Nimettömiä lauluja

꿺
A free download from www.dertz.in ----dertz ebooks publisher !----
The Project Gutenberg EBook of Nimett?mi? lauluja, by Aaro Hellaakoski
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Nimett?mi? lauluja
Author: Aaro Hellaakoski
Release Date: September 10, 2004 [EBook #13429]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETT?MI? LAULUJA ***
Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders
NIMETT?MI? LAULUJA
Kirj.
AARO HELLAAKOSKI
1918
_T?m?n kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta?1918, enimm?kseen syksyn 1917 merkeiss?.
My?hempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat?alkuun liitetyt._
SIS?LLYS:
Huhtikuun y??Runo kaatuneille
I
1?2?3?4?5?6?7?8?9?10?11?12?13?14
II
1?2?3?4?5?6?7?8?9?10?11?12?13?14?15?16?17
III
Rococo?Syyskuva?Sis?j?rven h?yrylaiva?Kes?inen mieliala
IV
1?2?3?4?5?6?7?8?9?10?11?12
V
Vanha kallio?Fariseus?Raittiuslaulu?Helkavirsi?Lastu
HUHTIKUUN Y?
(TAMPEREELLA.)
Y?n hetki on, mut yhten?ns??vain tykkein raskas laulu soi.?Taas taivaankannen purppuroi?y?tulipalot valtavat?ja korkealle heitt?in liekki?ns??k?y tykkein suusta salamat.
Ma hiljaa akkunani avaan.--?Nyt kaiken vasta kuulenkin!?Kuin meren kuohu rantoihin?niin pauhu siel' on loputon,?kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan?taas kilvan yhtynehet on.
Mut ihanaa se n?hd?, kuulla?on kuitenkin kun kautta sen?tie kulkee vapautehen.--?Mun l?vitsein k?y vavistus?kun, syd?n kuumana, mut hymysuulla?nyt opettelen sanaa--vapaus.
RUNO KAATUNEILLE
(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)
Ei ty? lie suuri n?itten vainajain?--he vapauden eest? kuoli vain.?Ken tuntee heid?t kaikki!--Jokaiselle meist??lie sent??n kallis ollut joku heist?.
Kun vuosi sitte viel? kohdattiin,?ei tietty kuinka meist? moni niin,?niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa?vain vartoin p?iv??ns? ja tuntiansa.
He poissa on. Ja ylle hautojen?pian el?m? luo unhon kattehen.?Niin k?y. Niin t?ytyy k?yd?. Hauta kuollehille,?mut elon kutsut j?lkeenj??nehille.
Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa?ne astua my?s Suomen kamaraa--?maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,?tie vapauteen on verin lunastettu.
Ja siit? kiitos teille, toverit,?te verin seppel?idyt sankarit!--?Mut h?n, ken kaatua ei saanut rinnallanne,?h?n jatkakohon elontoimianne.
I
1
(SFINKSI)
Selin el?m??n. P?in hieta-aavikkoon,???nett?m??n, kuolleeseen ja autioon.
Niinkuin umpisokko toista sokeaa,?kohtalotar ihmislasta johdattaa.
Kuiva hiekka lent?? kautta aavikon.?Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.
?l? kysy mit??n. Sfinksi vaikenee.?Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.
Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.?Ontto, kylm? hymy sfinksin kivisen.
2
Tee ty?si, iske iskusi,?k?y tyynn? kuolemaan.?Ne aamut, joita kaipasit,?ei koita konsanaan.
Ei koita koskaan aamut ne,?jos kuinka kaivannet.?On palkkasi vain pettymys?ja tuskat tuliset.
Mut olkoon niinkin. El?? se?viel k?sky rinnassas.?Sen eest? elo juhlas on?ja kuolo kunnias.
Ty?s kerran kesken katketen?sun kyn?s putoaa.?Sua maasta syntynytt? taas?suur syleileepi maa.
Ne aamut, joita kaipasit,?ei koita konsanaan.?Tee ty?si, iske iskusi.?K?y tyynn? kuolemaan.
3
Sun, el?m?, ma tahdon pusertaa?mun vasten syd?nt?ni palavaa.?Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.?Vain mykk? y? on ulkopuolellasi.
Sun antis tuskako vai riemu on,?se yht? kallis mulle olkohon.?Mun syd?nvereni se vuotakohon?ja kultamaljas partaat punatkohon.
4
(KUVANVEIST?J?)
Kaikki ruma, kaikki kaunis?hakattakoon marmoriin.?Yhtyk?h?t viha, lempi?saman patsaan j?seniin.
Kaikki, mit on ihmissyd?n?pienen pieni tuntenut,?k?yk??n esiin, antakohon?aartehensa salatut.
Kaikki esiin. Taltan k?rkeen?syd?nveri vuotakoon.?Ihmiselon kirjavuuden?kivi kylm? puhukoon.
L?mmin ihmisveri tuokoon?sanat huuliin kivisiin.?--Min? el?n, min? el?n--?marmorpatsas, lausu niin!
5
Nyt kirja kiinni, loukkoon?se p?iviks joutanee.?On vieras tullut mulle.?Jo tiuvut helisee.
Nyt ylle juhlavaate.?Ja tulta akkunaan.?Nyt jokahinen lamppu?kuin juhlaan palamaan.
