Niilo Klimin maanalainen matka | Page 9

rouvansakin, joka tähän asti oli kaihonnut seuraani,
kävi sovinnolliseksi ja kaikki hänen epäilyksensä katosivat hänen
tultuansa selville asioiden oikeasta laidasta: että minua nimittäin oli
vietellyt puun ulkonainen yhtäläisyys semmoisiin, joihin meidän
maassa vähintäkään arvelematta saadaan kavuta ylös. Mutta peljäten
loukkaavani nuorta ystävyyttämme taikka uudestaan repiväni auki
haavoja, jotka juuri vasta olivat parantuneet, en puhunut hänen
kanssansa milloinkaan muulloin kun hänen miehensä läsnäollessa ja
hänen luvallansa.

KOLMAS LUKU.
Kertomus Keban kaupungista.

Oleskellessani lukiossa kuljetti isäntäni minua pitkin kaupunkia
näyttääksensä minulle siellä kaikki näkemistä ansaitsevat paikat. Me
astelimme esteettä pitkin ja -- mikä minua enimmän ihmetytti --
saamatta peräämme ensinkään uteliasta rahvasta. Varsin toisin käy
meillä, jossa jokaisesta syystä, olkoon se kuinka vähäpätöinen tahansa,
kansaa kokoontuu suurissa parvissa uteliaisuuttansa tyydyttämään.
Tämän kiertotähden asukkaat eivät nimittäin ole mitään uutispyytäjiä,
vaan pysyvät mieluimman siinä mikä on tiettyä ja tunnettua.
Kaupungin nimi on Keba ja on toinen järjestyksessä Pootun
ruhtinaskunnassa. Asukkaat ovat siihen määrään vapaita ja totisia, että
on vähältä luulla heitä pormestariksi joka miestä. Täällä saa vanhuus
siivon kodon eikä missäkään harmaita hapsia enemmän kunnioiteta ja
arvossa pidetä; ei ainoasti ijäkkäiden käskyä, vaan hänen pienintä
viittaustansakin seuraa heti kuuliaisuus ja kohtelias nöyryys. Minä en
saattanut estää ihmettelemistäni siitä, että niin siveätä ja hiljaista kansaa
saattoivat huvittaa voimaleikit, rattoisuudet ja näytelmät, mitkä kaikki
tuntuivat varsin vierailta kansan karkealle vakavuudelle. Isäntäni, joka
havaitsi minun ihmettelemiseni, selitti minulle, että tämän
ruhtinaskunnan asujamet jakoivat aikansa vakaiden tehtävien ja
virkistävien huvien kesken, liittäen:
Jupiterin ynnä Saturnon me yhtehen ain' sovitamme.
Muiden hyvin aprikoittujen järjestelmäin muassa tässä yhteiskunnassa
mainittakoon oikeus, jolla saadaan nauttia viattomia huveja, joiden
luullaan virkistävän mieltä, tekevän sen lujaksi kestämään rasittavata
työtä, mikä taas vuorostansa haihduttaa kaikki synkät pilvet,
surumieliset ajatukset, mitkä ylen usein ovat varsinaisena syynä
epäjärjestyksiin, kapinoihin ja kaikellaisiin vahingollisiin yrityksiin.
Näistä syistä he, päivän tehtävien loputtua, etsivät virkistystä leikeistä
ja huveista, pannen semmoisen arvoisuuden iloonsakin ettei se
milloinkaan pahene äreydeksi taikka kevytmielisyydeksi. Minä en
kuitenkaan saata kieltää, että minä suuresti suutuin ja sain sappeni
paisumaan, havaitessani että disputatioonit eli julkiset väitökset luettiin
komedioitten eli huvinäytelmien joukkoon. Erityisillä määrätyillä
ajoilla vuodesta pannaan nimittäin toimeen kilpaleikkejä, jolloin

