Novelleja I | Page 9

istuimille. Satakunta kynttil?it? paloi seinill? n?ytt?lavan edustalla, ja t?m?n ??rell? kohoeli Sylvesterin sufl??rikoju.
Sininen esirippu kultaisine t?htineen peitti viel? kaikkein pyhimm?n. Vieraat naurahtelivat hieman tuolle t?htitaivaalle Rauhalinnan liiteriss?, vaan -- vait! N?ytt?m?n takaa kuuluu uvertyyri Meyerbeerin Hugenotteihin. Beata ja Alfons soittavat sit? �� quatre mains. -- Soitto loppui, kuului kellon kilin?, ja kahisten nousee esirippu. Puoliv?liin nousee se tasaisesti, mutta siit? l?htien nousee vaan toinen puoli. Kauan hinaavat hinausniekat, mutta taivas on t?n'iltana itsep?inen, se tahtoo olla vinossa. Salissa rupeaa kuulumaan pid?tettyj? naurun tyrsk?yksi?.
-- "Vet?k?? yht'aikaa tomppelit," kuuluu viimein niinkuin maan alta Sylvesterin ??ni.
Salissa r?j?ht?? nauru, mutta viimeinkin katoaa yl?-ilmoihin kultat?htinen sinitaivas Rauhalinnan liiteriss?. Hiljaisuus vallitsee. N?ytelm? alkaa.
Esiripun kujeellinen nouseminen oli tehnyt n?yttelij?ille v?h?n h?iri?t?. Alfons, jonka ensin piti olla esill?, unohti pathos-asemansa ja esiripun noustua oli viel? samassa asemassa, jonka h?n oli ottanut, n?ytt??kseen hinausmiehille, miten yht'aikaa oikein hartaasti pit?? vet??. Vaan pian tointuu h?n, ja n?ytelm? menee tavallista kulkuansa. Sylvester tiet??, kuinka t?rke? h?nen toimensa on. Puikko k?dess? seuraa h?n rivi rivilt? teksti? ja puhuu muistamattomuudessaan niin kovaa, ett? salissa kuullaan aina samat lauseet kahdesti. Alfonsin ??ni voittaa kumminkin, mutta Beatan ja kreivinnan puhetta ei kuulu paljon ollenkaan; hyv? siis, ett? Sylvester jo ennakolta ilmoittaa, mit? heid?n on sanottava. Kaikki menee hiljaa eteenp?in, kunnes tulee se kohta, jossa Antonio rupeaa ehdottamaan neitoselle karkaamista. Silloin on Alfons j?lleen muistanut pathos-asemansa. H?n ei en?? puhu, h?n huutaa; h?n rupeaa pitkin askelin k?velem??n n?ytt?lavalla, mutta unohtuu ja astuu liian l?helle Sylvesterin kunniasijaa. Sylvester osaa v?ist?? nen?llisen ihmeens? paronin jalkain edest?, mutta h?n ei osaa v?ist?? kirjaansa, jota h?n pit?? n?ytt?lavan permannolla. Askele viel? -- ja kirja lent?? s?histen n?ytt?lavan sivulle.
Nyt Sylvesterille h?t? k?teen; kauhistuneena sanoo h?n aina vaan niin kovaa, ett? saliin kuuluu:
"Kirja, kirja p----le lensi tuonne noin; potkaiskaa takaisin, muuten hitto perii!"
Mutta Alfons on nyt innoissaan, improvisationi on h?nelle luonnonper?ist?. H?n puhuu sanoja, joita ei tekstiss? ollutkaan.
-- "Ei se ollut niin," huutaa Sylvester tuskissaan, ja kylm? hiki peitt?? h?nen nen?llisen j?ttil?isens?. Vaan yh? puhuu Alfons outoja sanoja; -- silloin Sylvester tekee huiman p??t?ksen ja nyk?isee nuorasta merkiksi esiripun vet?jille, ja sininen t?htitaivas laskeutuu maahan, katkaisten Antonion innollisen puheen.
Ukkosena pauhaavat nyt salissa k?sien taputukset: kukin katsoo velvollisuudekseen t?ten palkita n?yttelij?it?. Sinitaivas nousee uudelleen, ja kumartaen kiitt?v?t pelaajat. T?ll? v?lin on Sylvester ry?mim?ll? kulkenut matalasta majastansa lavan lattian alatse ja p?lyisen? ilmaunut n?ytt?m?lle. Nyt kuuluu uudestaan taputuksia; esirippu nousee, ja ensimm?isen? yritt?? p?lyinen Sylvester astua esiin kiitt?m??n h?nkin kiitollista yleis??. Mutta Alfons pid?tt?? h?nt? nutun liepeest?, niin ett? kulissien takaa n?kyy katsojille ainoastaan tuo koko pit?j?ss? tunnettu iso punainen nen?, ja bravo kaikuu salista entist? raikkaammin.