Ne palakohot loppuun?kuin tyhm?in neitsyein.?Jo kyllikseni taasen?ma arkity?t? tein.
Hei tuleen joka lamppu.?Auk' ovet raskahat.?Se jumalainen vieras?sa harvoin poikkeat.
6
(INSPIRATIO)
Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.?Kuin v?kev?t aallot vy?ryv?t taas.?N?in vaihtuvat rytmit.
Ja selvin? alkavat piirty? kuvat,?v?rikyll?isin??ja luomistuoreina,?liittyen toinen toisehen?pitk?n hopeisen ketjun lailla.
7
L?mpim?sti, kaikin vaistoin,?suo mun el?? aikani.?Enh?n tahdo tutkistella?mit? tuosta seurasi.
T?m? p?iv? kallihimpi?mulle on kuin huominen.?Yksi t?ytel?inen hetki!?Huomen vaikka kontaten.
8
Tyhm?t neitseet, oli heill???ljy kallehin lampuissaan.?Tyhm?t neitseet, laittoivat he?lamppunsa t?yten? palamaan.
Tyhm?t neitseet rikkahiksi?tunsivat itsens? jokainen,?tulisimmalla liekill?ns??antoivat loistaa lamppujen.
Tyhm?t neitseet, polttivat he?lamppunsa aikaisin loppuhun.?Tyhm?t neitseet, rikkaat neitseet,?teid?n laulunne on mun.
9
Oli liian kuumat ne p?iv?t.?Nyt on kaikki kuin palanut ois.?Vain muistot armahat j?iv?t.?Muu kaikki on ij?ksi pois.
Meni kaikki, jota ma ?sken?yli itseni rakastin.?Erojuhlaan muistot ma k?sken?ja teen In memoriam'in.
10
Huh, saakelin l?ntys,?mene helvettiin!?Home kasvanut sulle?on hyppysiin.
Sun nyrkkisi nahka?on naarmuton.?Ja oudot sulle?ne hurmat on
kun kive? kaksi?ly? vastakkain?ja s?kene y?h?n?k?y leimahtain.
Ah s?kene pienin?ja lyhk?isin?on kylliksi mulle?tulenjuhlihin.
Kivi kive? vastaan!?Tult' iskek??!?Vihamiest? ma kaipaan,?en yst?v??.
11
Pois veritahrat sormistani!?Ma avutonta miest? l?in.?Mun kurjan veljein ovilaudat?ma pilkallani sinet?in.
L?in h?nt?, joka meit? itki?ja itki omaa itse??n.?Nyt s?ik?htyneet lapsensilm?t?ma edess?ni aina n??n.
12
En halua velkaa sulta?mun niskani painajaks.?Sua halveksin liioin. Ja maksan,?tuo maksoipa mit? maks.
Ma vaikka jalkani sahaan.?Sen lihana torilla my?n.?Mut kilahtavan kullan?sun kouraasi rentona ly?n.
13
Vain yksi, yksi ainut?nyt tulkoon, lukekoon.?Se yksi, jonka kutsun,?se min? itse oon.
Luen rampaa runoani,?puujaloin kyykkiv??.?Sen tuleen heit?n. Silloin?se laulaa, visert??.
14
Erehdytte. En ole koskaan?teille lauluja laitellut.?--Joskus kyll?kin pilkat lienen?vasten kasvoja viskannut.
Et??ll? teist? mun syd?meni?vilunsa, helteens? tuntenee.?Portit sen ovat umpeen ly?dyt.?Siit? en teille tili? tee.
Teille en mit??n, en mit??n anna.?Teilt? en kaipaa mit?k??n.?Lauluni teen kun syd?n on t?ysi.?--Kelle?--En tied? itsekk??n.
Tied?n vain, min? siksi laulan?kun on osani sellainen.?Tied?n, miss? mun lauluni asuu,?siell? teit? ma n?hnyt en.
Sun tekij?s ken lienee ollutkin,?pien asumus, mun on kuin kuulisin?ma h?nen puhelunsa vierelt?ni,?sun viivojesi rytmin n?hdess?ni.
H?n sielunsa on sinuun j?tt?nyt.?Sun piirtehist?si ma tavaan nyt?sen laulun, joka ihmisess? soittaa,?ken kerran itsens? on voinut voittaa.
Lie ollut levottomin merimies.?H?n tulen voiman rinnassansa ties.?Mut yksin kuunnellessaan valtamerta?niin kaiken turhuuden h?n huomas kerta.
H?n otti rinnastansa syd?men?ja siihenkin h?n katsoi ep?illen.?Mut, kuinka olikaan, niin k?siss?ns??h?n tunsi suuren onnen pit?v?ns?.
Ja taloaan kun rakenteli h?n,?taas tunsi syd?mens? sykinn?n.?Ja oveen, akkunahan, sein?pintaan?h?n veisti unelmaansa kallehintaan.
Niin oppimaan h?n tuli v?hitt?in?mi riemu el?m?? on luoda n?in?kun k?denliikkehell? harkitulla?voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.
H?n eli huomaamattaan uudestaan?koko el?m?ns? kirjavuudessaan.?Niin rauhallisten viivain rytmiin j??nyt?on ihmissielua ja el?m?? nyt.
II
1
Sama autio