Nora

Nora

The Project Gutenberg EBook of Nora, by Henrik Ibsen This eBook is
for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Nora Näytelmä kolmessa näytöksessä
Author: Henrik Ibsen
Release Date: February 4, 2006 [EBook #17674]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NORA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

NORA.
(ET DUKKEHJEM.)
NÄYTELMÄ KOLMESSA NÄYTÖKSESSÄ
Kirjoittanut Henrik Ibsen.

Suomennos.
Ensimmäisen kerran julkaissut K. E. Holm 1880.

HENKILÖT.
ASIANAJAJA HELMER. NORA, hänen vaimonsa. TOHTORI RANK.
ROUVA LINDE. ASIANAJAJA KROGSTAD. HELMERIN KOLME
PIENTÄ LASTA. ANNA-MAIJA, Helmerin lapsenpiika. SISÄPIIKA
samassa talossa. KANTAJA.
(Tapaus tapahtuu Helmerin asunnossa.)

Ensimäinen Näytös.
_(Soma ja kauniisti vaikkei rikkaasti sisustettu huone. Oikealla puolella
perällä oleva ovi vie etuhuoneesen; toinen vasemmalla puolella perällä
oleva vie Helmerin työhuoneesen. Näitten molempien ovien välillä on
piano. Vasemmalla sivulla on keskellä seinää ovi ja edempänä ikkuna.
Lähellä ikkunaa on ympyriäinen pöytä nojatuolineen ja pikku
sohvaneen. Oikean puolisella sivuseinällä, hiukan taempana, on ovi, ja
samalla seinällä, lähempänä katsojaa, on fajanssiuuni ja sen edessä pari
nojatuolia ja liekkutuoli. Uunin ja sivuoven välillä on pieni pöytä.
Seinillä on vaskipiirroksia. Kirjahylly porsliinikaluineen ja muine
pikku taideteoksineen; pieni kirjakaappi kauniisti sidottuine kirjoineen.
Mattoja lattialla; tulta uunissa. Talvipäivä.)_
_(Etuhuoneesta kuuluu kellonhelinää; vähän ajan takaa kuullaan, että
ovi avataan. *Nora* tulee mielissänsä hyräellen huoneesen, hänellä on
päällystakki yllänsä ja hän kantelee koko joukon paketteja, jotka hän
panee oikealla puolella olevalle pöydälle. Hän jättää oven etuhuoneesen
auki ja siellä näkyy *kantaja*, joka kantaa joulukuusta ja koria, minkä
hän antaa sisäpiijalle, joka oli avannut oven heille.)_
Nora. Kätke joulukuusi hyvin, Leena. Lapset eivät saa nähdä sitä

ennenkuin illalla, kun se on koristettu. _(Kantajalle, ottaessaan
rahakukkaroa esille.)_ Kuinka paljon --?
Kantaja. Viisikymmentä äyriä.
Nora. Tuossa on kruunu. Ei, pidä se kokonansa!
_(Kantaja kiittää ja menee. Nora panee oven kiinni. Nora hymyilee
iloisella mielellä riisuessaan päällystakkinsa.)_
_Nora (ottaa paperi-pussillisen konfehtiä taskustaan ja syö pari
kappaletta; sitten menee hän varovasti ja kuuntelee miehensä kamarin
ovella.)_
On, hän on kotona. _(hyräilee taasen mennessään oikealla puolella
olevalle pöydälle.)_
Helmer (huoneestaan.) Leivolintunenko se visertelee siellä?
Nora (avatessan muutamia paketteja.) Se se on.
Helmer. Pikku oravako se siellä häärii?
Nora. Juuri se!
Helmer. Milloinka orava tuli kotia?
Nora. Vast'ikään. _(panee konfehtipussin taskuun ja pyyhkii
suutansa.)_ Tules tänne, Torvald, niin saat nähdä mitä olen ostanut.
Helmer. Äläppäs häiritse. _(vähän ajan perästä; avaa oven ja katsoo
ulos kynä kädessä.)_ Ostanut, sanot. Noita kaikkia? Onko nyt käpyseni
käynyt ulkona taasen hukkaamassa rahoja?
Nora. Niin, Torvald, voimmehan tänä vuonna todellakin vähän
menettää rahoja. Onhan tämä ensimäinen joulu, jolloin meidän ei
tarvitse säästää.
Helmer. Oh, tiedätkö mitä, tuhlata emme voi.