palkinnoita jaetaan voittajille. Samoissa tiloissa pannaan nyt myös
väittelijät parittain toisiansa vastaan, ikäänkuin nyrkkisillä olijat, ja
kaikki tapahtuu jotenkin samalla tavalla kuin meillä kukkoja tai muita
taistelunhimoisia eläimiä ärsytetään toistensa kimppuun. Tavallista on
että rikkaat ihmiset pitävät väittelijöitä, varsin niinkuin meillä pidetään
metsäkoiria, ja että he antavat niiden harjoitella itseänsä
väittelytaidossa taikka ajatusjohto-opissa, saavuttaakseen tarpeellista
lipokielisyyttä vuotisiin turnauspeleihin. Niinpä oli esim. muuan rikas
porvari nimeltä Henoki kolmen vuoden ajalla koonnut melkoisia
rikkauksia, enemmän kuin 400 rikatua ainoasti pitämällä väittelijää,
josta hänelle enemmän kuin yhden kerran semmoiset henkilöt, jotka
näistä kamppausleikeistä olivat itselleen tehneet karttuisan elinkeinon,
tarjonneet suunnattomia summia; mutta hän ei vielä ollut halullinen
hukkaamaan semmoista aarretta, jonka kautta hänelle vuosittain oli niin
suuret tulot. Mainitulla väittelijällä oli hallussaan tavattoman vilpas
kieli: hän saattoi repiä alas ja rakentaa ylös jälleen, hän osasi tehdä
nelikulman pyöreäksi ja pyöreän nelikulmaksi, hän teki taidokkaita
käänteitä, iski ympärillensä sekoittavia johtopäätöksiä ja
johdanto-opillisia näppäryyksiä ja oli mies, joka "distinktiooneillansa",
"sumtiooneillansa" ja "subsumtiooneillansa" saattoi panna jokaisen
vastaväittäjän pään niin pyörälle kuin perästäkin, vieläpä usein sai
tämän vaikenemaankin kokonansa. Pari kertaa olin suureksi harmikseni
läsnä semmoisessa näytelmässä; sillä minusta oli sekä jumalatonta että
kokonansa arvollisuutta vailla heittää näitä pyhiä ja syvintä
kunnioitusta ansaitsevia toimia -- meidän yliopistojemme kaunistuksia
-- halpojen huvinäytelmäin joukkoon. Ja kun tässä sattui mieleeni että
itse, ja vieläpä suurella menestykselläkin, olin kolme kertaa julkisesti
väitellyt ja asettanut upean laakeriseppeleen otsalleni, saatoin tuskin
hillitä kyyneleitäni. En minä ollut suutuksissani niin paljon itse
toimitukseen, kuin siihen tapaan, jolla sitä tehtiin. Käytettiin nimittäin
palkattuja yllyttäjiä (heitä nimitettiin kahalkeiksi) jotka, huomattuansa
taistelijoiden innon laimentuvan, kutittivat heitä kylkeen eräänlaisella
aseella, uudestaan virkistääksensä heitä ja saadakseen heidän vaipuneen
rohkeutensa taas nousemaan ilmiliekkiin.
Paitsi näitä väittelijöitä, joita pilkalla sanottiin maskabeiksi eli
kielitaistelijoiksi, oli huvien joukossa myös tappeluja nelijalkaisten niin

kesyjen kuin petoeläinten, varsinkin petolintujen välillä. Minä kysyin
isännältäni kuinka oli mahdollista että järjellinen kansa saattoi siihen
määrään halventaa tämmöisiä jaloja harjoituksia, jotka tarkoittavat
järjen teroittamista, totuuden päivän valoon vetämistä ja
kaunopuheliaisuuden kyvyn saavuttamista, että niistä tehdään julkisia
huvituksia. Hän vastasi, että ennen maailmassa, raakalaisuuden
ajanjaksossa, olivat tämmöiset julkiset väittelyt olleet suuressa arvossa,
mutta sittekun kokemus oli osoittanut että ne tekivät nuorison
itsevaltaiseksi, herättivät kansassa levottomuuksia ja olivat esteenä
käytännölliselle tieteelle ja opille, oli nämä kiistat ajettu akatemiasta
teaatteriin; ja loppupäätös oli näyttänytkin että levollisuus ja
maltillisuus olivat opintoja harjoittavalle nuorisolle tästä
tutkimistyössään melkoista puolustettavammat. Vaikken saattanut
tietää että tässä vastauksessa oli totuuden-tapaisuus puolta pitämässä,
en minä kuitenkaan katsonut itseäni tyydytetyksi.
Kaupungissa löytyi akatemia eli yliopisto, jossa kirjallisia opintoja
harjoitettiin suurella ahkeruudella ja perinpohjin. Isäntäni vei minun
kerran tämän yliopiston juhlasaliin eräänä juhlallisena päivänä, jolloin
mudikki eli filosofiian tohtori piti arvoonsa asetettaman. Tämä toimitus
tapahtui ilman mitäkään juhlatemppua, paitsi että kandidaatti piti
samalla oppineen ja mainion hyvän esitelmän määrätystä fyysillisestä
selvitettävästä, minkä jälkeen akatemian johtaja koroitti hänen niiden
joukkoon, joilla oli oikeus pitää