Kovin ahdistettiin Sylvesteri? n?ytt?m?n takana. H?nt? toruttiin ankarasti siit?, ett? oli puhunut niin kovaa kojustaan, ja k?skettiin toisessa n?yt?ksess? sopottamaan. Sylvester lupasi ja pistihe taas kellariin pulloja s?rkem??n.
Sill? v?lin k?viv?t palvelijat tarjoilemassa vieraille virvoituksia. Rouvat puhelivat kesken?ns? n?yttelij?tt?rien puvuista. Rouva X. arveli, ett? bar��geleninki olisi ollut sopivampi kreivinnalle.
-- "Excusez moi," v?itti kreivinna Z. "musta silkkinen moir�� olisi pukenut paremmin. Mutta Beatan tournure oli liian pieni."
-- "Suokaa anteeksi," v?itti j?lleen rouva X, "nykyj??n ei kanneta en?? niin isoja tournurej?."
-- "?lk?? pahaksi panko, mutta viimeisess? numerossaan 'Die Modenwelt' puhuu juuri ison tournuren puolesta."
-- "Mille pardons, madame, mutta 'Der Bazar' puhuu p?in vastoin, ja luulisin, ett? Bazar on isompi autoriteeti."
Ja rouvat X. ja Z. j?iv?t v?ittelem??n, kumpika on etev?mpi, "Die Modenwelt" vai "Der Bazar."
Nuorilla miehill? oli jalompia v?it?ksi?, niinkuin sopii odottaa esteetillisesti sivistyneilt? miehilt?. Yksi arveli, ett? Alfonsilla oli liian iso pathos; toinen v?itti, ett? pathos oli ollut liian v?h?inen.
-- "H?n ojensi k?tt??n n?in," sanoi Ruprecht, "mutta parempi olisi ollut n?in."
-- "Ei suinkaan," vastasi Albrecht. "N?in on liian tuhma gesti, parempi olisi n?in-ik??n."
-- "Ei mill??n muotoa, messieurs," v?itti er?s kolmas. "Kaikista sopivinta olisi ollut t?ll? lailla n?in."
Ja h?n ojensi k?tens? innoissaan, mutta vahingoissa sattui Ruprechtin nen?lasiin.
-- "Herra!" tiuskasi t?m?. "Te annatte minulle tyydytyksen!"
-- "M??r?tk?? paikka, aika ja aseet," sanoi toinen hyvin kylm?kiskoisesti.
Ja siin? oli duelli valmis. Pit?j?n nuoret herrat -- aateliset nimitt?in -- pitiv?t usein kaksintaisteluja. Mutta ei ollut viel? veren tilkkaakaan vuotanut niiss?. Duellit k?viv?t p?ins? tavallisesti t?ll? lailla. M??r?p?iv?n? tulivat riitaveljet sekundantteineen sovitulle paikalle. Sekundantit mittasivat 20 askelta, ja pistoolit k?dess? asettuivat riitaveljet vastakkain, kuohuillen jalosta, aatelillisesta harmista. Mutta ennenkuin taistelu alkoi, astuivat sekundantit v?liin, pyyt?en heit? taivaan nimess? sopimaan. Ja jalosti sopivatkin he, ei pelosta -- taivas varjelkoon! -- ei, mutta pelk?st? aatelillisesta jalomielisyydest?. He antoivat toisillensa k?tt? ja rupesivat sitten yhdess? ampumaan variksia.
Mutta miss? oli Kaarle kreivi? H?n ei ollut uskaltanut tulla koko teateriin, h?nell? oli niin pahoja aavistuksia veljens? joutumisesta h?pe??n. Rauhatonna k?vi h?n p?yd?n ??rest?, jossa jo kolmas Bordeaux-puteli seisoi, loppumassa sekin, akkunan luo, n?hd?kseen, miten tuolla k?y. Saatuaan t?m?n kolmannen pullon tyhj?ksi, tunsi h?n v?h?n rohkeutta itsess??n; h?n rupesi ajattelemaan, ett? kenties n?ytelm? menisikin hyvin. Kaarle kreivi alkoi nelj?nnen "aktin komediastansa," niinkuin h?n sanoi, elikk? nelj?nnen putelin ja -- merkillisen iloiseksi h?n tuli. H?nen p??t?ns? huimasi hieman, mutta -- se oli iloa se.
-- "Olenpa