Nora. Hiukan, Torvald, hiukan voimme kyllä tuhlata nyt. Eikö niin?
Pikkuruisen vain. Saathan sinä nyt ison palkan ja tulet ansaitsemaan
paljon, paljon rahaa.
Helmer. Niin, uudelta vuodelta alkaen; mutta koko neljännes vuotta
kuluu ennenkuin palkka saadaan.
Nora. Hui, hai; voimmehan lainata siksi aikaa.
Helmer. Nora! _(menee hänen luoksensa ja nipistelee leikitellen häntä
korvasta.)_ Onko kevytmielisyys nyt ulkona kummittelemassa?
Olettakaamme, että minä tänäpänä lainaan tuhatta kruunua ja sinä
tuhlaisit ne jouluviikolla ja minä sitten uuden vuoden aattona saisin
katonpaanun päähäni ja jäisin siihen paikalle. --
Nora (sulkee kädellään hänen suunsa.) Oh hyi; älä puhu niin ilkeästi.
Helmer. Niin, olettakaamme että niin tapahtuisi -- mitäs sitten?
Nora. Jos jotakin niin pahaa sattuisi, niin olisipa melkein yhdentekevää
oliko minulla velkaa vai ei.
Helmer. Entäs ne, joilta minä olin lainannut?
Nora. Ne? Kukas niistä huolisi! Vento-vieraitahan ne ovat.
Helmer. Nora, Nora, sinä olet vaimo! Vaan leikkipuhe sikseen, Nora;
sinä tiedät, mikä minun ajatukseni on tässä asiassa. Ei velkaa! Eikä
koskaan lainata! Siihen tulee jotakin ahdistavaa, ja siis myöskin jotain
epäkaunista siihen kotiin, joka perustetaan lainalle ja velalle. Nyt
olemme kumpikin miehuullisesti kestäneet aina tähän päivään saakka;
ja sitä tahdomme myös tehdä sen lyhyen ajan, jona sitä vielä tarvitaan.
Nora (menee kakluuniinpäin.) Niin, niin, niinkuin tahdot, Torvald.
Helmer (seuraa häntä.) No, no; ei pikku laululintunen nyt saa laskea
siipiänsä lerpalleen. Mitä? Seisooko pikku oravani siinä ja nyrpistelee?
(ottaa rahakukkaronsa esille.) Nora; mitäs luulet minulla tässä olevan?

Nora (kääntyy ripsaasti.) Rahaa!
Helmer. He tuossa. (antaa hänelle muutamia seteleitä.) Kyllähän minä
tiedän että talossa tarvitaan paljonkin joulu-aikaan.
Nora (lukee rahoja.) Kymmenen -- kaksikymmentä -- kolmekymmentä
-- neljäkymmentä! Kiitos, kiitos, Torvald; näillä minä pääsen pitkälle.
Helmer. Niin, sen saat todellakin tehdä.
Nora. Niin, niin, sen minä kyllä teen. Mutta tules tänne, niin näytän
sinulle kaikki mitä olen ostanut. Ja kuinka halvalla hinnalla! Kas, tässä
ovat uudet vaatteet Iivarille -- ja sitten sapeli. Tässä on hevonen ja
vaskitorvi Bobille. Ja tässä on nukki ja nukensänky Emmylle; ne ovat
kyllä halpaa tekoa; mutta hän lyö ne kumminkin kohta pirstaleiksi. Ja
tässä on minulla leninkikangasta ja kaulahuiveja piioille; vanhan
Anna-Maijan