poltatte, poltatte hetken aikaa, yks' kaks' niin paukahtaapa nokkanne edess?, ja te seisotte keskell? kruutisavua, ja kiitt?k??t onneanne jos p??sette ainoastaan karvastelevalla kuonolla ja poltetuilla silm?karvoilla. Mit?s teki h?n Mahlam?en Maijalle, joka v?h?n oli kannellut p??llens? luku-kinkerill?? H?n viskasi Maija-raiskan omettaan er??n pienen pussin, jonka sis?ss? l?ytyi suoloja, maltaita, yksi messinkinen sormus ja kolme hevoisen hammasta. H?n itse kyll? tiesi tuommoisen v?likappaleen ei mit??n vaikuttavan, mutta h?n tunsi my?s Maijan taika-uskon. Ja mit? teki Maija? L?ksi pappilaan kuin tuulisp?? noita-pussi kourassa; ja tahtoipa peijakas Kriston ottaa, kuin provastimme kyl??n tuli.--Kas semmoinen se mies on.
SEPETEUS. Vakamielisyys ja totisuus on elon pylv?s, ja min? vihaan kevytmielisi? juonia, mutta niist? ei kuitenkaan saa p??tt?? miest? kelvottomaksi.
TOPIAS. Mutta min? tunnen h?nen hyvin, enk? anna h?nelle hoitolastani vaimoksi, ennenkuin laki mun siihen pakoittaa, ja sitten syytt?k??n tytt? itsi?ns?, koska min? olen koettanut parastansa. Mutta koska nyt Jaanan asia n?in juonittelee, tapahtuupa, ett? poikani saa kiivaan, vastustamattoman halun naimiseen, ja min? en taida h?nt? est?? p??sem?st? t?h?n juhlalliseen s??tyyn.
SEPETEUS. Sen taidat, jos tahdot, kunnes poikas on t?ytt?nyt yksikolmatta.
TOPIAS. T?m? asia kuuluu Martalle ja minun t?ytyy my?nty? tahtoonsa, ei auta. Ja meit? ei taida moittia, meit? ei taida moittia siit?, ett? luvallisella tavalla omaa parastamme katsomme. Ja moittikoon nyt Jaana itsi?ns?, ettei h?n suostunut sek? Eskon ett? minun ja Martan toivoon, joka oli: saada h?nest? mini? huoneesemme ja sit?, ken tiesi, tarkoitti korpraalikin s??t?ksell??n. H?n oli ihmeellinen mies, synke?mielinen ja usein ?ke?, kirjoitteli v?rsyj? ja sanoi itsens? aina onnettomimmaksi mailmassa. Mutta h?n piti paljon Eskosta ja Jaanasta, molemmat silloin pienet paitaressut. H?n imehti Eskon ympyrj?isi?, vakaita silmi? ja valkeata harjastukkaa, h?n sanoi rakastuneensa Jaanan lempe??n ja viisaaseen katsantoon ja kirjoitteli niist? v?rsyj?.--H?n oli v?h?n k?ynyt koulua nuoruudessaan.--Noh, mit?s tapahtui? Muutama viikko ennen kuolemaansa m??r?si h?n lapset perillisiksens?, mutta erinomaisella ehdolla. ?Sen heist?--niin m??r?ys kuuluu--joka ennen avios??tyyn joutuu, tulee peri? viisi sataa riksi??. Tuommoisen tempun h?n teki, ja n?ht?v?sti h?n siin? tarkoitti jotain sukkeluutta; sill? miehell? oli aina kova taipumus kaikkeen, mik? kummastutti muita. Niin teki t?m? korpraali. Ja mik? soveltuisi paremmin nyt kuin n?iden molempain nuorten naiminen? Esko puolestansa on parastansa koettanut, mutta Jaana on h?nelle aina k??nt?nyt nurjan sivun. Sent?hden, Eskon naitua, k?yn min? hyv?ll? omalla-tunnolla provastin luoksi ja nostan h?nelt? riksit, jotka meille laillisesti kuuluu.
SEPETEUS. Saatpa tehd? miten parhaaksi n?et; min? olen sanonut aatokseni, sanonut vasten naamaa, niinkuin tapani on. Suo minulle anteeksi, suutari Topias, suo anteeksi!
TOPIAS. No noh, no noh!
SEPETEUS. Min? vaikenen nyt ja rupean toimeeni viipym?tt?. (Ottaa taskuistansa kirjoitusaineita ja asettaa niit? p?yd?lle).
TOPIAS. Yksi sana ajallansa, herra kanttoori.
SEPETEUS. Mielinp? kuulla.
TOPIAS. Pieni kulaus ehk? panisi ajatuksenne oikein hyville teloille. Tiehaaran Priita asuu t?st? ainoastaan muutama sata askel, niinkuin tied?tte.
SEPETEUS. Topias, leip? on luotu meille sy?t?v?ksi, vesi juotavaksi, vaikka ihmissuku, t?m? kurja ihmissuku, on kenties ijankaikkisesti eksynyt luonnon tielt?.
TOPIAS. Ihminen on poiskadonnut lammas. Mutta yksi naukki, hyv? kanttoori, ei tee pahaa, vaan antaapa meille uusia voimia.
SEPETEUS. Uusia voimia! Kuinka lyhytmielisesti haasteltu! Uusia voimia!--Mutta eih?n tule minun